Maailman pahuus tuntuu musertavalta. Auttaako tähän mikään, rukoilu tuntuu epätoivoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan että näiden vaikeiden ja ahdistuksen päivien on tultava. Jeesus myöskin tulee pian omiansa noutamaan. Nämä ovat alkavia synnytys-tuskia mitä pahaa tulee vielä tapahtumaan. Joudumme kestämään tätä vähän aikaa, ennen suurimpia pahoja tapahtumia, meidät jotka uskomme, noudetaan pois. Jeesus kehoittaa Raamatussa meitä jotka tätä aikaa elämme, nostamaan päämme, olemaan levollisia ja iloisia, sillä vapautuksemme hetki koittaa pian. Aivan turha myöskään lukea ja kuunnella maailman pahoja tapahtumia. Jatka rukoilemista, kerro että olet Jeesuksen oma ja uskot häneen. Pyydä levollisuutta, siunausta sekä iloa. Siunaan teitä ystäväni.

Ahdistukseen ei kannata raamattua lukea. Niin paljon on ristiriitaista ohjetta siellä. Luonnollisestikin, sillä se on koottu monista eri kertojien sepitteistä eri aikoina.

Raamattu vahvistaa itsensä monessa kohdassa. Se ei ole itsensä kanssa ristiriidassa, pl. käännösvirheet.

Kokonaan toinen asia, jos ihminen itse lukee "kuin piru Raamattua" kuunnellessaan valheiden isää.

Raamattu antaa ihmiselle rakkauden ja toivon, mutta eivät kaikki halua löytää sitä.

Miksi rukoilet? Häh? Ihan tosissani kysyn.

Mitä Jeesus tekisi? Ei Jeesuskaan viettänyt aikaansa vaan rukoillen. Vaan Jeesus vietti aikansa tehden Jumalan hänelle antamaa työtä. Tee samoin. Tee Jumalan sinulle antamaa työtä, mikälie se työ sitten onkin.

Itse en ole kristitty, en koskaan rukoile mitään. Mutta noin minä kristinuskon olen käsittänyt. Ei Jumala niin tahdo että kristityt vain piiloutuvat sisälle kirkkoon joihinkin rukouspiireihin. Vaan Jumala tahtoo että menet ulos, pois kirkosta, maailmalle, jonnekin, sinne missä sinua tarvitaan. Ei sinua siellä kirkossa tarvita. Sinua tarvitaan kirkon ulkopuolella. Joku jossain tarvitsee sinua. Löydä hänet.

Vai viettikö Äiti Teresa aikansa kirkossa rukoillen? Vai viettikö hän aikansa mennen niiden ihmisten luokse jotka häntä tarvitsivat?

Pitää lopettaa rukoilu, ja huutaa koko sydämestään Jeesusta avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Maailman pahuus ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,...

Ainoa ratkaisu jonka olen löytänyt: harjoitan lempeyttä. Pyrin tekemään itsestäni niin totaalisen lempeän muita ihmisiä kohtaan kuin vain ikinä voin. En tahdo olla yhtään mitään muuta kuin lempeä. On paljonkin ihmisiä jotka eivät lempeyttäni kaipaa, joten heidän luokseen en mene. Menen vain sellaisten ihmisten luokse joille lempeys kelpaa. Tai sellaisten eläinten luokse (eläintenhoito) tai sellaisten kasvien luokse (puutarhanhoito).

Kaikki se aika jonka olen lempeä, olen vapaa ahdistuksesta, olen vapaa kaikesta maailman pahasta.

Ei hauskanpitoa, ei surua, ei jännitystä, ei kokeilunhalua, ei seikkailua, ei haasteita, ei intohimoa, ei... vaan ainoastaan lempeyttä.

t. Mies 40v

Mitä hauskanpito merkitsee sinulle, jos se on suljettu pois? Miksi suru pitää sulkea pois, tai intohimo? Tunteiden hallinnan ymmärrän, sitä jokaisen olisi syytä harjoitella.

