Miten kauan kesti tottua olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä?
Toisesta ketjusta tuli mieleeni omakohtainen asia. 5-vuotinen suhteeni päättyi 1,5 v sitten, enkä vieläkään ole tottunut olemaan ilman läheisyyttä, silittelyä, hellittelyä, seksiä. Vai löysittekö uuden ennen kuin ehditte tottua tähän kalvavaan olotilaan?
Kommentit (75)
En ole vieläkään tottunut. 8 vuotta takana :( Joka päivä sattuu, kun ei saa läheisyyttä ja seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sataan kertaa todistettu psykologinen fakta että jos ihminen väittää ettei tarvitse minkäänlaista kosketusta, hän on todella syvällä jossakin defenssissä ja takana on trauma. Oikea trauma, ei mikään trendikäs pikkujuttu.
Niin? Pitäisikö traumaakin nyt jotenkin nolostella?
Trauma pitää HOITAA!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan eläissäni kaivannut. Koen läheisyyden ongelmalliseksi. En pidä siitä, että minua kosketetaan.
En minäkään pidä muiden kosketuksesta, vain parisuhdekumppanin. Voi kun vielä sellaisen löytäisin. Nyt jo toista vuotta ilman kosketusta.
Mieleen tulee lapset jotka omasta mielestään ei tarvitse muuta ruokaa kuin ranskalaisia koska Yhyy mää en tykkää😩
Vierailija kirjoitti:
Katkerat velavanhapiiat ovat juuri sen katkeruuden avulla psyykanneet itsensä sellaiseen autismiin että pystyvät elämään vahvojen rauhoittavien ja jatkuvan terapian avulla.
Ohhoh. Aika vahva reaktio asiaan, jonka ei pitäisi häiritä sinun elämääsi millään tavalla.
Itse näin avioeron jälkeen nautin yksinolosta. Parisuhteissa tilanne ollut aina se, että minä olen toisen tarpeita varten, ja minun tarpeeni on voitu sivuuttaa turhina. Siinä ei paljoa mitään "hipsuttelut" lämmitä.
En tiedä, jos olisin joskus kokenut arvostavaa parisuhdetta, niin ehkä asiat olisi toisin, en tiedä. Avioeron jälkeen yritin parisuhdetta eronneen yhteishuoltajaisän kanssa, mutta tälle oli tärkeämpää riidellä exänsä kanssa ja puida näitä riitoja minulle, kuin viettää kanssani mukavaa aikaa. Tämä oli oikeastaan vika niitti, jonka jälkeen totesin yksinolon olevan paljon rentouttavampaa ja mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka seksistä tykkäänkin niin selvästi nopeammin totuin elämään ilman seksiä mitä läheisyyttä koska sitä kaipaan edelleen joka päivä.
Yksin olen ollut viisi vuotta.
Olisin turhautunut pelkästä läheisyydestä ilman seksiä. En tarkoita, että läheisyyden pitäisi aina johtaa seksiin, mutta olisi kamalaa, jos ei saisi seksiä, vaikka läheisyys saa sitä kaipaamaan entistä enemmän.
Muutoinkin kun tulee tarve seksille ja läheisyydelle, niin runkkaaminen poistaa molemmat tarpeet kerralla.
Kaipaan silti valtavasti parisuhdetta, seksiä ja läheisyyttä.
m43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sataan kertaa todistettu psykologinen fakta että jos ihminen väittää ettei tarvitse minkäänlaista kosketusta, hän on todella syvällä jossakin defenssissä ja takana on trauma. Oikea trauma, ei mikään trendikäs pikkujuttu.
Niin? Pitäisikö traumaakin nyt jotenkin nolostella?
Trauma pitää HOITAA!
Ja kuka näin käskee? Itse pärjään loistavasti näin. Harmi, jos jotakuta häiritsee se, etten tarvitse kumppania. Koittakaa kestää.
Vierailija kirjoitti:
En ole tuollainen läheisriippuvainen niinkuin suurin osa olen aina tottunut olemaan ilman läheisyyttä ja sksiä ensimmäinen ja viimeinen seurustelusuhde ole 5 vuotta sitten sekin kesti vain 1,5 vuotta, sksiä oli mutta ei mitään erikoista liikaa hehkutetaan sitäkin. Jännä juttu että monien elämä riippuu vain ja ainoastaan siitä että on sksiä ja kumppani onneksi mulla Ei oo tuollaista addiktiota.
Hmm. En koe rakastavaa läheisyyttä ja hyvää seksiä addiktioksi vaan osaksi NORMAALIA parisuhdetta.
Häiriintynyttä on jos ajattelee että se on parisuhteen kammotta velvollisuus!!??
Mulla on tosiaan ollut puoliso lähes 30v mutta emme ole kahleilla kiinni toisissamme - vietämme jopa 3-5kk vuodesta jopa eri maassa! Mutta silloin kun olemme samassa tilassa en voi kuvitella ihanampaa asiaa kuin läheisyys eri tavoin! Kyllä se pyykkäämisen, siivoamisen ja ruuanlaiton voittaa mennen tullen🤣
Vierailija kirjoitti:
En pysty katsomaan leffoissa kohtauksia joissa kaksi miestä suutelee sillä asia on niin kipeä.
