R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Mun entisellä pomolla on r-vika. Ei sitä oikeasti hetkenpäästä enää rekisteröinyt eikä hänen puheensa ymmärtämisessä ole mitään vaikeaa. En todellakaan pidä ihmistä huonompana siksi että on puhevika enkä ajattele niin. Vaikka te muuta änkkäävät kuinka intätte että puhevikaiselle vaan ei ääneen sanota. Jankkaatte vastaan jopa sille joka ei koe puhevikaansa yhtään ongelmaksi.

Minulla on R-vika jota ei korjattu lapsena, tämä ihan 2000-luvulla. Erityisopettaja (!!!) opetti ärrää ehkä puolen vuoden välein puolen tunnin sessioissa ja antoi kotiin harjoitustehtäviä joita ahkerasti tehtiinkin.

Puheterapiasta ei ollut juurikaan hyötyä, ainoa asia mitä opin siellä oli se että pääsin eroon pehmeästä jenkkiärrästä ja äänne muuttui D:n ja R:n välimalliksi. Minun puhevikaani ei auttaisi kielijänneleikkaus koska vika johtuu kitalakeni muodosta. En ole jättänyt asioita tekemättä puhevikani vuoksi eikä minua ole enää aikuisena niin paljon kiusattu. Nuorempana kyllä välttelin puhumista ja esiintymistä mutta en halua tuhlata ainutkertaista elämääni häpeämällä ongelmaa jonka korjaamisen eteen on kaikki voitava tuloksetta jo tehty. Parhaani yritin ja se ei nyt auttanut.

Teen tälläkin hetkellä töitä ihmisten kanssa, minulla on laaja kaveripiiri jne.

Puhevikani lisäksi olen sairaalloisen lihava ja naamani on kuin petolinnun p"rse, elämä hymyilee siitä huolimatta ja olen onnellinen.

Ihmettelen kuitenkin miksi vikoja ei yritetä korjata jos siihen oikeasti olisi mahdollisuus? Onko kyse säästöistä ja nyt yritetään keksiä jotain tekosyitä ja kääriä p*skaa lahjapaperiin? Kyllä jokaisella lapsella tulisi olla oikeus oppia puhumaan äidinkieltään oikeaoppisesti. Puheterapia säästäisi monen lapsen itsetunnon ja mielenterveyden ja saisimme enemmän tuottavia yksilöitä yhteiskuntaan kiinni.

Kaikkia puhevikaisia kiusataan, herkät tapaukset masentuvat ja jäävät kotiin. Onko tämä taloudellisesti kannattavaa? Olisiko kuitenkin parempi panostaa aikaiseen hoitoon eikä antaa ongelmien eskaloitua?

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi treenauttaa kotonakin. Aloittaa ärrän paikalla käyttää d äänettä. Makkada,, makkada, kadkki, kadkki. Siitä sitten tärisyttämään. Apuna voi käyttää sähköhammasharjaa, vaikka.  Ei kannata olla kotona tumput suorana ärränkään suhteen ja odottaa että joku muu hoitaa.

Tämä. Äännevian korjaaminen vaatii eniten motivaatiota ja harjoittelua. Se on joka tapauksessa työtä joka tehdään enimmäkseen kotona, ei puheopen vastaanotolla. 

Kyllä minun on vaikea ottaa vakavasti puhevammaisia ihmisiä. Väkisin alkaa hymyilyttää kun aikuinen ihminen sorauttelee ärrää, olipa mikä akateeminen tahansa. Äddän kieddän odden ympädi :)

Enpä usko että puhevika on este lastentarhan opettajan työlle. Tottakai jos vika on todella iso niin sitten, mutta muuten. Varsinkin 0-4 vuotiaiden kanssa ei niin tärkeää. Paljon kielitaidottomiakin ihmisiä Suomessa päiväkodeissa. 

Mun mies oppi itsekseen kolmekymppisenä. Podin podin porkkana, todin todin torttu. P o d k k a n a. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Muille se on rasittavaa. 

Paha mieli tulee jos sitä ei korjata.

Pitää huomioida puheen vaikeuksien laaja kirjo. Yksittäinen äännevirhe harvoin vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen varsinkin jos kyseessä äänteen variantti. Jos äänne korvautuu toisella äänteellä, voi vaikutus olla suurempi.

