YLE: Suomalaiset lihovat edelleen. :( Suurin osa suomalaisista sairastaa rasva-aineenvaihdunnan häiriötä. Miten ihmeessä tähän on tultu!!???

Ihan yksikertaisesti syödään liikaa, mitä sitä selittelemään. Jos kohtuullistaa annoskokoja, niin laihtuu kyllä. Se kannattaa tehdä vähitellen, ettei tule kovaa himoa ruokaan, jos on liian tiukalla dieetillä.

Joulukuu kannattaisi laskea energiaa, eikä odottaa laihtuvansa sitten joulun jälkeen. Ei se pysyvää kuitenkaan olisi, helpompi on jättää lihomatta kuin laihduttaa. Laihtumisen jälkeenkin jää pari kiloa kummittelemaan ja 10 vuodesa sitä ylipaino onkin kertynyt 20 kiloa.

Been there, done that.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ystäväpiiriä katsellessa havainnon, että pulskien ja hoikkien ystävieni ruokatavoissa on se ero, että vaikka he syövät samaa ruokaa niin annosten koko ja määrä on eri. He eivät itse tiedosta tätä.

Eli lihavat syövät samaa ruokaa mutta isompia annoksia ja ovat "ruokaorientoituneita" eli jos lähdetään reissuun, niin ensimmäisenä pitää löytää joku ruokapaikka.

Kun hoikalle ystävälleni ehdottaa, että tilataanko pitsa, hän miettii hetken ja sanoo, että ei mun nyt  tee mieli tällä hetkellä pitsaa. Tai kun hoikalta kysyy haluaako hän suklaata, hän voi ottaa pari palaa. Eli hoikalla tai normaalipainoisella on "intuitiivinen" tapa syödä kun taas lihavat ystäväni ovat heti valmiina tilaamaan pitsaa vaikka olisivat tunti sitten syöneet ja jos heille tarjoaa suklaata niin he vetäsevät koko levyn.

Mun yhdellä kaverilla on kaksi tytärtä, joista toinen on hoikka ja toinen pulska. Ystäväni ihmettelee, ett

Suolistohormonit ja suoliston mikrobisto ovat noiden takana. Toiseen voi vaikuttaa itse. Toiseen ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Moniko on saanut laihdutuskuureilla elimistönsä sekaisin? Itsellä ei paino meinaa laskea alaspäin enää millään, kun laihdutin muutama vuosi sitten ja treenasin samaan aikaan paljon. Epäilen, etten ole vieläkään toipunut täysin tuosta ylirasitustilasta.

BMI:n puolesta olen vieläkin ylipainoinen, mutta teen fyysistä työtä ja liikun vapaa-ajallakin paljon ja syön kohtuullisia annoksia enkä herkuttele, silti painonnousun estämisen suhteen saa olla tarkkana. Kolesterolin kanssa ei kyllä ole ikinä ollut mitään ongelmia, ja muutkin veriarvot olleet hyvät.

Siis millä tavalla sekaisin? Laihdutin kahdessa vuodessa 30kg pois (80->50kg) ja paino on pysynyt poissa. Tein vain täydellisen elämäntaparemontin. En laske kaloreita tai käytä mitään nutrilettia. En tarvinnut lihavuusleikkausta tai laihdutuslääkkeitä. Noudatan lautasmallia ja jätän mätöt ja kaljat muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarpeeksi vapaa-aikaa ja resursseja tehdä terveellistä ruokaa, harrastaa liikuntaa, rentoutua ja nukkua. Liikaa suorittamista, stressiä, ihmisiä kohdellaan kuin koneita. Siksi. Siinä syyt.

Kun olet kuoleman väsynyt, kun kapitalistit rahankiilto silmissä ajaa sut loppuun, viimeinen ajatus sun päässä on pupeltaa jotain v salaattia.

Tämä x 100!!! Olen itse vaativassa työssä asiantuntijana, ei auta seisominen välillä sähköpöydän ääressä, kun töissä kuluu staattisesti 10 tuntia päivästä. Energiat menee kriisejä selvitellessä töissä ja vapaa-ajalla kaikki aika menee työpäivästä toipumiseen. Uupumus painaa jossain kohtaa vielä sairaslomalle, josko sitten ehtisi huolehtimaan itsestään.