Ystävällisyys ja lempeys on hyvästä. Mitä tarkoittaa lause Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi? Sanotaan myös, että se löytää joka etsii.

Korkeampi itse on mahdollista löytää. Ja sydän. Rukoilukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda rukoileminen ja ala ajaa röyhkeästi omaa etuasi.

Maailmassa pärjää vain huijaamalla, häikäilemättömyydellä ja kovilla kyynärpäillä.

Ihminen on osa luontoa ja luonto toimii niin, että heikot sortuvat ja vain vahvat selviytyvät.

Rukoilukin on oman edun ajamista. Sillä yritetään maanitella jumalaa muuttamaan suunnitelmaansa rukoilijan eduksi.

Niin, ja esittää jumalalle vanhurskauttaan päästäkseen taivaaseen. Itsekkäät tarkoitusperät on rukouksella.

Jos uskovainen haluaisi tosissaan harjoittaa lähimmäisenrakkautta, hän tarjoutuisi jumalalle menevänsä helvettiin jonkun ateistin puolesta.

Kristus teki sen jo. Armo on kaikkien ulottuvilla. Riittää, että uskoo,  tiedostaa oman tilansa, katuu,  ja ottaa armon vastaan.

Kenenkään ei ole pakko, ihmisellä on vapaa tahto. 

Kukaan ihminen ei voi pelastaa toista. Jeesus pyysi Jumalalta armoa niille, jotka satuttivat häntä: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Se on ainoa mitä kristitty voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Maailman pahuus ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,...

Ainoa ratkaisu jonka olen löytänyt: harjoitan lempeyttä. Pyrin tekemään itsestäni niin totaalisen lempeän muita ihmisiä kohtaan kuin vain ikinä voin. En tahdo olla yhtään mitään muuta kuin lempeä. On paljonkin ihmisiä jotka eivät lempeyttäni kaipaa, joten heidän luokseen en mene. Menen vain sellaisten ihmisten luokse joille lempeys kelpaa. Tai sellaisten eläinten luokse (eläintenhoito) tai sellaisten kasvien luokse (puutarhanhoito).

Kaikki se aika jonka olen lempeä, olen vapaa ahdistuksesta, olen vapaa kaikesta maailman pahasta.

Ei hauskanpitoa, ei surua, ei jännitystä, ei kokeilunhalua, ei seikkailua, ei haasteita, ei intohimoa, ei... vaan ainoastaan lempeyttä.

t. Mies 40v

Mitä hauskanpito merkitsee sinulle, jos se on suljettu pois? Miksi suru pitää sulkea pois, tai int

Mitä se hauskanpito minulle merkitsee? No, se merkitsee minulle jotain sellaista jolla ei ole minulle mitään merkitystä. Hauskanpito, suru, intohimo, jne... en minä niitä "sulje pois", minä vain en kaipaa niitä. Toisinaan niitä kokeilen, ja huomaan, että onpas yhtä tyhjän kanssa. Mitä useamman kerran olen kokeillut, sitä enemmän olen oppinut tämän yhden asian: turha kokeilla ollenkaan jotain aivan arvotonta tyhjää asiaa. Turhaan harhaudun ulos lempeydestä, kun se harhautuminen johtaa minut vain johonkin aivan turhanpäiväiseen suuntaan. Sitä voi pysyä hyvällä lempeyden tiellä, tai siltä tieltä voi harhautua pois vaikka miljoonaan eri turhaan suuntaan. Ei kannata harhautua, sen olen kaikkien harharetkieni päätteeksi oppinut. Vain sen olen harharetkistäni oppinut.

