R-vikaa ei saa korjata, ettei lapselle tule paha mieli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee lapsen  r-vian korjailuun on hyvä kysyä vanhemmalta haluaako hän sitä ja aikuinen varmaan saa päättää ihan itse, jos haluaa korjauttaa jotain. 

 

Sukupuolen voi korjauttaa mutta r-vikaa ei?

No tämä! Miettikää vähän, paljonko maksaa korjata yhden alaikäisen lapsen sukupuoli. Sillä rahalla palkkaa aika monta puheterapeuttia ympäri Suomeen. Ja vaikutukset yksilön elämään eivät ole yhtä peruuttamattomia kuin mitä sukupuolen korjauksessa on.

kyllä on ihmiset menny skasi jo :D

seuraavaks on ok kävellä ruikkuvellit housuissa.

kato  kärpäset tykkää eikä tuu enää koulukiusatuksikaan

Läppäli kankteli peltu nuutka -tkene o miulle liian haltkolea, tyktyn tävel on mun juttui.

-winner-

R-viasta en osaa sanoa mitään, mutta minulla on toinen puhevika, ja kyllä se vaan on pilannut elämässäni monta asiaa. Mistään julkisista esiintymisistä on turha haaveilla, kun olen saanut jo puhelimessakin luuria korvaan siksi, ettei puheestani saa selvää. Työpaikkahaastatteluissa näkee jo haastattelijoiden naamasta, että jouduin Ö-mappiin, kun avasin suuni.

Joo, onhan niitä kaikenlaisia ihmisiä, joilla on puutteistaan huolimatta rautainen itsetunto eivätkä ole antaneet vaikeuksien estää unelmiensa toteuttamista. Valtaosa meistä ei ole ihan niin rautaisia ja mieluummin välttäisi vaikeudet kuin tähtäisi niiden kautta voittoon. Jos lapsen puhevika jätetään hoitamatta, se valinta tehdään lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä teitä? Voitteko selittää miksi r-vika olisi ongelma? 

Ei voida selittää, koska olet päättänyt, ettei se saa olla ongelma, ja maailman tulevaisuus on kiinni siitä, ettei se ole. Joten ei, emme voi auttaa ennen kuin käsittelet tämän pikku ongelmasi alta pois. Sitten kyllä ymmärrät jo itsekin. 

Ongelman ei tarvitse olla iso, jotta sen voi ottaa todesta ja hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä. Tulee mieleen kaikki ne jostain syystä miehet, jotka menevät lääkäriin vasta sitten, kun klomppi ohimolla valuu silmän päälle. Siihen asti tanssitaan kissanpolkkaa takaperin umpisuossa mieluummin kuin myönnetään mitään hankaluutta olevankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on r-vika näin viisikymppisenä.  Eipä se ole elämääni mitenkään haitannut.

Omani korjattiin, eikä sekään ole minua haitannut.

-57 v.

Me saatiin R-vika hoidettua erilaisilla loruilla. Mulla on vielä ne harjoitukset jossain tallessa.

Makkada makkada päivän kakkada

Eli R:n tilalle D. 

 

Ja sähköhammasharja laitettiin suuhun kielenpäälle (ilman harjaa) ja laitettiin päälle vähäksi aikaa. Siten lapsi tajusi miten sitä kieltä pärryytellään😊

Aika nopeasti oppi😊😊

Töissä kokoustan ajoittain pahasti r-vikaisen henkilön kanssa. R-kirjain ei kuulosta ällältä vaan joltain v:n ja j:n sekoitukselta. Kyseisellä henkilöllä on myös lievä s-vika. Hän on tontin älykkäin ja kyvykkäin henkilö, mutta inhoan näitä kokouksia kun en saa hänen puheestaan juuri mitään selvää. 

Kun vielä keksisi, miten pahan änkytyksen saisi hoidettua aikuisena kotikonstein...

Lapsena jouduin johonkin sellaiseen puheterapiaryhmään, missä videoitiin jokaisen lapsen puhetta ja porukalla sitten analysoitiin videoista, mitä kukin lapsi tekee väärin puhuessaan.

Varmaan paperilla ihan hyvä idea, en tiedä, mutta käytännössä siellä ryhmässäkin syntyi klikkejä ja jotkut tirskuivat pahemmin puhevikaisten puheelle. Koin tuon koko touhun niin nöyryyttävänä, että en halunnut enää ikinä puheterapiaan. Nyt aikuisena tietysti kaduttaa.

Multa korjattiin r vika jossain 5- 6 luokalla. Häpesin vikaa hitosti ja se aiheutti suuremman ahdistuksen kuin sen korjaaminen joka onnistui hyvin ja nykyään r tulee ihan luonnollisesti eikä voi erottaa korjausta...

