Olisitko tyytyväinen tällaisiin isovanhempiin?
Meillä on kaksi lasta, pieni vauva ja 3-vuotias. Eläkkeellä olevat isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa, näämme heitä maksimissaan kerran kuukaudessa. Eivät ole ikinä itse tarjonneet apuaan eivätkä kysyneet voisiko meille tulla kylään/katsomaan lapsia. Pyydettäessä (n. kerran vuodessa ollaan pyydetty) ovat olleet lapsenvahtina. Eivät soittele eikä viestittele. Heille riittää nähtävästi tuo kerran kuussa näkeminen, minusta se on aika vähän. Olisitteko tyytyväisiä tilanteeseen?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kasvata ite ne penikkas, älä ruikkaa isovanhempien apua, ne on jo omat lapsensa kasvattaneet.
Olipas rumaa kielenkäyttöä.
Voi viddu, millainen trolli taas aloituksena!
Äitini hoidatti minut ja siskoni anopillaan ja omalla äidillään. Lastenlapsiaan ei hoitanut koskaan. Nyt äitini on vanha ja yksin, eivätkä aikuiset lastenlapset halua nähdä häntä. Poikani ilmoitti äsken ettei huvita edes joulunpyhinä mennä mummolassa käymään kuulusteltavana ja syyllistettävänä.
Ehkä isovanhemmilla ei ole mitään annettavaa. Häviäjiä ovat he itse. Älä painosta, älä pakota. He ovat etäisyytensä valinneet.
Näistä olisi hyvä keskustella ääneen jo etukäteen. Mitä te toivoisitte, mitä he toivoisivat. Voitteko pyytää apua ja uskaltavatko kieltäytyä, ja voivatko tarjota apua ilman että teille tulee tuppautuva olo. Näissä on usein paljon oletuksia puolin ja toisiin suuntaan jos toiseen, ja väärinkäsitysten vuoksi kannattaa puhua rehellisesti.
Meillä vanhempani halusivat nähdä kerran viikossa, ja se oli kaikin puolin sopiva järjestely kaikkien mielestä. Nyt lapset jo aikuisia, mutta lämpimät välit isovanhempiinsa, se on iso rikkaus kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään samassa kaupungissa asuneet isovanhemmat osoittaneet kiinnostusta meidän lapsiin, vain sisaruksen lapsi oli tärkeä. Häntä hoidettiin yhtenään.
Nyt ovat isovanhemmat iäkkäitä ja lapset nuoria aikuisia. Tämä hoidettu lapsi ilmoitti vanhempiensa kanssa jo pari vuotta sitten, ettei aio olla enää missään tekemisissä vanhusten kanssa. Meidän lapsilla ei ole heihin oikein mitään suhdetta. Nyt sitten itketään, kun kukaan ei käy eikä muista eikä juokse heidän asioillaan.
Olisitko oikeasti halunnut omat lapsesi tuollaisten ihmisten vaikutuspiiriin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata ite ne penikkas, älä ruikkaa isovanhempien apua, ne on jo omat lapsensa kasvattaneet.
Olipas rumaa kielenkäyttöä.
Siis niinku miten, kirosanoja vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata ite ne penikkas, älä ruikkaa isovanhempien apua, ne on jo omat lapsensa kasvattaneet.
Kuka sinut on kasvattanut? Oletko itse kasvattanut omat penikkasi?
Vanhempani ovat minut kasvattaneet ja heidän elämäänsä en ole häirinnyt penikoilla.
Asiat eovät ole yhdensuuntaisia. Isovanhemmat voivat pelätä olevansa häiriöksi, etenkin lapsensa puolisolle.
Miksi odottaa että isovanhempi ottaa yhteyttä, jos sitä kaipaa vou nuorempi soitella, pyytää käymään tai kysyä voitaisko tulla teillä käymään.
Itse olen se viiskymppiä laittava, tarpeeksi selkeästi ymmärsin ettei seurani juuri kiinnosta, jo, ennenkui perheeseen tuli lapsia. Kts säätyero
Kuka sinut on kasvattanut? Oletko itse kasvattanut omat penikkasi?