Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Diagnoosi Asperger-syndroomasta tms. autismin kirjosta aikuiselle, miten?
05.12.2023 |
Olen aikuinen 38-vuotias nainen. Uskon, että olen koko ikäni kuulunut autismin kirjoon. Nettitestit antavat minulle tulokset, että suurella todennäköisyydellä kuulun autismin kirjoon tms. vastauksia. Mietin, olisiko minulle apua siitä, että asia tutkittaisiin ja saisin diagnoosin, jos minulla on Asperger tai kuulun muuhun autismin kirjoon. Koen, että olen joutunut "maskaamaan" käytöstäni paljon lapsesta asti. Onko tähän diagnosointiin mitään mahdollisuuksia julkisen terveydenhuollon kautta? Yksityisiin tutkimuksiin ei ole varaa.
Kommentit (45)
Psyk.klinikalle.
Ei paljoa ole tukea aikuisille,jos mitään.
Ja nyt tämä sote-uudistus pistää kaiken sekasi,jonot pitenee yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googleta esim. "Nepsy tutkimus aikuiset " ja asuinalueesi nimi.
Tuntemani lapset ovat päässet perusterveydenhuollon kautta, mutta aikuisista en tiedä. Heitäkin on. Katso tai kysy, korvaako Kela mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitään hyötyä hakea diagnoosia jos suoriudut töistä ja kouluista.
Jos esim. koulunkäynnissä on ongelmia, niin sitten tuen tarve saadaan räätälöityä paremmin.
Geeninsä on hyvä tuntea. Etenkin, jos vielä hankkii lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitään hyötyä hakea diagnoosia jos suoriudut töistä ja kouluista.
Jos esim. koulunkäynnissä on ongelmia, niin sitten tuen tarve saadaan räätälöityä paremmin.
Geeninsä on hyvä tuntea. Etenkin, jos vielä hankkii lapsia.
No, mitä väliä? Aspergeritkin voi pärjätä elämässä ihan hyvin.
Kaikilla ei ole vaikeuksia koulussa. Jotku on jopa todella lahjakkaita jossain.
Suosittelen ehdottomasti hakeutumaan diagnosointiprosessiin. Itse olen ihan julkisen terveydenhoidon puolella päässyt diagnosoitavaksi, tosin mulla oli jo valmiiks psykiatrisen puolen asiakkuus, niin tutkimukset järjestyi sitä kautta.
About elämäni tärkein asia oli saada tämä selville. Oon yli nelikymppinen, ja nyt vasta mulla on mahdollisuus alkaa ymmärtää itseäni ja maailmaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mitään hyötyä hakea diagnoosia jos suoriudut töistä ja kouluista.
Jos esim. koulunkäynnissä on ongelmia, niin sitten tuen tarve saadaan räätälöityä paremmin.
Geeninsä on hyvä tuntea. Etenkin, jos vielä hankkii lapsia.
No, mitä väliä? Aspergeritkin voi pärjätä elämässä ihan hyvin.
Kaikilla ei ole vaikeuksia koulussa. Jotku on jopa todella lahjakkaita jossain.
Itsetuntemuksen kannalta ihan valtavasti väliä. Kyllä siinä mullistuu oikeestaan ihan kaikki, kun tajuaa jotain niin valtavaa ja perustavanlaatuista itsestään (ja muista ihmisistä. Ennenhän luulin muidenkin kokevan maailman samankaltaisesti kuin minä).
Kyllä diagnosoidaan ihan julkisellakin puolella. Tosin jos olet ulkoisesti menestynyt, niin luultavasti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sydämeni pohjasta selvittämään asiaa, jos itse epäilet olevasi autismin kirjolla.
Diagnoosista ei ole mitään hyötyä, mutta haittoja on paljon. Suosittelen tekemään hyötyjen ja haittojen vertailun ja sen perusteella päättämään lääkärille menosta.
Ota myös hommaan mukaan joku johon luotat, sillä olet itse "rakastunut" ajatukseen diagnoosista, etkä siksi kykene ajattelemaan selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ei ole tähän mennessä ollut hyötyä kyseisestä diagnoosista. Suomessa ei ole kunnolla autismiosaamista.