Ehkä pitää jättää hampaatkin oikomatta ja myös paikkaamatta. Muuhun ei saa kohta korjausta kuin sukupuoleen? 

R-vikaisen puhe on rasittavaa kuunneltavaa. Niin moni muukin puhevika.

Vierailija kirjoitti:

Onhan urheilutoimittaja Tero Karhullakin r-vika.

Joten r-vika ei voi koskaan haitata ketään, missään, yhtään?

Muistakaa nyt, että vaikka kaikki r-vikaiset onnistuisivat r-vikasta huolimatta tai juuri sen ansiosta kiipeämään vaikeuksien kautta voittoon, niin he ovat kuitenkin ensin lapsia, jotka joutuvat kokeamaan häpeäntunteet ja muun ennen kuin pystyvät kovettamaan itsensä. 

Kun nyt koko ongelma oli lasten tunteiden varjelu, niin miksei niitä sitten haluta varjella? Miksi kovettautuminen on ok vain silloin, kun se tapahtuu ongelmat haudaten, mutta ei silloin kun se suunnataan niin, että lapsi oppii, että ongelmia voi paitsi kiertää ja kieltää, myös korjata. Eikö saisi? 

Vierailija kirjoitti:

Kun vielä keksisi, miten pahan änkytyksen saisi hoidettua aikuisena kotikonstein...

Lapsena jouduin johonkin sellaiseen puheterapiaryhmään, missä videoitiin jokaisen lapsen puhetta ja porukalla sitten analysoitiin videoista, mitä kukin lapsi tekee väärin puhuessaan.

Varmaan paperilla ihan hyvä idea, en tiedä, mutta käytännössä siellä ryhmässäkin syntyi klikkejä ja jotkut tirskuivat pahemmin puhevikaisten puheelle. Koin tuon koko touhun niin nöyryyttävänä, että en halunnut enää ikinä puheterapiaan. Nyt aikuisena tietysti kaduttaa.

Pystytkö esim. laulamaan tai raivoamaan änkyttämättä? Pystytkö leikkimään laulavasi tai raivoavasi silloinkin kun puhut, tai muuttamaan laulua vähitellen puhuvammaksi? Eli liudentaisit vähitellen, niin että et keskity puhumiseen vaan johonkin muuhun? 

Tai puhumaan ikään kuin olisit joku toinen. Roolipelin kautta. Sitten vähitellen pystyt ohittamaan lukon, kunnes sitä ei enää turhan usein tule? 

Vielä kerran: kai sitten annat lapsellesi nimeksi Tauno, Yrjo tai Naima?

-Kai sä pidät lapsiakin eri arvoisina sen suhteen, että minkä näköinen on?? Esim rumemman näköinen = sulle huonompi??? Kai myös kohtelet eri tavoin eri näköisiä ihmisiä?? 

Olin kerran töissä perheyrityksessä, jonka pomolla oli selvä puhevika. Tän pomon sukulainen toimi mun perehdyttäjänä, ja kertoi että mulla on puhevika (ei ollut käynyt mielessäkään 30 ikävuoteen mennessä koskaan 😂). Tyypit oli vastenmielisiä tavoiltaan, käytökseltään, arvoiltaan ja fyysisestikin. Nauroin ja puolistauduin voimakkaasti ja tunnistin projisoinnin. On varmaan ikävää jos on puhevikainen mutta ei muiden syyttely asiasta auta.

Mitä tulee puhevikoihin, niin itse ainakin olen sen verran järki ihminen etten määrittele ihmistä puhevian perusteella ja en kyllä haluaisi olla tätä tyhmempien kanssa tekemisissä, enkä antaisi lastenikaan olla. Tyhmät voi jättää omaan arvoonsa kehittämään itsetuntoaan ja älyään joka valitettavasti periytyy. 

Minulla on edelleen yli 30-vuotiaana R-vika. 

Kävin kyllä puheopetuksessa ala-asteella, mutta en oppinut, mikä johtui suurimmaksi osaksi motivaation puutteesta. Motivaation puutteeseen taas vaikutti tapa, jolla puhe- ja erityisopetus oli koulussani järjestetty. Olen edelleen sitä mieltä, että asiaa olisi pitänyt miettiä enemmän oppilaiden näkökulmasta. Toivon todella, että nykylapsilla on erilaista. 

