Lue keskustelun säännöt.
Minä naimisissa oleva äiti rakastuin toiseen mieheen:-(
04.01.2007 |
En olisi koskaan uskonut tätä tapahtuvan omalle kohdalleni. Olen aina ollut uskollisuuden kannalla, enkä ole koskaan ennen edes uneksinut pettäväni miestäni. Olemme pari jo yli kymmenen vuotta, ja meillä on kaksi lasta. Olemme ihan tavis-perhe, ja mielestäni ihan onnellisiakin.
Lähdin joulun jälkeen tapaamaan vanhempiani lasten kanssa synnyinpaikkakunnalleni, mies jäi kotiin töihin. Lähdin sitten kavereiden kanssa paikalliseen yökerhoon, jossa näin tämän miehen. Meinasi jalat alta lähteä, kun tanssimme yhdessä hitaita. Yhteisestä päätöksestä otimme hotellihuoneen ja vietimme siellä mielettömät pari tuntia. Sain loppujen lopuksi puhuttua järkeä päähäni, ja lähdin yöllä pois. Mies antoi kännykän numeron, ja pyysi pitämään yhteyttä. Olemme tekstitelleet aika paljon tuon yön jälkeen, mutta mitään konkreettisia tapaamisia en ole miehelle luvannut. Mies on omien sanojensa mukaan eronnut, ja hänellä on myöskin lapsi.
Nyt kotona ollessa en voi juuri muuta tehdä kuin ajatella tuota toista miestä. En voi syödä ja olen todella levoton.
En voi puhua tästä asiasta kenenkään kanssa, sillä toisaalta häpeän itseäni ja tekoani. Siksi kirjoitan tänne, että saan avautua edes jossakin. En pyydä mitään neuvoja, ehkä vain samankokeneita kertomaan omia tuntemuksiaan...
Kommentit (21)
sitä sattuu. Anna asian olla. Sulla oli ihana yö, mutta ei sen takia kannata rikkoa perhettä. Eiks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele nyt järkevästi, tokko kumminkaan ihan rakastunut olet. Tietysti noin monen avioliittovuoden jälkeen tuntuu upealta olla taas se superhaluttu nainen ja kokea jotain uutta. Mutta olisiko viisain nyt alkaa unohtaa koko juttu. Kun et pidä yhteyttä, niin ei se kauaa vie
Kaksi viikkoa, max. kuukausi, niin olet jo unohtanut koko jutun ja suorastaan ihmettelet itseäsi. Älä anna mennä ton jutun yhtään pitemmälle enää, ei oo hyviä seurauksia. Tuntuu harmittomalta ja kivalta ja jännältä ja kutkuttavalta, mutta lopeta heti.
Usko mua.
Kiitos neuvoista siskot. Tiedän itsekin että parempi kun jättää tämän jutun menemättä enää pidemmälle... Niinkuin aion nyt tehdäkin.
Sanokaa vaan, että kuinka voin taas nauttia miehestäni tuntematta syyllisyyttä sekä ikävää toisen syliin...
rakastunut olla johonkin, jota ei edes tunne kunnolla. Sinä olet nyt luonut miehestä jonkin oman mielikuvasi ja luulet, että hän on juuri sellainen, unelmien mies. Pah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta silloin ei enään tuntunukaan yhtä ihanalta kuin ekalla kerralla, upealta edelleenkin.
Tämä mies ei todellakaan halua seurustella, joten sitä vaihtoehtoa en voi edes ajatella, ja muutenkin en ole valmis rikkomaan perhettäni.
Tämän toisen miehen ensimmäisestä kohtaamisesta on jo kohta 3kk ja vieläkin hän on HYVIN USEIN mielessäni, vaikka kuinka yritän torjua tunteeni. Ajattelen aina, että toivottavasti törmäisin kaupungilla ym. häneen.
Poistin hänen numeronsa, ja yritin saada sen uudelleen faindista, mutta sieltä sitä ei saanut, joten en ole voinut (onneksi) nyt pitää häneen yhteyttä.
Silti hän on ajatuksissani, enkä voi täysillä nauttia miehestäni, kun kaipaan tämän toisen syliin.
Miten hitossa toisesta voi päästä yli?
