Päihdeongelmaisten vanhemmat! Miten päästää lapsesta irti?
Aikuinen poikani näyttää olevan alkoholisti. Voi olla muukin nisti, en tiedä. Kun juo, niin käyttäytyy holtittomasti ja itsetuhoisesti. On jo toiminnallaan tuhonnut fyysisesti itseään.
Nyt näyttää siltä, että minun pitää päästää hänestä irti. Olen kymmenen vuotta auttanut ja hakenut apua. Kaikkialta. Julkiselta puolelta ja yksityiseltä puolelta. You name it. Olen ollut tukena aina, kun on hän on halunnut. Yleensä hän ei apua halua.
On kuin vettä kaivoon kantaisin. Haluan päästää irti ennen kuin menetän hänet joko kokonaan alkoholille tai kuolemalle. Neuvoja, miten irtipäästäminen käytännössä tehdään?
ps. Pitäkää keskustelu asiassa. Syyllistämiset ja lynkkaukset eivät auta minua.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. Ota elämä vastaan sellaisena kuin se on. Lapsista ei aina tule sitä mitä haluaisi, mutta jos et tuomitse eikä lapsesi ole päihteissä haitaksi/vaaraksi niin eikö hänen kanssaan voi silti olla tekemisissä ja jutella niin kuin ihmiselle. Ihan normaalisti. Suret ettei lapsesi täyttänyt sinun toiveita & unelmia. Ne oli sinun, mutta lapsesi valitsi toisin. Onko hän kaikesta huolimatta onnellinen? Sehän on tärkeintä? Kaikki on yksilöitä ja kulkevat haluamaansa polkua. Avun tarjoaminen katkaisuun on hyödytöntä ellei lapsen omaa halua ole. Jotkut vaan tykkää juopotella. Monet tuntemani tuurijuopot on lopulta ihan lupsakkaa seuraa vaikka huppelissa ovatkin.
Eikö pöihdeongelmainen ole ei-onnellinen, siksihän hän päihteitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen tekemisissä vain silloin kun hän ottaa yhteyttä. Minulla on jääkaapin ovessa hänen kuvansa lapsena. Mihin minun kiltti, herttainen, avulias, rakastava ja empaattinen poikani hävisi? Minun on ikävä.
Sitä minäkin ihmettelen, mihin minun fiksu ja hauska poikani hävisi. Sitä poikaa on ikävä, mutta kun näen humalaisen pojan, niin ihmettelen, kuka ihme tuo ihminen on? Tunnenko hänet?
Mä ajattelen aina että minulla on ollut ihana lapsi, ja meillä hyvä yhteinen aika minun äitiyteni ja hänen lapsuutensa ajan. Se mitä sitten myöhemmin tapahtui on sitten ns. eri aikaa. Tämä on auttanut minua paljon. Eli voin pitää itselläni sen lapsen joka minulla oli, ilman että nykyisyys mustaisi ja ns. "pilaisi" noita rakkaita muistoja.
Hän on ikään kuin kuollut, siis se minun lapseni, mutta lsäilyy onnellisena lapsena ikuisesti itselläni, sydämessäni ja muistoissani.
Irti päästäminen on sitä, että ei mahdollista käyttöä. Kaikkia ei voi pelastaa - ei edes sillä suurimmalla rakkaudella, jota äidin rakkaus lastaan kohtaan on. Päihdeongelmaisen voi pelastaa vai hän itse, myöntämällä ongelmansa ja hakemalla siihen apua. Ilman omaa motivaatiota raitistuminen ei onnistu. Ole tukena, jos motivaatio löytyy. Meillä kaikilla on oma elämä ja omat päätökset. Muita ei voi muuttaa, vain itseään voi.
Vertaistukiryhmistä voisi olla apua ja vahvistusta irti päästämiseen voisit saada raitistuneilta alkoholisteilta, jotka ovat pääsääntöisesti sitä mieltä, että hyysääminen vain pahentaa tilannetta.
Sanopa se! Viimeisten 5v aikana lapsi juonut perheensä, ja kaksi työpaikkaa. Ei suostu muuttamaan ok-talostaan, joten vanhemmat maksavat ok talon kuluja. pimittää exältään alkonkäyttönsä, ja hoitaa kolmea alakouluikäistä lasta humalassa, silloin milloin ei soita vanhemmille että tulkaa hakemaan lapset olen humalassa, ja vanhemmat hoitavat lapset eivätkä kerro lasten toiselle vanhemmalle mitään. Lapset on myös vannotettu ettei saa kertoa. Vanhemmat antavat autonsa lapsen käyttöön jolla lapsi ajelee humalassa, on myös ajanut edellisen auton kännissä ojaan.
Ostelee kaikkea kallista itselleen ja lapsille samalla kun vanhemmat maksavat hänen elämisensä kalliissa ok-talossa.