Kävin kunnan pienintä ja syrjäisintä koulua, jossa oli siitä johtuen myös vähiten resursseja. Erityis- ja puheopettajat kävivät koulussa epäsäännöllisesti, eivätkä tuki- ja puheopetusta saavat lapset voineet koskaan tietää milloin vastaanottoaika olisi. Oppilaita käytiin noutamassa tunneilta täysin yllättäen. Olin tästä käytännöstä aina hirveän vihainen, sillä tunti keskeytyi, mikä tarkoitti usein lisätöitä myöhemmin. Lisäksi erityis-ja puheopetuksessa käyvät leimaantuivat luokkakavereiden silmissä "vajakeiksi," ja joutuivat vastailemaan epämiellyttäviin kysymyksiin. Useimmiten olin puheopetussession alkaessa niin kiukkuinen, että kieltäydyin yhteistyöstä. Käyntien välissä saattoi joskus olla viikko, joskus yli kuukausi, mikä ei myöskään varsinaisesti auttanut oppimista. 

En pitänyt siitä asenteesta, että minussa oli "vika" joka pitäisi korjata. Asia esitettiin niin, että olisin jotenkin huonompi kuin luokkatoverini, joilla puhevikaa ei ollut. Minusta tällainen ajatusmalli ei ole hyvä. Motivaationi olisi ollut varmasti parempi, jos olisi vaikkapa sanottu minulla olevan huono tapa, josta olisi hyvä poisoppia. 

Minusta pitäisi ylipäätään miettiä, millaisia puhevikoja on aiheellista korjata. Olen sitä mieltä, että kaikille tulee lähtökohtaisesti tarjota mahdollisuus puheopetukseen. Jos puhevika vaikuttaa merkittävästi ymmärretyksi tulemiseen ja lapsen itsetuntoon, puheopetus on varmasti aiheellista. Mutta jos kyse on esimerkiksi lievästi pehmeästä ärrästä tai suhisevasta ässästä,  jotka eivät haittaa lasta itseään, saattaa olla, että puheopetuksessa käymisestä on enemmän haittaa lapsen itsetunnolle kuin siitä on hyötyä. 

Minun elämäni puhevika pilasi. En pysty käymään töissä enkä opiskelemaan koska pitäisi pystyä puhumaan muille. Ei ole ystäviä eikä parisuhdetta eikä oikeastaan mitään elämää kodin ulkopuolella. En keksi riittävästi kiertoilmaisuja sanoille joten mieluummin jään kotiin. Toivon kuolevani nuorena koska rohkeus ei riitä edes itsemrhan tekemiseen enkä osaisi sitäkään oikein. Vihaan elämääni ja itseäni. Vikaani ei saatu korjattua edes leikkauksella.

Olen nyt 28 enkä ole koskaan ollut töissä enkä opiskellut toisen asteen tutkintoa. En vain pysty puhumaan yhtään kenellekään etten vahingossakaan joudu sanomaan ärrää ääneen.

Minulla on rakenteellinen puhevika jota ei voi korjata leikkauksella tai puheterapialla, suuni on vaikeasti epämuodostunut. Olen kärsinyt siitä paljon ja jättänyt joitakin asioita tekemättä sen vuoksi. Opiskelin sellaisen ammatin jossa töitä voi tehdä yksin vaikka olisin halunnut lastentarhanopettajaksi. Opinto-ohjaajani sanoi että jos puhevikaa ei korjata, en voi myöskään tehdä lto:n töitä koska puhevika tarttuisi myös lapsille. Tämän takia en halua myöskään omia lapsia, en pystyisi opettamaan heille oikeita äänteitä ja jos puheterapia ollaan lakkauttamassa en halua laittaa huonoa tapaa kiertämään.

Pystyn kyllä kommunikoimaan normaalitilanteissa mutta mieluummin olen yksin ja hiljaa, en oikeastaan enää edes kaipaa ihmisiä ympärilleni. Työt hoidan etänä ja käyn kaupassa, pidän yhteyttä vanhempiini ja siskooni ja siinäpä se sitten onkin.

Olisin joskus halunnut aloittaa teatteriharrastuksen mutta tajusin etten saisi kuitenkaan mitään rooleja koskaan vikani vuoksi enkä oikeastaan voi tehdä kovin paljon muutakaan mitä oikeasti haluaisin. Puhevika on vamma siinä missä kehitysvamma tai halvauskin mutta mitään apua ei satunnaisen puheterapian lisäksi ole ellei itse maksa. 

 Tarja Halosellakin on hieman erikoinen r, mutta presidentiksi pääsi. Sitä paitsi r-vika voi olla hyvä esim. ranskan ja saksan kielten opiskelussa. Riippuu vähän tapauksesta. Enemmän itseäni ärsyttää lässytysässät nuorten puheessa.

Suurin osa r-vioista on korjattavissa ihan kotona äidin/isän opastuksella. Netti varmasti täynnä ohjeita. Perusperiaate on, että r-kirjain korvataan aluksi d-kirjaimella. Eli jos haluat opettaa lapsellesi oikeanlaisen ärrän, tee se. Jos et halua tai kyseessä esim. rakenteellinen vika, niin kerro lapselle, että hän on arvokas ja täydellinen juuri sellaisena kun on.