T:epätoivoinen:(
Asutteko samassa kaupungissa? Ottaako mies sinuun aktiivisesti yhteyttä vai sinä mieheen? Vai miten tapasitte toisenkin kerran, sattumaltako vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole ottanut juurikaan yhteyksiä, luulen, että häntä jotenkin vaivaa se, että minulla on mies. Ja tiedä, että hänellä on muitakin naisia vaikka kuinka.
Tuskin hän on minuun hirmuisen ihastunut, mutta minä häneen sitäkin enemmän:(
Itse en niin tehnyt. Seksiä ei olla vielä harrastettu mutta tapailtu ollaan...ja tunteet vain vahvistuvat. Kotona mulla on hyvä mies joka rakastaa mua paljon. Rakastanhan minäkin miestäni mutta myös rakastumassa tähän toiseen...ja päästin jutun jo niin pitkälle että en saa sitä lopetettua...
Argh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne maailman houkutukset mihinkään katoa. Niitä riittää vaikka kuinka.
Sitä vaan ihmettelen miten ap voit elää tällaisen pettämissalaisuuden kanssa. Miten se vaikuttaa liittoosi tulevaisuudessa.
Mieheni petti minua työmatkallaan ja toi tuliaisiksi tippurin. Sanoi ettei olisi kertonut asiasta ellei olisi ehtinyt tartuttaa minuakin. Suoraan sanoen kauhistuttaa ajatus ettei olisi kertonut. Se olisi ollut suurin loukkaus minkä hän olisi voinut tehdä. Koen että minun kuuluu saada tietää kaikki elämääni liittyvät faktat ja minulle kuuluu oikeus päättää miten elämääni jatkan. En olisi halunnut elää miehen kanssa joka salaa jotain noin oleellista tietoa parisuhteestamme.
Tapauksesta on jo kohta pari vuotta. Unohtanut en ole , tuskin unohdankaan, mutta anteeksi olen luultavasti pystynyt antamaan. Asia ei enää vaivaa suhdettamme vaan on jollain kierolla tavalla tehnyt meidät jopa läheisemmiksi toisillemme. Jotenkin koen että kaikessa karmeudessaankin se sai meidät puhumaan ja sitä kautta lähentymään. Suhteemme on nyt paljon parempi kuin ennen pettämistä.
En ymmärrä näitä ohjeita ettei toiselle saa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta näyttää olevan keskustelua, taasen ;)
omaan aviomieheeni. Kaikki on parempaa ja ihanampaa kuin silloin, kun aloimm seurustella 15 vuotta sitten.
Rakastukaa omaan mieheen, älkää kattelko muita. Sukat pyörii jaloissa, kun ajattelen omaa aviomoestäni. Hän On IHANA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos arkea haluaa piristää. Mutta miehen ei tule saada tietää. Oletko ollut yhteydessä tähän mieheen, siis tapaamaasi?
Jos et halua olla siihen yhteydessä, toi sun " kiima ja himo" menee ohi parissa kuukaudessa (kun et ruoki sitä). Tsemppiä!
Mies imarteli, flirttaili. Juttelimme ja koin vetoa häneen. En kuitenkaan suostunut suukkoihin vaikka mieli teki! Kerroin että olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Hän kertoi olevansa eroamassa. Yksi lapsi.
Olin täysin kahden vaiheilla. Mieli teki antautua, mutta pidin pääni. Tiesin, että rajan ylitettyäni ei olisi paluuta. Olen liian järkevä ja mietiskelevä ihminen joten en olisi voinut elää salaisuuden kanssa.
Leijuin tuo mies mielessäni, hänen vahva otteensa ja huulensa niskassani tanssin aikana. Ja tuoksu päässäni. Onnistuin jopa netistä löytämään hänen kuvansa (ammatin tiesin, loput etsin) ja sitä salaa katselin. Kuukauden ajan mies palasi mieleeni uudelleen ja uudelleen.
Myöhemmin kävin kerran katsomassa kuvaa ja linkitin häneen liittyvän haastattelun (tehty pari kuukautta tapaamisemme jälkeen). Puhui lämpimästi perheestään; vaimosta ja lapsesta. Eroa ei mainittu.
Onneksi, onneksi en tehnyt mitään enempää koska se taakka olisi ollut raskas kantaa. Olen onnellinen omassa liitossani ja kokemus on vahvistanut uskoani liittoon. Heikkoja hetkiä tulee, mutta ne on voitettava.