Varhaisen lapsuuteni vietin orpokodissa (ei Suomessa). Meitä oli monta orpolasta. Me olimme aivan pikkuruisia, tosi nuoria, ei lähelläkään kouluikää. Meidän piti pukea vaatteet ylle. housut piti pukea jalkaan. Tykkäsin hassutella siten että pistin housut päähäni. Sen kun tein niin nauroin ihan hulluna. Se oli sitä hauskanpitoa. Ei housuja jalkaan, vaan housut päähän. Olin alle 4-vuotias. Mutta nyt aikuisena 40-vuotiaana en hassuttelua enää kaipaa. En kaipaa. Laitan housut jalkaan. Kokeilin laittaa housut päähäni - ei naurattanut tippaakaan. Ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Maailman pahuus ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,...

Ainoa ratkaisu jonka olen löytänyt: harjoitan lempeyttä. Pyrin tekemään itsestäni niin totaalisen lempeän muita ihmisiä kohtaan kuin vain ikinä voin. En tahdo olla yhtään mitään muuta kuin lempeä. On paljonkin ihmisiä jotka eivät lempeyttäni kaipaa, joten heidän luokseen en mene. Menen vain sellaisten ihmisten luokse joille lempeys kelpaa. Tai sellaisten eläinten luokse (eläintenhoito) tai sellaisten kasvien luokse (puutarhanhoito).

Kaikki se aika jonka olen lempeä, olen vapaa ahdistuksesta, olen vapaa kaikesta maailman pahasta.

Ei hauskanpitoa, ei surua, ei jännitystä, ei kokeilunhalua, ei seikkailua, ei haasteita, ei intohimoa, ei... vaan ainoastaan lempeyttä.

t. Mies 40v

Mitä hauskanpito merkitsee sinulle, jos se on su

Hassutellessaan tarvitsee jonkun, jonka kanssa pitää hauskaa. Eri asiat naurattavat lasta ja toiset aikuista. Lapsen kaltaisuus on muuten hyväksi, hetkessä eläminen, löytämisen ilo, avoin sydän, hyvänkin huomaaminen, antaminen ja vastaan ottaminen. Eläimet elävät hetkessä eivätkä tee pahaa tarkoituksellisesti. Kasvien kanssa näkee kasvun, jota itse vaalii ja hoitaa.

Rauhaa sinulle. Olet vielä nuori, käytä elämäsi niin hyvin kuin voit. Etsi Korkeinta, jos niin päätät. Hänen rauhansa on ihmisen nymmärrystä ylempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen muu auta kuin hyväksyä se, että aina on ollut ja aina on oleva pahoja ihmisiä.

Mutta toisaalta pidän totena väitettä, että The one thing necessary for the triumph of evil is for good men to do nothing (suom. Paha saa vallan, koska hyvät ihmiset eivät tee mitään). Tuntuu, että jotain pitäisi voida tehdä, mutta en tiedä mitä. Suomessakin taantumuksen voimat jyllää, ja maailmalla vielä pahemmin.

Miten taantumus mielestäsi näkyy?

Olen samaa mieltä että pahuutta ikäänkuin ravitaan monin keinoin mm rajattomia oikeuksia korostamalla ja  vaikkapa kunnioitusta vaatimalla kun luonne ei ole kuitenkaan arvostettava. Kenen oikeudet nostetaan päällimmäisiksi? Onko oikeus saada tuntea itsensä upeaksi sankariksi ja oikeustaistelijaksi vaikka olisi muita kohtaan millainen p-pää ?

Korkeintaan saamme aikaan joten kuten toimivan yhteiskunnan. Pahuutta emme saa poistettua.  Kynis.mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan että näiden vaikeiden ja ahdistuksen päivien on tultava. Jeesus myöskin tulee pian omiansa noutamaan. Nämä ovat alkavia synnytys-tuskia mitä pahaa tulee vielä tapahtumaan. Joudumme kestämään tätä vähän aikaa, ennen suurimpia pahoja tapahtumia, meidät jotka uskomme, noudetaan pois. Jeesus kehoittaa Raamatussa meitä jotka tätä aikaa elämme, nostamaan päämme, olemaan levollisia ja iloisia, sillä vapautuksemme hetki koittaa pian. Aivan turha myöskään lukea ja kuunnella maailman pahoja tapahtumia. Jatka rukoilemista, kerro että olet Jeesuksen oma ja uskot häneen. Pyydä levollisuutta, siunausta sekä iloa. Siunaan teitä ystäväni.