Vanhusten rahat hupenee, eikä kukaan voi puuttua asiaan, koska kyllä omaa lasta pitää auttaa.
Mä päästin omastani irti noin kolmeksi kuukaudeksi. En vaan ottanut yhteyttä eikä hänkään kai kehdannut. Olin sanonut että turha kysellä rahaa. Ruokaa en tee, mikäli ryyppää rahansa.
Hän rellesti mutta sitten pystyi olemaan selvinpäin ja nykyään juo joskus. En tiedä, miten pystyy kohtuukäyttöön mutta nyt on pystynyt. Hän on vasta 22 niin ei ole vielä pitkälle edennyt sairaus. Myöntää itekin kyllä, että ryyppy jäisi helposti edelleen päälle, haluaisi vaan jatkaa juomista.
Se kolme kuukautta oli vaikeaa. Lenkitin koiraa metsässä ja yritin keskittyy muihin lapsiin. Ajattelin, että yhden sairaus ei voi viedä muilta äitiä pois. Niin siinä käy jos päihdelasta auttaa, vanhempi on huolesta sekaisin ja muut lapset eivät mahdu ajatuksiin. Ehkä tämä oli se kantavin voima. Mietin joskus vihaisena jopa, että sinä pyrypetteri et vie annelin ja onnimatiaksen äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut laittaa häntä Minnesota -hoitoon? Kallis kylläkin...
Sivusta totean, että tuommoisiin ei ole pienituloisella varaa. Eikä enää maksaa pikavippejä eikä takuuvuokria, kun häätö varmaan taas kohta tulossa.
-toinen väsynyt sivusta
Mihin hän sitten menee?
En tiedä. Hoitakoot sosiaalipuoli asunnot ja muut. En aio ottaa lainaa maksaakseni lapseni elämistä , kun itse käyttää kaikki tulonsa huumeisiin .
Hylkään lapseni kaupungin kontolle. Tähän mennessä ovat luottotiedot hällä säilyneet ja toimeentulotukeen ym. ei ole tarvinnut turvautua, mutta nyt se on loppu. Kolmikymppisestä kyse
Olen harkinnut huoli-ilmoituksen tekemistä itsestäni. Kelallakin kerran ehdottivat, kun soitin ja kyselin asioita ja kerroin tilanteen
Keskity omaan elämääsi, tähän oäivään, ap.
Viettämällä aikaa menneisyyden kuvitelmissa olet pois tästä päivästä. Todellisuudesta. Et ole läsnä kenellekään. Et edes itsellesi.
Mikä saa sinut takertumaan aikuisen poikasi elämään? Eikö oma elämäsi ole tyydyttävää? Haetko pojastasi syyllistä siihen? Olisit onnellinen, jos poikasi... Ei elämä niin mene.
Jos poikasi raitistuisi, sinä olisit edelleen sinä ja löytäisit uuden itsesi ulkopuolella olevan päivittelyn ja murehtimisen kohteen. Keskity ennemmin siihen, miksi ihmeessä et elä omaa elämääsi. Etkö koe itseäsi ja elämääsi arvokkaana?
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei auta kuin hyväksyä se ettei lapsesta tullut sitä mitä toivoit. Hän on silti lapsesi.
Tämä on ehkä koko ketjun järkevin kommentti. Näinhän se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Anna elellä niinkun haluaa.
Voit silti nauttia lapsesi kanssa elämisestä, vaikka juopottelee. Mun neuvo olisi se, että yritä nauttia yhteisestä elämästä ne ihan aidosti, äläkä muistele sitä "mukavaa poikaa joka se joskus oli". Paras apu mitä voit antaa, on tehdä kivoja ja hauskoja asioita ihan sun oman pojan kanssa.
Muuta tietä ei ole.
Terveisin joku joka vähän tietää asiasta.
Vähäpä tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna elellä niinkun haluaa.
Voit silti nauttia lapsesi kanssa elämisestä, vaikka juopottelee. Mun neuvo olisi se, että yritä nauttia yhteisestä elämästä ne ihan aidosti, äläkä muistele sitä "mukavaa poikaa joka se joskus oli". Paras apu mitä voit antaa, on tehdä kivoja ja hauskoja asioita ihan sun oman pojan kanssa.
Muuta tietä ei ole.
Terveisin joku joka vähän tietää asiasta.
Vähäpä tiedät.
samaa ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Sanopa se! Viimeisten 5v aikana lapsi juonut perheensä, ja kaksi työpaikkaa. Ei suostu muuttamaan ok-talostaan, joten vanhemmat maksavat ok talon kuluja. pimittää exältään alkonkäyttönsä, ja hoitaa kolmea alakouluikäistä lasta humalassa, silloin milloin ei soita vanhemmille että tulkaa hakemaan lapset olen humalassa, ja vanhemmat hoitavat lapset eivätkä kerro lasten toiselle vanhemmalle mitään. Lapset on myös vannotettu ettei saa kertoa. Vanhemmat antavat autonsa lapsen käyttöön jolla lapsi ajelee humalassa, on myös ajanut edellisen auton kännissä ojaan.