- homomies57v
Sama juttu. En halua katsoa lemmenkohtauksia ja katson sivuun, kun tulee hempeilyä. Vältän leffoja, joissa tiedän varmasti näitä olevan eli romanttisia elokuvia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sataan kertaa todistettu psykologinen fakta että jos ihminen väittää ettei tarvitse minkäänlaista kosketusta, hän on todella syvällä jossakin defenssissä ja takana on trauma. Oikea trauma, ei mikään trendikäs pikkujuttu.
Niin? Pitäisikö traumaakin nyt jotenkin nolostella?
Trauma pitää HOITAA!
Ja kuka näin käskee? Itse pärjään loistavasti näin. Harmi, jos jotakuta häiritsee se, etten tarvitse kumppania. Koittakaa kestää.
Harmi, jos jotakuta häiritsee se, etten tarvitse muuta ruokaa kuin ranskalaisia perunoita. Koittakaa kestää.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutama sellainen vihamielinen jankkaaja joiden läheisyydenpuutetta en ihmettele yhtään.
Eikä tuolla asenteella sitä ikinä elämäänsä tule saamaankaan. Kuka haluaa olla missään tekemisissä ihmisen kanssa joka kutsuu toisia esim autistipaskoiksi?!
Eikös täällä nimeomaan joku näistä "ainoastaan minä olen oikeassa" kosketuksen tyrkyttäjistä ja lähmimisestä tykkäämättömien oman mielipiteen kyseenalaistavista jankkaajista haukkunut kosketuksesta tykkäämättömiä autisteiksi?
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on muutama sellainen vihamielinen jankkaaja joiden läheisyydenpuutetta en ihmettele yhtään.
Eikä tuolla asenteella sitä ikinä elämäänsä tule saamaankaan. Kuka haluaa olla missään tekemisissä ihmisen kanssa joka kutsuu toisia esim autistipaskoiksi?!
Tää autistihoenta on jokin teinistä hieman ylöspäin ikäisten juttu. Sitä paitsi se oli joku kosketusta ihannoiva, joka haukkui muita autistipaskoiksi.
Nyt olen ollut sinkku kaksi vuotta. Viime parisuhteessa ei hirveästi ollut läheisyyttä enää loppuvaiheessa, joten ei sen kokonaan loppuminen iso järkytys ollut. Siihen jollain tavalla tottui parissa kuukaudessa. Kaipaan silti ajoittain läheisyyttä ja rakkautta tosi paljon, ja mulla on tuo sama, että tuntuu pahalta katsoa hempeilyä vaikka elokuvissa, enkä katso mitään romanttisia elokuvia. Yhden yön jutut lievittää läheisyyden kaipuuta sen yhden yön, ja sitten tuska nousee vaan taas pintaan, joten en halua niitä enää. Eli kai olen yrittänyt vaan antaa itseni unohtaa miltä läheisyys tuntuu, niin en kaipaisi sitä.
Pakko ollut tottua, kun ei ole koskaan parisuhdetta saanut. Iltaisin ja aamuisin aina peiton alla haaveilen, että siinä oli joku toinen vieressä hellimässä. Mutta tämäkin täytyy tosiaan aina kuvitella millaista se olisi, koska kokemaan en sitä ole päässyt. Keski-ikäinen nainen olen ja ilmeisesti niin ruma, etten ole koskaan kelvannut kenellekään miehelle. Vaikka läheisyydestä, kosketuksesta ja seksistä haaveilenkin niin kyllä siihen suurin kynnys olisi joku lähelle ja iholle päästää kuin ei siihen koskaan ole päässyt tottumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sataan kertaa todistettu psykologinen fakta että jos ihminen väittää ettei tarvitse minkäänlaista kosketusta, hän on todella syvällä jossakin defenssissä ja takana on trauma. Oikea trauma, ei mikään trendikäs pikkujuttu.
Niin? Pitäisikö traumaakin nyt jotenkin nolostella?
Trauma pitää HOITAA!
Ja kuka näin käskee? Itse pärjään loistavasti näin. Harmi, jos jotakuta häiritsee se, etten tarvitse kumppania. Koittakaa kestää.
Harmi, jos jotakuta häiritsee se, etten tarvitse muuta ruokaa kuin ranskalaisia perunoita. Koittakaa kestää.
Ei minua ainakaan vähempää voisi kiinnostaa mitä joku syö. Joten mites jos ottaisi saman asenteen siihen, että joku ei tarvitse elämäänsä kumppania tai minkäänlaisia kosketteluja. Ei ole keneltäkään mitään pois.
Ei siihen totu ikinä, valitettavasti. Ilman seksiä ja läheisyyttä hyvinvointini on noin 75 % normaalitasosta. Kun nuo tulevat takaisin kuvioihin, päästään taas 100 %:iin. Kyse on perustarpeesta.
Ei siihen totu, eikä ole tarkoituskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sataan kertaa todistettu psykologinen fakta että jos ihminen väittää ettei tarvitse minkäänlaista kosketusta, hän on todella syvällä jossakin defenssissä ja takana on trauma. Oikea trauma, ei mikään trendikäs pikkujuttu.
Niin? Pitäisikö traumaakin nyt jotenkin nolostella?
Trauma pitää HOITAA!
Niin että pääsee taas johonkin suhteeseen jossa aiheutetaan uusi trauma? Miksi ihmeessä? Ihmissuhteet on paskaa.
Kai olet kotona aina alasti paitsi tietysti paksut älyvaahtopatjat jaloissa?