Miten päästä eteenpäin kun mies on pettänyt mua?

Vuoden olen yrittänyt toipua samasta. Meillä on kolme lasta ja muutenkin paljon pelissä, mutta en tiedä voiko tästä oikeasti mitenkään toipua. Meillä on ollut psykiatri (mies sai kaksisuuntainen-2 dg:n samalla), pariterapia, perheterapia ja yksilöterapiat pyörimässä. Kaikki itse kustannettu, eli kymppitonneja jo palanut. Mutta silti yhtä painajaista on toipuminen. 

Jos olisin tiennyt millainen prosessi on, nii  olisin kättelyssä eronnut. Meillä oli unelmaliitto kunnes mies burn outin seurauksena sekosi täysin. Nyt toki taas normaali ja katuu niin hirveästi. Kurja tilanne.  

Mulla sama tilanne, mut ehkä enemmän luottamuksen pettämistä ku itse pettämistä. Asutaan yhdessä ja lapset on kiintynyt häneen vaikkei hän ole niiden oikea isä.

Käyn ite terapiassa ja puhuin terapeutilleni. Hänestä yli voi päästä vasta kun pettäjä oikeesti tiedostaa kuinka paljon satutti. Anyway meillä on ens maanantaina terapia yhdessä, eli mies tulee mun terapiaan käsittelemään asiaa mun kanssa.

Mut silleen ymmärrän, koska mietin iteki haluunko jatkaa vai en ja kannattaako jatkaa vai tuleeko tää oleen jatkossakin tätä, että muhun sattuu.

Jos sun miehesi olisi ollut hyvä mies, hän olisi sanonut sille h o r o l l e , että saa kotona mitä tarvitsee. Vaimo odottaa viereensä.

Minua on petetty ja olen itse pettänyt. Yksikään suhde jossa jompikumpi on pettänyt, ei ole loppupeleissä toiminut. Luottamus ei ole palautunut ja kaikesta tulee todella vaikeaa. Nyt koskee paljon, mutta lähde ja rakenna elämä jonkun muun kanssa joka ei petä. 

Ah, siis ryyppäilevä mies jota ei juuri kiinnosta panostaa suhteeseen ja kännireissulla vähän paneskelee jotain randomia. Mikä helmi kerrassaan.

Olisi kannattanut valita kiltti ja kunnollinen mies niin olisit säästynyt pettämiseltä eikä tarttis itkeä monta kuukautta sen komean miehen perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi vain erota. Tuollaisesta on vaikea päästä yli. Se vaikuttaa jatkossa sinun itseluottamukseen, ja kun luottamus on mennyt, se on mennyt.

Jos on perheessä lapsia nyt tai tulevaisuudessa, pettämistausta vaikuttaa siihen millainen vanhempien parisuhde on, ja millaisen mallin parisuhteesta saavat. Esim. onko romantiikkaa, lämpöä, lojaalisuutta. Vai kireää, toisen puhelimen kyttäämistä, kivahtelua. 

Voit luulla, että olet päässyt sen yli, mutta huono fiilis voi melko varmasti tulla takaisin. Nämä asiat on sellaisia, että vika on siinä toisessa ihmisessä, joka pettää. Eli se ei petä vähemmän, vaikka miten laihdutat tai käyt kampaajalla. Puolisollasi on joku oma syy, miksi on kokenut tuon kokemuksen tarpeelliseksi (esim. ikäkriisi tms.), ja hyvin mahdollisesti pettää uudestaan.

Vaikuttaa jo nyt itsetuntoon. Mitä toisessa oli enemmän tai parempaa

Ei, syy ei ole sinussa tai jossain toisessa. Ei sinusta puutu mitään eikä jossain toisessa ole parempaa kuin sinussa. Syy on vain ja ainoastaan miehessäsi, joka petti luottamuksesi. 

Vaikea neuvoa.. itse en ole ikinä ymmärtänyt miten voi pettää kumppania, jota rakastaa..

Maljakon voi liimata takaisin kasaan, mutta säröt jäävät ikuisesti.

