Tuttava sanoo olevansa isätön vaikka ei ole

Mistä ihmeestä sinä toisen isättömyyden tiedät?

Kuinka usein kahvipöydässä juttelette vuositolkulla samasta asiasta? Jutteletteko huomennakin tästä samasta asiasta? Ja ensi viikolla? Jouluna soittelette ja silloin myös?

No jos ei ole isäänsä nähnyt kuin joskus lapsena niin on isätön, kun ei isäänsä tapaa koskaan.

Minä sanon itseäni isättömäksi koska olen isätön. Ei sitä tuntematonta, atvaamatonta ihmistä voinut koskaan sanoa isäksi.

Ihminen voi olla isätön myös niin, että mitään yhteyttä ei ole koskaan muodostunut. Isä on täysin ventovieras. Jos se isä ei itse ole halunnut pitää mitään yhteyttä, niin käytännössä sitä on silloin isätön, jopa enemmän, kuin sellainen, joka on menettänyt rakkaan isänsä liian nuorena.. Jos tällainen loukkaa jotakuta, niin mitä sitten? Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan. 

Minä en ole isätön, mutta jo edesmennyt isäni ei sietänyt minua yhtään. En tänä päivänäkään pysty sanomaan häntä isäksi. 

Jos hän ei ole yhteydessä isäänsä tai isä häneen. Isä lähti? Isä ei ole ollut tukena? Isä on ollut poissaoleva tai poissa? Hän ei koe että isä on hänen elämässään, silloin "on kuin isätön". Ja jos ei ole tulevaisuudessakaan isän kanssa. Joillakin on raivoava isä tai isät elävät omaa elämäänsä. Joillakin käy niin että toinen vanhempi kuollut ja toinen hankala, myös poissaoleva, eikä osaa ajatella että asia olisi toisin - koska henkilöt erilaisia. Ei tavallaan ole vanhempaa. Osa ei halua vanhempaa joka on hirviömäinen.

Hän varmaan tarkoittaa sitä, ettei ole ollut missään tekemisissä isänsä kanssa varhaislapsuuden jälkeen 

Minusta oli todella typerää että muut "hyväksyi" isättömyyteni vasta sitten kun se niin sanottu "isä" kuoli. Minulla ei koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta tämän kanssa. Siksi sanoin itseäni isättömäksi jo ollessani lapsi.

No, sitten kun tämä kuoli oli suorastaan huvittavaa, miten ihmiset esitti osanottoja vaikka en tosiaan ollut menettänyt mitään.

Tai henkinen yhteys puuttuu. Kokee tulleensa  hylätyksi.

kyllähän me se tiedetään, että jokaisella isä on.

aapee- sinulle vinkiksi, älä hirveän paljon ota vastuuta siitä mitä  toiset lähelläsi ajattelee tai kokee. Ne on jokaisen omia. 

Ja jos se yksi on tyrmistynyt sen toisen kaverisi jutuista, niin et sinä ole niistä vastuussa.

olen itse esikoinen ja minusta tuntuu, että

olen aina ottanut vastuun jansyyllisyyden vähän kaikesta. Alan nähdä sen ja alan pyyhkimään niitä turhia pois. En minä  voi olla vastuussa jonkun toisen jutuista.

Tsemppiä ja tutkipa suhtautumistasi.

Voin sanoa olevani isätön eikä se ole kenenkään muun asia mitänon taustalla.

Mitä se sinulle kuuluu?