Videopelien pelaaminen on sama asia kuin kirjojen lukeminen
Molemmat ovat viihdettä. Gaming, gaming, gaming until we see the sun.
Kommentit (36)
Paitsi kirjassa ei voi vaikuttaa tarinan kulkuun millään tavalla eikä lukeminen kehitä esim. Kuuloa, ongelmanratkaisu- ja reaktiokykyä tai silmä-käsikoordinaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi kirjassa ei voi vaikuttaa tarinan kulkuun millään tavalla eikä lukeminen kehitä esim. Kuuloa, ongelmanratkaisu- ja reaktiokykyä tai silmä-käsikoordinaatiota.
Itse asiassa on olemassa kirjoja joissa voi. Niissä on valinta ja sitten se että mille sivulle kääntää riippuen valinnasta ja se tarina sitten jatkuu siellä.
Esim. Vaikkapa että kirjassa henkilöt ovat jääneet loukkuun kaivokseen. Valintana voisi olla vaikka yrittävätkö saada suuaukon raivattua, vai menevätkö syvemmälle etsimään jos kaivoksella olisi toinenkin kulkureitta.
Raivaus mene sivulle 100
Syvemmälle kaivokseen sivu 200
Ja noissakin voi olla sitten vaihtelevia.
Lukeminen kehittää lukutaitoa, lukunopeutta, savarastoa, lisää kielen rikkautta ja auttaa oikeinkirjoittamisessa.
Toki pelaaminenkin kehittää monia asioita, kuten koordinaatiota, mutta eivät ne sama asia ole.
Kirjat jää ainakin minusta selkeästi kakkosiksi. Passiivista puuhaa. Mutta on usein rentouttavampaa kuin pelaaminen, riippuen tietysti pelistä.
Juu ja ei. Molemmat ovat medioita, joita voi käyttää joko viihteeksi, oppimiseen tai molempiin. Jos pelaat esim. kieliä opettavaa peliä tai strategiapelejä, on se parempaa aivojumppaa kuin lukea jotain huonosti kirjoitettua hömppää. Tai jos pelaat jotain candy crushia on se lähinnä aivodouppia verrattuna vaikka sijoitusoppaaseen. Kulutan paljon sekä pelejä että kirjallisuutta ja täytyy sanoa että pelit ovat nykyään keskimäärin parempaa viihdettä. Käsikirjoitukset ovat yleensä paljon omaperäisempiä. Esimerkiksi Satu Rämön Hildur-kirja oli niin tylsä että melkein itkettää miksi se on niin suosittu.
2023 pelien oscarit.
Alan Wake 2 voitti 3 palkintoa.
Best game direction
Best narrative
Best art direction
Kaikki palkinnot liittyvät taiteellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja ei. Molemmat ovat medioita, joita voi käyttää joko viihteeksi, oppimiseen tai molempiin. Jos pelaat esim. kieliä opettavaa peliä tai strategiapelejä, on se parempaa aivojumppaa kuin lukea jotain huonosti kirjoitettua hömppää. Tai jos pelaat jotain candy crushia on se lähinnä aivodouppia verrattuna vaikka sijoitusoppaaseen. Kulutan paljon sekä pelejä että kirjallisuutta ja täytyy sanoa että pelit ovat nykyään keskimäärin parempaa viihdettä. Käsikirjoitukset ovat yleensä paljon omaperäisempiä. Esimerkiksi Satu Rämön Hildur-kirja oli niin tylsä että melkein itkettää miksi se on niin suosittu.
Mulle kylläkään kirjat eivät ole ikinä olleet täydellisesti viihdettä. Joku dekkari sitä saattaa olla. Oman lukemiseni tarkoitus on tietää LISÄÄ monista asioista kuten historiasta, erilaisten merkityksellisten ihmisten elämänkerrat vaikka alkuun mainitakseni. Luen jättimäärät myös asiakirjallisuutta. Olen ollut utelias tietämään ja oppimaan koko ikäni. Pelit ovat täyttä turhuutta.
Tämähän on ilahduttava uutinen kaikille vanhemmille, joiden jälkikasvu vinkuu erinäistä pelausvälineistöä joulupakettiinsa. Samoin nyt toteutuu Hopen toive niiden kalliiden konsolipyyntöjen toteutuksesta. Miksi ostaa monen sadan euron elektroniikkatönö kun kirja on ihan sama asia!
Pelaaminen ainakin kiinnostavampaa kuin telkkarin katsominen. Mainoksienkin perusteella Suomi on 50% afrikkalainen maa. Kuka tällaista roskaa jaksaa katsoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja ei. Molemmat ovat medioita, joita voi käyttää joko viihteeksi, oppimiseen tai molempiin. Jos pelaat esim. kieliä opettavaa peliä tai strategiapelejä, on se parempaa aivojumppaa kuin lukea jotain huonosti kirjoitettua hömppää. Tai jos pelaat jotain candy crushia on se lähinnä aivodouppia verrattuna vaikka sijoitusoppaaseen. Kulutan paljon sekä pelejä että kirjallisuutta ja täytyy sanoa että pelit ovat nykyään keskimäärin parempaa viihdettä. Käsikirjoitukset ovat yleensä paljon omaperäisempiä. Esimerkiksi Satu Rämön Hildur-kirja oli niin tylsä että melkein itkettää miksi se on niin suosittu.
Mulle kylläkään kirjat eivät ole ikinä olleet täydellisesti viihdettä. Joku dekkari sitä saattaa olla. Oman lukemiseni tarkoitus on tietää LISÄÄ monista asioista kuten historiasta, erilaisten merkityksellisten ihmisten elämänkerrat vaikka alkuun mainitakseni. Luen jätti
Kaikki pelit ammentavat myös jostain olemassaolevasta ja siten lisäävät tietoutta. Vaikka Civilization-peleissä voit oppia eri maiden/maailmanaikojen suurten johtajien nimiä, maiden, kaupunkien ja ihmeiden nimiä sekä hahmottaa paremmin tieteen harppauksia ja teknologioita. Esimerkiksi lapsena opin Vaaleanpunainen Pantteri-pelistä että on olemassa pieni maa nimeltään Bhutan ja Kiinassa on ollut sellainen suuri johtaja kuin Mao.
Olen pelaaja, lukija ja elokuvien ja TV-sarjojen suurkuluttaja. Kaikissa on omat hyvät puolensa, enkä missään nimessä vertaisi kirjoja ja pelejä, vaikka niissä paljon voi samaakin olla.
En ole alan asiantuntija, mutta epäilisin, että erilaiset tulokset saataisiin aivokuvauksessa kun tutkittaisiin miten aivot aktivoituvat kirjaa lukiessa tai peliä pelatessa. Itse teen molempia, luen ja pelaan lähes päivittäin.
En saanut kyllä yhtään tenttiä läpi pelejä pelaamalla, kirjoja lukemalla sain.
No riippuu videopelistä. Daggerfall ja Morrowind oli mahtavia. Oblivion ja Skyrim pelkkää grafiikkaa. 90-luvun jälkeen peleistä katosi pelattavuus ja sisältö.
Hyvä idea, nyt kaikki koulua käyvät pelaamaan pelejä jokaisella oppitunnilla. Sillä PISA -tulokset nousuun!
Ei ole