Koska lapsia ja ilmeisesti se eron kannalta hankalin elämänvaihe meneillään, niin jäisin mutta vain toistaiseksi. Kerryttäisin rahaa tilille, aloittaisin uusia harrastuksia, pitäisi hyvää huolta ihmissuhteistani, voisin aloittaa myös ihan suhteen jos joku kiva tulee kohdalle, pitäisin itsestäni hyvää huolta ja olisin erittäin tarkka siitä, että kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät velvollisuudet menee täsmälleen tasan lasten isän kanssa.

Ja kun aika on parempi, ottaisin eron kun se mulle sopii. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut valita kiltti ja kunnollinen mies niin olisit säästynyt pettämiseltä eikä tarttis itkeä monta kuukautta sen komean miehen perään.

Onko kiltti ja kunnollinen mies aina ei-komea? Voisit yllättyä, jos tietäisit, mitä naiset pitävät komeana.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsia ja ilmeisesti se eron kannalta hankalin elämänvaihe meneillään, niin jäisin mutta vain toistaiseksi. Kerryttäisin rahaa tilille, aloittaisin uusia harrastuksia, pitäisi hyvää huolta ihmissuhteistani, voisin aloittaa myös ihan suhteen jos joku kiva tulee kohdalle, pitäisin itsestäni hyvää huolta ja olisin erittäin tarkka siitä, että kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät velvollisuudet menee täsmälleen tasan lasten isän kanssa.

Ja kun aika on parempi, ottaisin eron kun se mulle sopii. 

Näin minäkin tekisin. Kasaisin itseäni ensin henkisesti, vahvistaisin ystäväverkostoa ja koittaisin saada elämään pohjapalikoita vahvemmaksi. Sen jälkeen on helpompaa erota, omasta mielestäni, kuin keskellä kriisiä. Toki jos tilanne kovin tulehtunut, voi olla parempi lähteä heti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten pääset eteenpäin jättämällä tuon miehen taaksesi. 

Niin, voi olla. Ajattelin että koitan kuitenkin olla liikaa hätiköimättä päätöksen kanssa. Mutta en tiedä miten tästä enää ehjää saisi.  Ap

Kyllä siitä saa. Avainsanat on rakkaus ja anteeksianto. Mieti onko aiheellista särkeä lapsilta hyvä ja onnellinen perhe (siis jos se sellainen on). Pane toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät ja onnelliset asiat ja toiseen tuo yksi syrjähyppy. Kumpi puoli painuu alemmas?

Minä tein näin 15 v. avioliiton jälkeen ja ehdottomasti ne hyvät asiat voittivat. Meidän suhteemme vain parani tuon jälkeen, koska mies huomasi, mitä olisi voinut menettää. Nyt siitä on jo vuosikymmeniä aikaa enkä voisi kuvitella olevani onnellisempi, mitä nyt olen ja olen ollut, jos olisin lähtenyt ja yrittänyt aloittaa alusta. Ei ole mitään takeita, että uusi suhde olisi ollut parempi (en usko, niin hyvä suhde meillä on).

En kertonut kenellekään läheiselle enkä tietenkään lapsille. Yhdelle vähän kaukaisemmalle ystävälle kerroin, hänet tiesin fiksuksi ihmiseksi, joka osaa käsitellä vaikeitakin asioita, eikä heti ole ehdottamassa eroa

Vierailija kirjoitti:

Minua on petetty ja olen itse pettänyt. Yksikään suhde jossa jompikumpi on pettänyt, ei ole loppupeleissä toiminut. Luottamus ei ole palautunut ja kaikesta tulee todella vaikeaa. Nyt koskee paljon, mutta lähde ja rakenna elämä jonkun muun kanssa joka ei petä. 

Ja mistäs sen tietää? Parhaassa tapauksessa päätyy jatkuvaan erokierteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten pääset eteenpäin jättämällä tuon miehen taaksesi. 