Jos on rahaa niin yksityiselle. Julkisella puolella varsinkaan naiset eivät saa apua.
Itse olin saada autismidiagnoosin julkisella, mutta koska olin yrittäjä (joskin harkitsin itsaria uupumuksen ja velkojen vuoksi) ja parisuhteessa, sainkin epävakaan persoonallisuushäiriön paperit ja leiman loppuiäksi. Epikriiseissä kyllä mainitaan mm. aistiyliherkkyyksistä, puutteellisesta katsekontaktista ja ekoista. Mutta koska olin pärjäävä nainen...
Pääsin tutkimuksiin muutamaa vuotta myöhemmin työterveyden lähetteellä, jouduin itse kyllä ne psykologin testit maksamaan. Sieltä löytyi myös ADHD ja C-PTSD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on rahaa niin yksityiselle. Julkisella puolella varsinkaan naiset eivät saa apua.
Itse olin saada autismidiagnoosin julkisella, mutta koska olin yrittäjä (joskin harkitsin itsaria uupumuksen ja velkojen vuoksi) ja parisuhteessa, sainkin epävakaan persoonallisuushäiriön paperit ja leiman loppuiäksi. Epikriiseissä kyllä mainitaan mm. aistiyliherkkyyksistä, puutteellisesta katsekontaktista ja ekoista. Mutta koska olin pärjäävä nainen...
Pääsin tutkimuksiin muutamaa vuotta myöhemmin työterveyden lähetteellä, jouduin itse kyllä ne psykologin testit maksamaan. Sieltä löytyi myös ADHD ja C-PTSD.
Mikä tuo viimeinen on?
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei ole tähän mennessä ollut hyötyä kyseisestä diagnoosista. Suomessa ei ole kunnolla autismiosaamista.
Tämä on varmasti totta, että osaamista ei ole. Mutta siitä vähäisestäkään osaamisesta, tukitoimista jne. ei saa mitään, jos diagnoosia ei ole. Ja lapselle (ja vanhemmille) voidaan aiheuttaa huomattavaa haittaa täysin vääränlaisilla "tukitoimilla", jos suhtaudutaan autistiseen lapseen neurotyypillisenä. Ja jos ei tiedetä lapsen autismista, niin pahimmillaan syytetään kaikista lapsen mahdollisista ongelmista vanhempien vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei ole tähän mennessä ollut hyötyä kyseisestä diagnoosista. Suomessa ei ole kunnolla autismiosaamista.
Tämä on varmasti totta, että osaamista ei ole. Mutta siitä vähäisestäkään osaamisesta, tukitoimista jne. ei saa mitään, jos diagnoosia ei ole. Ja lapselle (ja vanhemmille) voidaan aiheuttaa huomattavaa haittaa täysin vääränlaisilla "tukitoimilla", jos suhtaudutaan autistiseen lapseen neurotyypillisenä. Ja jos ei tiedetä lapsen autismista, niin pahimmillaan syytetään kaikista lapsen mahdollisista ongelmista vanhempien vanhemmuutta.
Toisaalta totta, mutta kun esim. sairaalassa neuropsykiatrialla ei lääkäri ymmärrä PDA-autistin käyttäytymistä. Ei Suomessa osata tarpeeksi hyvin. Olemme jäljessä muita maita.
Niin mitä haittoja siitä diagnoosin selvittämisen pyytämisestä julkisella puolella voi olla?
Olen ammatillisessa kuntoutuksessa fyysisen sairauden kanssa. Mahdollinen autismin kirjoon "kuuluvuuteni" ei mitenkään lisää työllistymismahdollisuuksiani... :( Lisätietona tämä.
-ap
Itse maksaen yksityiselle, koska tuskin aikuisena naisena saat julkisen kautta.
Itse sain autismin kirjon diagnoosin ihan kypsällä iällä ja OCD ja ADD tulivat kylkiäisenä ja se helpotti suuresti oloa, kun sai selvyyttä moneen asiaan ja osasin alkaa hoitamaan jaksamistani.
Diagnoosin saaminen auttoi itsetuntemuksen kanalta, mutta en halunnut sitä KANTAaan, ja ota se itsekin huomioon.