Ahdistukseen ei kannata raamattua lukea. Niin paljon on ristiriitaista ohjetta siellä. Luonnollisestikin, sillä se on koottu monista eri kertojien sepitteistä eri aikoina.

Totta, raamattuhan on vain väite, ei todiste.

Vierailija kirjoitti:

Pitää lopettaa rukoilu, ja huutaa koko sydämestään Jeesusta avuksi.

Ei auta, kukaan ei kuuntele. Jeesus on kuollut. Edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos keskittyy maailman pahuuteen, siinä kyllä musertuu pieni ihminen omaan negatiivisuuteensa,huom. omaan negatiivisuuteesi. Mutta jospa keskittyisit siihen faktaan ,että nykyään maailma on paljon parempi kuin ennen ja muuttuu koko ajan paremmaksi. Sotia on vähiten kuin koskaan ym.Tämä on täyttä totta.Se että maailma tuntuu pahalta ja pahemmalta kuin koskaan johtuu vain ja ainoastaan mediasta! Media uutisoi vain kaikesta negatiivisesta ja mässäilee kaikella pahalla niin paljon kuin mahdollista.

Rukoilla ei edes tarvitse, maailma ja ihmiset kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan.Ainut mitä maailma tarvitsee sinulta on positiivisuuttasi.Positiivisuus auttaa kaikkea paranemaan vielä nopeammin.Tuo siis oma positiivinen asenteesi avuksi maailmalle, jos siis haluat auttaa.

Ei kauheasti lämmitä silloin, kun ne pahat asiat osuvat omalle kohdalle ja samalla näkee sen, miten vähän ketään kiinnostaa. "Avuksi" luodut systeemitkin toimivat autettavaa vastaan. Haavoittuvaisesta asemasta käsin ihmisten välinpitämättömyydellä on ihan konkreettisia seuraamuksia.

Humen giljotiini: siitä, että maailma tuntuu sinusta pahalle ei välttämättä seuraa, että maailman pitäisi olla paha. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi rukoilet? Häh? Ihan tosissani kysyn.

Mitä Jeesus tekisi? Ei Jeesuskaan viettänyt aikaansa vaan rukoillen. Vaan Jeesus vietti aikansa tehden Jumalan hänelle antamaa työtä. Tee samoin. Tee Jumalan sinulle antamaa työtä, mikälie se työ sitten onkin.

Itse en ole kristitty, en koskaan rukoile mitään. Mutta noin minä kristinuskon olen käsittänyt. Ei Jumala niin tahdo että kristityt vain piiloutuvat sisälle kirkkoon joihinkin rukouspiireihin. Vaan Jumala tahtoo että menet ulos, pois kirkosta, maailmalle, jonnekin, sinne missä sinua tarvitaan. Ei sinua siellä kirkossa tarvita. Sinua tarvitaan kirkon ulkopuolella. Joku jossain tarvitsee sinua. Löydä hänet.

Vai viettikö Äiti Teresa aikansa kirkossa rukoillen? Vai viettikö hän aikansa mennen niiden ihmisten luokse jotka häntä tarvitsivat?

Ei pidä vähätellä puhdasta hengellistä työtä. Jos tule hyvä mieli siitä että kaivaa ojia tai hengailee heikompiensa kanssa, niin saa tehdä. Mutta saa olla kotosallakin ja toteuttaa kutsumustaan siellä.

Mitä tämä saatanan lässytys maailman kauheasta tilanteesta on? 50 vuotta olen kohta tällä pallolla ollut ja mikä täällä juuri nyt on niin kauheaa? Samaa paskaa tämä on vuosikymmenestä toiseen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Maailman pahuus ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,...