Niin, voi olla. Ajattelin että koitan kuitenkin olla liikaa hätiköimättä päätöksen kanssa. Mutta en tiedä miten tästä enää ehjää saisi.  Ap

Kyllä siitä saa. Avainsanat on rakkaus ja anteeksianto. Mieti onko aiheellista särkeä lapsilta hyvä ja onnellinen perhe (siis jos se sellainen on). Pane toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät ja onnelliset asiat ja toiseen tuo yksi syrjähyppy. Kumpi puoli painuu alemmas?

Minä tein näin 15 v. avioliiton jälkeen ja ehdottomasti ne hyvät asiat voittivat. Meidän suhteemme vain parani tuon jälkeen, koska mies huomasi, mitä olisi voinut menettää. Nyt siitä on jo vuosikymmeniä aikaa enkä voisi kuvitella olevani onnellisempi, mitä nyt olen ja olen ollut, jos olisin lähtenyt ja yrittänyt

miten saitte tilanteen korjattua, ja miten itse pärjäsit? saitko ulkopuolista tukea asian käsittelyyn? muuttuiko mies jotenkin tapahtuneen jälkeen? 

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta itse ajattelen että toista ei voi omistaa eikä toisen seksuaalisuutta kahlita. Ajattelen että jos puolisoni haluaa kokeilla muiden kanssa olemista niin siitä vaan. Mä olen silti se perhe ja sielunkumppani. En halua rajoittaa puolisoani. Eipä toisaalta silloin olekaan mielenkiintoa vieraisiin kun se ei ole mitään salamyhmäistä ja kiellettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten pääset eteenpäin jättämällä tuon miehen taaksesi. 

Niin, voi olla. Ajattelin että koitan kuitenkin olla liikaa hätiköimättä päätöksen kanssa. Mutta en tiedä miten tästä enää ehjää saisi.  Ap

Kyllä siitä saa. Avainsanat on rakkaus ja anteeksianto. Mieti onko aiheellista särkeä lapsilta hyvä ja onnellinen perhe (siis jos se sellainen on). Pane toiseen vaakakuppiin kaikki hyvät ja onnelliset asiat ja toiseen tuo yksi syrjähyppy. Kumpi puoli painuu alemmas?

Minä tein näin 15 v. avioliiton jälkeen ja ehdottomasti ne hyvät asiat voittivat. Meidän suhteemme vain parani tuon jälkeen, koska mies huomasi, mitä olisi voinut menettää. Nyt siitä on jo vuosikymmeniä aikaa enkä voisi kuvitella olevani onnellisempi, mitä nyt ole

Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Tein selväksi, että virheitä voi tapahtua jokaiselle, mutta samaa virhettä ei voi toistaa, sillä silloin se on merkki välinpitämättömyydestä ja tyhmyydestä, enkä minä tyhmällä miehellä mitään tekisi.

Mies todellakin pelästyi sitä, että olisi menettänyt minut ja perhe olisi hajonnut. Siitä pitäen mies on kohdellut minua kuin kukkaa kämmenellä. Emme hakeneet ulkopuolista apua, koska en sitä tuntenut tarvitsevani. Itselleni lupasin, että kun anteeksi annan, en aihetta enää koskaan vedä esille. Ja se onkin painunut unholaan, palaa mieleen joskus, kun satun lukemaan tällaisen jutun, mutta silloinkin vain siinä mielessä, että kunpa ihmiset olisivat valmiita keskusteluihin ja anteeksiantoon, eivätkä heti iskisi hanskoja naulaan.

 

Jssap.

Mikä ongelma tässä nyt on? Eroat ja sillä sipu? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta itse ajattelen että toista ei voi omistaa eikä toisen seksuaalisuutta kahlita. Ajattelen että jos puolisoni haluaa kokeilla muiden kanssa olemista niin siitä vaan. Mä olen silti se perhe ja sielunkumppani. En halua rajoittaa puolisoani. Eipä toisaalta silloin olekaan mielenkiintoa vieraisiin kun se ei ole mitään salamyhmäistä ja kiellettyä. 

Höpönpöpön. Tuo omistamisesta selittely on narsisisten sarjapettäjien mantroja. Lähes aina näillä äärimmäisen epävakaa lapsuus takanaan.