Olisitko tyytyväinen tällaisiin isovanhempiin?
Meillä on kaksi lasta, pieni vauva ja 3-vuotias. Eläkkeellä olevat isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa, näämme heitä maksimissaan kerran kuukaudessa. Eivät ole ikinä itse tarjonneet apuaan eivätkä kysyneet voisiko meille tulla kylään/katsomaan lapsia. Pyydettäessä (n. kerran vuodessa ollaan pyydetty) ovat olleet lapsenvahtina. Eivät soittele eikä viestittele. Heille riittää nähtävästi tuo kerran kuussa näkeminen, minusta se on aika vähän. Olisitteko tyytyväisiä tilanteeseen?
Kommentit (50)
Ihanaa! He antavat meidän perheemme elää rauhassa!
Millä eri tavoilla haluaisit auttaa isovanhempia, ap?
no pakkohan mun on olla kun en olis ilman niitä tässä miettimässä näinkin tyhmää kysymystä, eikä mulla olis mun lapsia joita en jaksa itte hoitaa :D
Kannattaa tehdä vain se määrä lapsia, jonka jaksaa itse hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä vain se määrä lapsia, jonka jaksaa itse hoitaa.
Miettiä vielä jatko niin pitkälle, että jaksaako olla myös isovanhempi mahdollisille lapsen lapsille. Aina voi myös pidättäytyä seksistä, jos ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Millä eri tavoilla haluaisit auttaa isovanhempia, ap?
Ei ketään voi velvoittaa isovanhempi auttamaan siinä missä isovanhemmilla ei ole velvoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin miilaista yhteydenpito on ollut ennen lapsenlapsiaikaa.
Tämä. Sama yhteydenpito mikä on vanhemmilla ollut omaan lapseen.
Se on kyllä hauskan ristiriitaista, kun tänä päivänä huudetaan lähimmäisenrakkautta yms kovempaa kuin omana elinaikanani on koskaan tehty, mutta samaan aikaan jopa perhesuhteet arvioidaan niistä tällä hetkellä saatavan hyödyn mukaan.
Ei mitään väliä menneillä vuosille tai muulla sellaisella, junan alle vaan jokainen, joka ei juuri tänä päivänä sua hyödytä mitenkään.
Olisin sillä isovanhemmat eivät ole mikään ilmainen hoitopalvelu ja kuukausittainenkin yhteydenpito ok.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä hauskan ristiriitaista, kun tänä päivänä huudetaan lähimmäisenrakkautta yms kovempaa kuin omana elinaikanani on koskaan tehty, mutta samaan aikaan jopa perhesuhteet arvioidaan niistä tällä hetkellä saatavan hyödyn mukaan.
Ei mitään väliä menneillä vuosille tai muulla sellaisella, junan alle vaan jokainen, joka ei juuri tänä päivänä sua hyödytä mitenkään.
Ei lähimmäisen rakkautta ole välttämättä syntynyt, jos ei ole ns normaalit välit. Tuskin säkään rakastat ihmistä joka on kohdellut menneillä vuosilla kuin ilmaa?
Isovanhemmilla on myös omat tehtävänsä ja menonsa.
Mikäs tuossa, jos teillä muitakin sukulaisia ja kontakteja. Meillä nähdään isovanhempia 2-4 kertaa vuodessa ja saa ajaa autolla 6h suuntaansa. Onhan siinä oma vaivansa ja katsovat lapsia sen ajan, jos käydään vaikka kahden kaupassa. En todella jaksa useammin. Ei täällä kotona mitään apuja ole.
Ihan sama. Itsehän lapsenlapsistaan vieraantuvat. Heidän valinta.olen kykenevä itsekin. Pysyykö harvalla yhteydellä läheiset välit yllä. Tuskin. Jokainen ksntakoon valinnoistaan seuraukset. Läheiseksi ei tule, jos sen eteen ei näe itse vaivaa.
Ei meilläkään samassa kaupungissa asuneet isovanhemmat osoittaneet kiinnostusta meidän lapsiin, vain sisaruksen lapsi oli tärkeä. Häntä hoidettiin yhtenään.