En halua leimautua, en ole kertonut kuin läheisille ihmisille, ja stressistä voi aina puhua tarvittaessa lääkärille mainitsematta diagnoosia tai diagnooseja.
Toisaalta pidän diagnoosin dokumentit itselläni, jotta harmillisen paikan tullessa voisi ehkä vedota siihen, jos siitä olisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä haittoja siitä diagnoosin selvittämisen pyytämisestä julkisella puolella voi olla?
Olen ammatillisessa kuntoutuksessa fyysisen sairauden kanssa. Mahdollinen autismin kirjoon "kuuluvuuteni" ei mitenkään lisää työllistymismahdollisuuksiani... :( Lisätietona tämä.
-ap
Mieti haluatko että Kantakirjauksessa on että sinulla on autismin kirjon diagnoosi ja mitä myönteistä tai haitallista siitä voisi seurata.
En omalta osaltani halunnut, koska diagnoosi on leimaava ja koin haitalliseksi saada mahdollista joskus tarvittavaa muuta apua tai hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ei ole tähän mennessä ollut hyötyä kyseisestä diagnoosista. Suomessa ei ole kunnolla autismiosaamista.
Tämä on varmasti totta, että osaamista ei ole. Mutta siitä vähäisestäkään osaamisesta, tukitoimista jne. ei saa mitään, jos diagnoosia ei ole. Ja lapselle (ja vanhemmille) voidaan aiheuttaa huomattavaa haittaa täysin vääränlaisilla "tukitoimilla", jos suhtaudutaan autistiseen lapseen neurotyypillisenä. Ja jos ei tiedetä lapsen autismista, niin pahimmillaan syytetään kaikista lapsen mahdollisista ongelmista vanhempien vanhemmuutta.
Toisaalta totta, mutta kun esim. sairaalassa neuropsykiatrialla ei lääkäri ymmärrä PDA-autistin käyttäytymistä. Ei Suomessa osata tarpeeksi hyvin. Olemme jäljessä muita maita.
Kas, itse juuri odotan ja toivon oman PDA-lapsen saavan autismin kirjon diagnoosin. En minäkään mitään ihmeitä odota, mutta auttaisi se kai edes vähän verrattuna tähän tilanteeseen, jossa kaikki hoitotahot kokoajan vaan toistaa mantran, että kun ei voida vielä suhtautua niinkuin lapsi olisi kirjolla, kun sitä diagnoosia ei ole 🙄. Ja sitten yritetään tarjota "tukea" joka vaan pahentaisi asioita PDAn kanssa.
Onneksi me voidaan edes itse hankkia sitä tietoa, vaikkei sitä täkäläisillä ammattilaisilla olisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse maksaen yksityiselle, koska tuskin aikuisena naisena saat julkisen kautta.
Itse sain autismin kirjon diagnoosin ihan kypsällä iällä ja OCD ja ADD tulivat kylkiäisenä ja se helpotti suuresti oloa, kun sai selvyyttä moneen asiaan ja osasin alkaa hoitamaan jaksamistani.
Diagnoosin saaminen auttoi itsetuntemuksen kanalta, mutta en halunnut sitä KANTAaan, ja ota se itsekin huomioon.
En halua leimautua, en ole kertonut kuin läheisille ihmisille, ja stressistä voi aina puhua tarvittaessa lääkärille mainitsematta diagnoosia tai diagnooseja.
Toisaalta pidän diagnoosin dokumentit itselläni, jotta harmillisen paikan tullessa voisi ehkä vedota siihen, jos siitä olisi apua.
Kyllä minä oon aikuisena naisena saanut julkiselta puolelta diagnoosin. Sen mahdollisia haittapuolia en oo ehtinyt vielä havaita, mutta oon anyway työkyvytön ja silleen syrjäytynyt, ja jo aiemmat (väärät, koska kyse onkin kaikessa ollut tästä autismista) mielenterveyden diagnoosit on taanneet sen leimaantumisen.
Alue: Aihe vapaa
Ei välttämättä mitään hyötyä hakea diagnoosia jos suoriudut töistä ja kouluista.
Jos esim. koulunkäynnissä on ongelmia, niin sitten tuen tarve saadaan räätälöityä paremmin.