Esim. puheen apraksia vaikuttaa laajasti puheen ymmärrettävyyteen. 

t. puheterapeutti

Motivaatio-ongelma harjoittelussa on tuttu mullekin. Lapsella oli kaveri eskari- ja kouluikäisenä, hänellä oli useamman kirjaimen kanssa ongelmia, L, S, R nyt ainakin. Äitinsä tuskaili joskus poikaansa, kun tämä ei suostunut tekemään puheterapeutin harjoituksia, syyksi sanoi vaan, ettei hänen tauvitte, kun kavevi ymmävtää. Tarkoitti, että minun poikani ymmärtää häntä. Kaverin äiti ja mun poika sopi yhdessä, että poika alkaa kyselemään tältä kaveriltaan useammin, että mitä hän tarkoittaa. Pikku hiljaa alkoi harjoitukset maistua ja kirjaimet tulla mukaan puheeseen. 

Multa itseltä on korjattu 70-luvulla lievää S-vikaa. Muutaman kerran kävin puheterapeutin vastaanotolla, mutta vika oli kuulemma niin lievä, ettei sitä ollut tarve korjata. Edelleen suhautan ässän pehmeänä ja puren helposti kieleeni, jos sanassa on useampi konsonantti peräkkäin kuten sanassa  karski.

Kyllähän puheviat ovat häiritsevän kuuloisia ja vaikkei ne itse puhevikaisia haittaisi, muita kyllä haittaa. Puhevikaisen puheen kuuntelu on puuduttavaa ja raskasta, koko ajan saa miettiä mitä toinen sanoo ja kuunnella hyvin tarkkaan että ymmärtäisi jotain toisen solkotuksesta. Itse olen aina ihan poikki kun yksi työkaveri puhuu sorauttamalla ja sössöttämällä ja joudun kysymään "anteeksi mitä" ainakin kolme kertaa putkeen ja lopuksi vain nyökkään ja hymyilen kun en älyä mitä hän yrittää sanoa. 

Itseäni kiusattiin todella pahasti ärräviasta lapsena, ongelma korjaantui ensimmäisellä luokalla koulussa. En uskaltanut viitata tunneilla enkä vastata opettajan kysymyksiin koska muut luokkalaiset alkoivat matkia aina puhettani ja sama jatkui välitunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Eli ihmiset eivät sano sinulle suoraan että pitävät sinua tyhmänä. 

Ei se r-vikainen tästä kärsi, vaan valitettavasti sinä. Ennakkoluulojesi takia menetät todennäköisesti monta hyvää tilaisuutta oppia. 

Hehe. Kyllä se r-vikainen menettää monta tilaisuutta koska häntä pidetään selän takana naurettavana ja yksinkertaisena ja moniin asioihin sopimattomana. 

No edelleen se joka näin tekee menettää enemmän. Luulisi sen nyt olevan kaikille selvä. Saattaa mennä monta hyvää tekijää ohi, jos on näin tyhmä itse. 

Ymmärrätkö, miten aggressiivinen tapa tuo on suhtautua maailmaan? Ei se ole tarpeen. Ihmisen olisi parempi myöntää oma kipunsa ja hoitaa sitä muuten kuin rankaisemalla muita siitä. 

Totta kai tyhmyydestä sakottaa elämä koko ajan, ei sitä tarvitse muiden toimia innokkaina apupoliiseina siinäkään asiassa. Tyhmyyskään ei kuitenkaan määräilemällä poistu, eikä muiden julistaminen tyhmiksi toimi tyhmyydenehkäisypillerinä itsellekään. Yleensä päin vastoin, koska sitä ei näe mitä on innokkaasti näkemättä. Eikä tyhmyys ole rikos, eikä sitä aina pysty lieventämään vaikka mitä tekisi.  

Vierailija 

Todellista huuhaata on kuvitella etteikö r-vikainen aikuinen kärsisi ongelmastaan. 