Mieti siis tarkkaan mihin ryhdyt seuraavaksi. Kun tiedät mitä haluat, älä pelkää päätöksen tekemistä. Joka tapauksessa joku loukkaantuu. Vähintäänkin sinä itse, mutta senhän äiti kestää ;)
joka on tuttavaperheen isä. Rakastuin häneen kahdeksan vuotta sitten, jolloin hänellä ei ollut vielä perhettä. Menimme silloin sänkyyn. Kaikki nämä vuodet tässä välissä ollaan oltu täysin kaveripohjalta, pitkiä katseita toisillemme olen pitänyt lähinnä oman mielikuvitukseni tuotteena. Kunnes muutama viikko sitten suutelimme yllättäen ja kumpikin tunnusti, että ei ole pystynyt unohtamaan sitä, miltä se tuntui. Rakastan miestäni ja olen näiden vuosien aikana rakastunut häneen aina uudelleen. Nyt en enää voi kuitenkaan kieltää tunteitani tätä toista miestä kohtaan. Kumpikaan meistä ei halua jättää perhettään, mutta epäilen, ettemme pysty enää vastustamaan tätä roihua, mikä syttyi uudestaan...
Vierailija:
täällä mut olen 1.5-v tytön isä ja työmatkalla napsahti unelmien nainen eteen. Tytön vuoksi haluan pitää perheen kasassa vaikka ei meillä enää muuta yhteistä ole. Vaimo haluaa toista lasta mutta mun pitää nyt valita mille tielle lähtisin..
Tyttö on vasta 1,5-vuotias!!
Jostain syystä olet kumminkin vaimon vaimoksi tehnyt ja äidiksi, eli olet häntä rakastanut, vaikkei se nyt ehkä siltä tunnukaan. Pienen lapsen myötä suhde muuttuu, mutta mutta. Se voi muuttua paremmaksikin vielä! Älä luovuta. Elämä on valintoja ja houkutuksia täynnä, mutta ruoho on harvoin oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella!
Olen todella herkkä ihastumaan ja luokallani koulussa on yks mies ketä " kiusaa" ja antaa huomiota kokoajan minulle, tiedän että hän on varattu, niinkuin minäkin ja yritän saada itseni irti siitä tunteesta että pelissä olisi muutakin kuin pelkkä kaveruus. Ymmärtäisin huomion jos hän antaisi sitä jokaiselle, mutta minä olen ainut ja piirtelen ihme pilvilinnoja. Vanhasta kokemuksesta tiedän et parisuhteessa kun elää, niin ei kannata haikailla muiden perään, itse saa vaan paskan olon loppujen lopuksi ja kaikki energia menee vaan pilvissä elämiseen.
Voi, miten ihmeessä tällee TAAS minulle kävi?
Tsemppiä sinulle ap, tunne menee ohi aivan varmasti, jos niin haluat.
Sinun onni, ettet tapaa häntä välttämättä enään ikinä, mutta minä joudun joka päivä viikolla istumaan ihastukseni vieressä.
täällä mut olen 1.5-v tytön isä ja työmatkalla napsahti unelmien nainen eteen. Tytön vuoksi haluan pitää perheen kasassa vaikka ei meillä enää muuta yhteistä ole. Vaimo haluaa toista lasta mutta mun pitää nyt valita mille tielle lähtisin..
Kiitti kaikille kommenteista. Sori, pääsin vasta näin illalla taas koneelle...
Asian helpommaksi tekee pitkä välimatka asuinpaikkakuntiemme välillä, eli ei varmaankaan tulla näkemään pitkiin aikoihin, vaikka ehkä haluttaisikin. Laitoin tänään miehelle tekstarin, jossa vihjailin että haluaisin lopettaa ja unohtaa tämän jutun tähän. Ainakin on nyt ihanat muistot mielessä eikä toivottavasti tule mitään likaista loppua. Päätin että aviomiehelleni en aio kertoa jutusta.
Tuntuu vaan niin ihanalta ja haikealta kun ajattelen tuota " villiä yötä" , tunsin itseni jälleen parikymppiseksi:-) Muistan kun oman mieheni kanssa silloin aikanaan oli juuri tällaisia tunteita vasta tutustuttuamme...
Mutta pakko ottaa järki päähän ja palata takaisin omaan elämään... Se on liian kallisarvoista menetettäväksi kuitenkin...