Ostelee kaikkea kallista itselleen ja lapsille samalla kun vanhemmat maksavat hänen elämisensä kalliissa ok-talossa.
Vanhusten rahat hupenee, eikä kukaan voi puuttua asiaan, koska kyllä omaa lasta pitää auttaa.
Tuohan on haitallista ihan kaikille, myös sille juopolle itselleen.
Eron syynä on yleensä alkoholi eli ex todennäköisesti tietää, toisaalta miksi lähettää lapsensa heitteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna elellä niinkun haluaa.
Voit silti nauttia lapsesi kanssa elämisestä, vaikka juopottelee. Mun neuvo olisi se, että yritä nauttia yhteisestä elämästä ne ihan aidosti, äläkä muistele sitä "mukavaa poikaa joka se joskus oli". Paras apu mitä voit antaa, on tehdä kivoja ja hauskoja asioita ihan sun oman pojan kanssa.
Muuta tietä ei ole.
Terveisin joku joka vähän tietää asiasta.
Vähäpä tiedät.
samaa ajattelin.
Ohje kuulostaa tulevan lähinnä alkoholistin suusta.
-ohis
Kysyin kerran tutulta sosiaalityöntekijältä että millä tavalla hänen raitistumaan onnistuneet asiakkaansa ovat onnistuneet. Vastasi että joka ikinen ollut 12 askeleeseen perustuvassa hoidossa. Hänpä ei tiennyt että uteluni syy oli oma alkoholiongelmani. Tilanne oli siis todella paha vaikka kulissit oli kunnossa. No, monen mutkan kautta pääsin hoitoon (ensin katko) ja nyt olen ollut 6v raittiina. VOIMIA ap (olet saanut jo niin hyviä kommentteja että en ala niitä toistamaan.)
Vierailija kirjoitti:
Isäni kävi säännöllisesti töissä ja oli alkoholisti. Ei nähnyt itse mitään ongelmaa alkoholin käytössään. Jos alholisti ei itse tunnusta/tunnista ongelmaansa, niin miten siitä voi parantua? Ei mitenkään.
Noin se menee käytänössä aivan kaikessa. Jos ihminen itse ei tiedosta tai ei halua tiedostaa ongelmaansa/sairauttaan, niin hänen auttamisensa on lähes mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Keskity omaan elämääsi, tähän oäivään, ap.
Viettämällä aikaa menneisyyden kuvitelmissa olet pois tästä päivästä. Todellisuudesta. Et ole läsnä kenellekään. Et edes itsellesi.
Mikä saa sinut takertumaan aikuisen poikasi elämään? Eikö oma elämäsi ole tyydyttävää? Haetko pojastasi syyllistä siihen? Olisit onnellinen, jos poikasi... Ei elämä niin mene.
Jos poikasi raitistuisi, sinä olisit edelleen sinä ja löytäisit uuden itsesi ulkopuolella olevan päivittelyn ja murehtimisen kohteen. Keskity ennemmin siihen, miksi ihmeessä et elä omaa elämääsi. Etkö koe itseäsi ja elämääsi arvokkaana?
Joku (juoppo?) triggeröityi oikein useamman viestin verran ja yrittää syyllistää ja kääntää asiaa niin että vika on täysin aloittajassa. Todella ällöttävää.
Älä nyt ainakaan mihinkään ryhmään liity eihän sinulla ole mitään ongelmaa. Ilmoita pojallesi että nyt riittää ja että muutat ja laitat yhteystiedot salaiseksi. Olet kai lukenut kuinka paljon nämä juopot ja narkkarit pahoinpitelevät ja jopa surmaavat vanhempiaan pelasta oma elämäsi, muuta et voi. Hyvää loppuelämää sinulle ja muistele herttaista lastasi jota ei enää ole, valitettavasti.
Näin juuri. Ota elämä vastaan sellaisena kuin se on. Lapsista ei aina tule sitä mitä haluaisi, mutta jos et tuomitse eikä lapsesi ole päihteissä haitaksi/vaaraksi niin eikö hänen kanssaan voi silti olla tekemisissä ja jutella niin kuin ihmiselle. Ihan normaalisti. Suret ettei lapsesi täyttänyt sinun toiveita & unelmia. Ne oli sinun, mutta lapsesi valitsi toisin. Onko hän kaikesta huolimatta onnellinen? Sehän on tärkeintä? Kaikki on yksilöitä ja kulkevat haluamaansa polkua. Avun tarjoaminen katkaisuun on hyödytöntä ellei lapsen omaa halua ole. Jotkut vaan tykkää juopotella. Monet tuntemani tuurijuopot on lopulta ihan lupsakkaa seuraa vaikka huppelissa ovatkin.