Nyt ovat isovanhemmat iäkkäitä ja lapset nuoria aikuisia. Tämä hoidettu lapsi ilmoitti vanhempiensa kanssa jo pari vuotta sitten, ettei aio olla enää missään tekemisissä vanhusten kanssa. Meidän lapsilla ei ole heihin oikein mitään suhdetta. Nyt sitten itketään, kun kukaan ei käy eikä muista eikä juokse heidän asioillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä hauskan ristiriitaista, kun tänä päivänä huudetaan lähimmäisenrakkautta yms kovempaa kuin omana elinaikanani on koskaan tehty, mutta samaan aikaan jopa perhesuhteet arvioidaan niistä tällä hetkellä saatavan hyödyn mukaan.
Ei mitään väliä menneillä vuosille tai muulla sellaisella, junan alle vaan jokainen, joka ei juuri tänä päivänä sua hyödytä mitenkään.
Ei lähimmäisen rakkautta ole välttämättä syntynyt, jos ei ole ns normaalit välit. Tuskin säkään rakastat ihmistä joka on kohdellut menneillä vuosilla kuin ilmaa?
En tokikaan, jostain syystä multa sitä kuitenkin odotetaan, jopa ihmisiä kohtaan joita en hyvin suurella todennäköisyydellä tule eläissäni näkemään.
Mutta onko kyseessä rakkaus alkuunkaan, jos sitä mitataan vain ja ainoastaan siitä saatavalla hyödyllä?
Toinen mummo asuu muualla. Käy kerran vuodessa kylässä. Ei soittele eikä ole kiinnostunut lapsenlasten asioista. Laittaa 50e lahjoihin jouluna ja synttäreinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä hauskan ristiriitaista, kun tänä päivänä huudetaan lähimmäisenrakkautta yms kovempaa kuin omana elinaikanani on koskaan tehty, mutta samaan aikaan jopa perhesuhteet arvioidaan niistä tällä hetkellä saatavan hyödyn mukaan.
Ei mitään väliä menneillä vuosille tai muulla sellaisella, junan alle vaan jokainen, joka ei juuri tänä päivänä sua hyödytä mitenkään.
Ei lähimmäisen rakkautta ole välttämättä syntynyt, jos ei ole ns normaalit välit. Tuskin säkään rakastat ihmistä joka on kohdellut menneillä vuosilla kuin ilmaa?
En tokikaan, jostain syystä multa sitä kuitenkin odotetaan, jopa ihmisiä kohtaan joita en hyvin suurella todennäköisyydellä tule eläissäni näkemään.
Mutta onko kyseessä rakkaus alkuunkaan, jos sitä mitataan vain
Jotkut myös itse tyrkyttävät sitä apuaan ja hyötyään mitä ei ole edes pyydetty. Sitten ulistaan, kun ei ymmärrä ettei sitä rakkautta voi ostaa huonojen tekojen jälkeen. Tätäkin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään samassa kaupungissa asuneet isovanhemmat osoittaneet kiinnostusta meidän lapsiin, vain sisaruksen lapsi oli tärkeä. Häntä hoidettiin yhtenään.
Nyt ovat isovanhemmat iäkkäitä ja lapset nuoria aikuisia. Tämä hoidettu lapsi ilmoitti vanhempiensa kanssa jo pari vuotta sitten, ettei aio olla enää missään tekemisissä vanhusten kanssa. Meidän lapsilla ei ole heihin oikein mitään suhdetta. Nyt sitten itketään, kun kukaan ei käy eikä muista eikä juokse heidän asioillaan.
Jokainen tekee elåmässään omat valintansa ja niiden valintojen mukaiset seuraukset on sitten vain hyväksyttävä.
Jos et itse ole tyytyväinen, voithan kysyä jos näkisitte useammin. Me nähdään samassa kaupungissa asuvia isovanhempia melkein joka viikko koska se on mukavaa. Käydään niillä kahvilla ja viivytään puoli tuntia-tunti. Hoitojutut sitten erikseen, sellaista apua on kysytty ehkä pari kertaa vuodessa.
Olen tyytyväinen, jos eivät pidä mitään yhteyttä. Hyvin tyytyväinen.