Ainoa ratkaisu jonka olen löytänyt: harjoitan lempeyttä. Pyrin tekemään itsestäni niin totaalisen lempeän muita ihmisiä kohtaan kuin vain ikinä voin. En tahdo olla yhtään mitään muuta kuin lempeä. On paljonkin ihmisiä jotka eivät lempeyttäni kaipaa, joten heidän luokseen en mene. Menen vain sellaisten ihmisten luokse joille lempeys kelpaa. Tai sellaisten eläinten luokse (eläintenhoito) tai sellaisten kasvien luokse (puutarhanhoito).

Kaikki se aika jonka olen lempeä, olen vapaa ahdistuksesta, olen vapaa kaikesta maailman pahasta.

Ei hauskanpitoa, ei surua, ei jännitystä, ei kokeilunhalua, ei seikkailua, ei haasteita, ei intohimoa, ei... vaan ainoastaan lempeyttä.

t. Mies 40v

Mitä hauskanpito merkitsee sinulle, jos se on suljettu pois? Miksi suru pitää sulkea pois, tai int

Elämää voi elää kaikissa väreissä tai yksivärisenä. Ei ole keneltäkään pois.

Ap ja muut asiaa pohdiskelevat:

Maailmassa on kaikenlaisia organismeja. On kukkia ja perhosia, on kakkaa ja kakkakärpäsiä. On vihreitä kasveja ja lahottajasieniä. Samoin ihmisyhteisöissä on kaikenlaista porukkaa.

Oletko sinä sopeutunut siihen asemaan, johon synnyit? Jos kyllä, voit olettaa, että kaikki muutkin ovat sopeutuneet omaansa. Vanha viisaus kertoo, että munkit säälivät luostarien porteilla eläviä vartijoita ja vartijat munkkeja.

Älkää siis yrittäkö asettua minnekään muualle kuin omien silmienne taakse. Noudattakaa kymmentä käskyä ja olkaa moraalisia. Huolehtikaa "omasta pikku solustanne". 

 Luottakaa siihen, että jumala hoitaa oman työnsä. Antakaa itsellenne lupa nauttia siitä hyvästä, mikä teille on annettu.

"Ei kauheasti lämmitä silloin, kun ne pahat asiat osuvat omalle kohdalle ja samalla näkee sen, miten vähän ketään kiinnostaa. "Avuksi" luodut systeemitkin toimivat autettavaa vastaan. Haavoittuvaisesta asemasta käsin ihmisten välinpitämättömyydellä on ihan konkreettisia seuraamuksia."

Kannattaa rukoilla apua ja ottaa se vastaan siinä muodossa, missä jumala sen toimittaa. Hän ei välttämättä lähetä toista ihmistä tai ambulanssia. Ja myös kuunnella ja antaa: ei voi vain vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan että näiden vaikeiden ja ahdistuksen päivien on tultava. Jeesus myöskin tulee pian omiansa noutamaan. Nämä ovat alkavia synnytys-tuskia mitä pahaa tulee vielä tapahtumaan. Joudumme kestämään tätä vähän aikaa, ennen suurimpia pahoja tapahtumia, meidät jotka uskomme, noudetaan pois. Jeesus kehoittaa Raamatussa meitä jotka tätä aikaa elämme, nostamaan päämme, olemaan levollisia ja iloisia, sillä vapautuksemme hetki koittaa pian. Aivan turha myöskään lukea ja kuunnella maailman pahoja tapahtumia. Jatka rukoilemista, kerro että olet Jeesuksen oma ja uskot häneen. Pyydä levollisuutta, siunausta sekä iloa. Siunaan teitä ystäväni.

Ahdistukseen ei kannata raamattua lukea. Niin paljon on ristiriitaista ohjetta siellä. Luonnollisestikin, sillä se on koottu monis

Et sinä apteekistakaan kaikkia lääkkeitä hae ja syö, vaan vain sen, minkä tarvitset. Raamattua voi lukea samalla periaatteella.