Lue keskustelun säännöt.
Täytän viikon päästä 30 vuotta, miten hyväksyä ettei ole enää nuori?
07.12.2023 |
Tämä päivä on pelottanut jo parinkympin alkuvuosilta saakka ja nyt siitä on tulossa totta. Tunnen itseni arvottomaksi, vanhaksi ja rumaksi.
Asiaa ei auta sekään, että poikaystävä on puoli vuotta minua nuorempi, eli hän on vielä ensi kevääseen saakka 29v ja minä rinnalla jo kolmekymppinen :(
onko teillä muilla naisilla ollut 30v ikäkriisiä? Mikä siihen on auttanut?
Kommentit (113)
Sellaista se on, kun rakentaa kaiken kauneuden varaan eikä kehitä itseään mitenkään muuten. Onneksi valtaosa suomalaisista naisista on valinneet jotain kestävämpää kehitettävää kuin ulkonäön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa olet ollut vanha jo kymmenen vuotta. Kolmekymppisenä suomalaiset naiset rupsahtavat dramaattisen paljon.siitä eteenpäin he vanhenevat ihan silmissä. Rinnat veltostuvat säkkimäisiksi,vatsa muuttuu valtavaksi kasaksi roikkuvaa läskiä,rypyt valtaavat kasvot ja selluliitin kraateroimat karvaiset reidet muuttavat naisen luotaan työntävän näköiseksi. Pthyi hvetti.kaiken tuon päälle raskausarpinen oksettavan näköinen iho.
Näin se vaan menee..
Taisit katsella peiliä samalla kun kirjoitit ylös noita ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rupsahtaneet naiset kelpaavat aviopuolisoiksi juhlapaikkaa hakeville lastenpyörillä maahan saapuville herroille ainakin siihen asti kunnes saavat kansalaisuuden. Sen jälkeen saattaa sattua vaikka pieni saunapalo "onnettomuus" ja kaikkea.. mutta kyllä te tiedätte..palaa se sauna suomalaisillakin ja muija ja mukulat ja silleen ja kaikkee..
Ei täällä kukaan kyllä ole nuita haikaillut tai valitellut ettei kelpaisi kellekään? :D Ap on parisuhteessa ja itse kolmikymppisenä sinkkuna vastasin tässä juuri yhden ihastuneen 26v tuttavamiehen treffikutsuun, harvemmin edes vastaan kenellekään joten tämä on jo spesiaalia että tuohon vaiheeseen päässyt!
Ap, mun mielestä sun ongelmasi on enemmänkin lähipiiri! Alhaista kiusata ihmistä, läheistä sellaista, herkästä asiasta. (Ihan yhtä paha, kuin kehohäpäisy.) Todella väärin toimittu. Kannattaa sanoa tästä jämäkästi.
30-kriisi, niin. Muistelen että itsellänikin oli, alkoi n. 28v. Siitä vaan selviää! Se kuuluu ihmisen elämään.
Katso peiliin itseäsi silmiin, hymyile itsellesi ja luota elämään, sun naiseutesi paras aika alkaa tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on 10-15 vuotta aikaa hyväksyä, sen aikaa olet vielä nuori. Toki kannattaisi käyttää nuo tulevat vuodet muuhun kuin iän pohtimiseen, ne menevät vikkelään ohi joka tapauksessa.
Aikuisenakin voi oppia ja opiskella, perehtyä uusiin asioihin, olla hyödyksi toisille ja yhteiskunnalle. Mikä tämä arvottomuuden ja rumaksi itsensä tunteminen on, etkö ole saanut mitään aikaan vai mistä kiikastaa.
Olet tavallaan elämäsi taitekohdassa siinä mielessä, että jos sinulla ei vielä ole lapsia ja olet terve ja aiot heitä hankkia, nyt on se aika.
Jos tunnet elämäsi tyhjäksi, muuta se mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Opiskele, perusta lapsiperhe, hae uutta työpaikkaa tai opiskele, että olet valmis uuteen työhön, tee vapaaehtoistyötä lisäksi tms., mistä pidät.
Yleensä kolmikymppisenä jo kaivataan "uutta vastuuta", mikä tarkoittaa erilaista työtä, lapsia jne. Itse kolmikymppisenä ja ensin opiskelleena ja sitten työssäkäyneenä tiesin kolmikymppisenä varmasti, ettei se minulle riitä, pitää olla muutakin ja se on perhe.
Jonkun kammon olet oppinut noihin ikävuosilukuihin, nehän ovat vain lukuja, eivät kerro mitään ihmisen fyysisestä tai psyykkisestä osaamisesta tai kyvyistä, muuta kuin aikuistumisen.
Tottakai voi tuntea itsensä kolmikymppisenä vanhaksi, mutta sekin on vain tunne ja merkitsee sitä, että nyt on aika tehdä muutoksia, jotka ovat tarpeen, että saisit sellaisen elämän kuin oikeasti haluat. Tilastolliset todennäköisyydet jätät tietysti tutkijoille, lääkäreille tms., etkä niillä itseäsi turhaan kiusaa ja rasita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ikä oli juuri 30+, ei enää niin naiivi, voi oikeasti pyrkiä eteenpäin kuin ei kohdella kuin pikkutyttöä, kauneus on kauneimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, kun rakentaa kaiken kauneuden varaan eikä kehitä itseään mitenkään muuten. Onneksi valtaosa suomalaisista naisista on valinneet jotain kestävämpää kehitettävää kuin ulkonäön.
Ja sen kyllä huomaa kun katsoo yksineläviä että suomitanttoja ei paljon ulkonäköasiat kiinnosta.. Ihmiset jää yksin kun naiset ei sitäkään vähää jaksa panostaa ulkonäköönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikäkriisejä ollut koska en elä muiden toivoiden mukaan. Menin amikseen vasta 26 vuotiaana, harrastin ekaa keraa seksiä 29v uotiaana ja menin kihloihin31 vuotiaana.
Mä täytän ens vuonna 50, ja oon teini! 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 36 ja paljon tyytyväisempi elämääni kuin parikymppisenä. Silloin olin varma, etten löydä paikkaani maailmasta. Ei ollut tietoa työpaikasta, asuin surkeassa vuokrakämpässä, ystäviä ei juuri ollut eikä mitään liikunnallisia harrastuksia. Lisäksi olin aika kontrolloivassa parisuhteessa.
Nyt minulla on kiva vakituinen työpaikka, asun omassa omakotitalossa uuden miehen ja lemmikkien kanssa, ystäviä on tarpeeksi ja harrastan aktiivisesti liikuntaa. Liikkuminen ja treenaaminen tuo valtavasti virkeyttä mielelle ja kropalle.
Ihan turhaa muutenkin miettiä ja murehtia ikäänsä. Jokainen päivä on arvokas, oli sitten 12 tai 100-vuotias.
Kyllä rupsahtaneet naiset kelpaavat aviopuolisoiksi juhlapaikkaa hakeville lastenpyörillä maahan saapuville herroille ainakin siihen asti kunnes saavat kansalaisuuden. Sen jälkeen saattaa sattua vaikka pieni saunapalo "onnettomuus" ja kaikkea.. mutta kyllä te tiedätte..palaa se sauna suomalaisillakin ja muija ja mukulat ja silleen ja kaikkee..