Todella, hän kärsii muiden reagoinnin vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minun on vaikea ottaa vakavasti puhevammaisia ihmisiä. 

kuulostat upealta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on R-vika jota ei korjattu lapsena, tämä ihan 2000-luvulla. Erityisopettaja (!!!) opetti ärrää ehkä puolen vuoden välein puolen tunnin sessioissa ja antoi kotiin harjoitustehtäviä joita ahkerasti tehtiinkin.

Puheterapiasta ei ollut juurikaan hyötyä, ainoa asia mitä opin siellä oli se että pääsin eroon pehmeästä jenkkiärrästä ja äänne muuttui D:n ja R:n välimalliksi. Minun puhevikaani ei auttaisi kielijänneleikkaus koska vika johtuu kitalakeni muodosta. En ole jättänyt asioita tekemättä puhevikani vuoksi eikä minua ole enää aikuisena niin paljon kiusattu. Nuorempana kyllä välttelin puhumista ja esiintymistä mutta en halua tuhlata ainutkertaista elämääni häpeämällä ongelmaa jonka korjaamisen eteen on kaikki voitava tuloksetta jo tehty. Parhaani yritin ja se ei nyt auttanut.

Teen tälläkin hetkellä töitä ihmisten kanssa, minulla on laaja kaveripiiri jne.

Puhevikani lisäksi olen sairaalloisen lihava ja

Vai kitalaen muodosta. Arvaan että sinulla on myös raskaat luut.

tutkihalle 😄😁😅

Vierailija kirjoitti:

Pitää huomioida puheen vaikeuksien laaja kirjo. Yksittäinen äännevirhe harvoin vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen varsinkin jos kyseessä äänteen variantti. Jos äänne korvautuu toisella äänteellä, voi vaikutus olla suurempi.

Esim. puheen apraksia vaikuttaa laajasti puheen ymmärrettävyyteen. 

t. puheterapeutti

 

Et kai tätä lapsille sano? Sinun pitäisi pystyä innostamaan tai muuten motivoimaan heitä harjoitteluun, miten se onnistuu jos keskityt hyssyttelemään heidän tunteitaan ja vakuuttelemaan, ettei isompaa haittaa ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

Todellista huuhaata on kuvitella etteikö r-vikainen aikuinen kärsisi ongelmastaan. 

 

Todella, hän kärsii muiden reagoinnin vuoksi. 

Ei välttämättä. Ihminen voi kärsiä jostain erikoispiirteestään, vaikka kukaan ei sitä tietäisi, koska meillä on laumaeläiminä tarve olla riittävän yhteneväisiä muiden kanssa. Mutta mitä ajattelit tehdä, käydä pieksemässä jokaisen mahdollisen vastaantulijan lapsen tieltä ruotuun, jotta pitävät katseensa lasittuneena ja suunsa liimatussa hymyssä, ettei mikään tunnetila värähdä kasvoilla? Ei maailmaa voi pakottaa muuttumaan, vaikka sen voi pakottaa teeskentelemään. Mutta kun luovutaan totuudesta, menetetään hyvin paljon muitakin arvokkaita asioita. 

Läheisen lapsella r-vika korjautui, kun lastenlääkäri kurkkasi suuhun. Kielijänne leikattiin ja vika lähti sen myötä.

En ymmärrä, miksi asiaa ei enää hoideta synnärillä.

Olipa ajatuksia herättävä juttu. Kävin lapsena puheterapiassa 90-luvulla. Puhuin sinänsä paljon ja sujuvasti ja olin kaikkien mielestä fiksu, mutta puheterapia aloitettiin 5-vuotiaana, koska multa puuttui R, L, D ja J. (Tutut varmaan tunnistaa jo tästä kombinaatiosta. J:n äänsin englantilaisittain - en tiedä miksi, koska en ollut erityisemmin englannin kielen kanssa tekemisissä - ja noiden kolmen muun tilalla oli epämääräinen enkun w:tä muistuttava ölinä-äänne. Owihan se vawmaan uwkopuowisewwe hankawa saawa sewvää. Tykkäsin puheterapiassa käymisestä kovasti ja suht nopeasti kaikki äänteet löysivät paikkansa. Mutta olikohan se sitten hyvää verorahojen käyttöä? Olisinko oppinut ymmärrettävät versiot äänteistä ilmankin? En tiedä.