Se sairasloma menee toipumiseen. Ei siinä jää yhtään energiaa itsestä huolehtimiseen.

Itsestä huolehtiminen onnistuu sitten jos arkea saa kevennettyä pystyy pitämään lomaa. Mutta se uipumus pitää saada hoidettua ensin.

Itse olen uupumuksen takia osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja teen osa-aikatyötä. Mutta ei sekään riitä.osa-aikatyökin vie liikaa energiaa.

Tähän jamaan olen päätynyt tekemällä liikaa töitä. Palkkatöitä, vapaaehtoistöitä, opuskeluita, harrastuksia. En tiedä mitä oikein ajattelin kun hallusin tehdä sitä kaikkea vaikka vuorokaudessa on vain 24 tuntia.

Kuvittelin ehkä saavuttavani sillä hyväksyntää, oikeuden olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että ihmiset opetetaan lapsesta asti syömään väärin.

Rasvaa kuuluu muka vältellä viimeiseen asti mutta hiilihydraatteja ei, vaikka todellisuudessa asia on juuri päin vastoin. Kaikki ne vanhat tutkimukset, joissa on todettu rasvan muka vahingoittavan verisuonia, on tehty ihmisillä jotka ovat syöneet samaan aikaan paljon hiilihydraatteja. Tutkijat ovat vain olettaneet että syyllinen on rasva, eikä mieleen ole tullut että kuvio voi olla monimutkaisempi.

Nyt kun asiaa on alettu tarkemmin tutkia, näyttääkin siltä että pahinta on se runsas sokerin (eli hiilihydraattien) syöminen. Erityisen haitallista se on yhdistettynä koviin rasvoihin. Mutta jos hiilarit jättää pois, kovaa rasvaa voi syödä mielin määrin ilman ongelmia.

Minulla on sukurasitus verisuonisairauksille. Olen 45-vuotias. Olen yli kolme vuotta ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, jossa rasvaa syödään paljon ja proteiinia maltillisesti. Veriarvo

Taidanpa tässä pikkuhiljaa lopetella koko syömisen. Niin vaikeaksi kaikki on mennyt, ettei mistään tule enää mitään muuta, kuin huono omatunto.

Olisi mukava kuulla tai nähdä mitä tämän viestin kirjoittaja syö pidemmällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko on saanut laihdutuskuureilla elimistönsä sekaisin? Itsellä ei paino meinaa laskea alaspäin enää millään, kun laihdutin muutama vuosi sitten ja treenasin samaan aikaan paljon. Epäilen, etten ole vieläkään toipunut täysin tuosta ylirasitustilasta.

BMI:n puolesta olen vieläkin ylipainoinen, mutta teen fyysistä työtä ja liikun vapaa-ajallakin paljon ja syön kohtuullisia annoksia enkä herkuttele, silti painonnousun estämisen suhteen saa olla tarkkana. Kolesterolin kanssa ei kyllä ole ikinä ollut mitään ongelmia, ja muutkin veriarvot olleet hyvät.

Siis millä tavalla sekaisin? Laihdutin kahdessa vuodessa 30kg pois (80->50kg) ja paino on pysynyt poissa. Tein vain täydellisen elämäntaparemontin. En laske kaloreita tai käytä mitään nutrilettia. En tarvinnut lihavuusleikkausta tai laihdutuslääkkeitä. Noudatan lautasmallia ja jätän mätöt ja kaljat muille.

No kiva, että osalle laihdutus on ollut noin helppoa. Itsellä laihdutus toi kyllä enemmänkin terveysongelmia, kärsin sen jälkeen mm. jäätävästä väsymyksestä, hiustenlähdöstä, huonolaatuisesta unesta, jatkuvasta palvelusta, raudan puutteesta ym. Paino alkoi nousemaan takaisin huomaamatta kun kamppailin päivittäisen väsymyksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt ystäväpiiriä katsellessa havainnon, että pulskien ja hoikkien ystävieni ruokatavoissa on se ero, että vaikka he syövät samaa ruokaa niin annosten koko ja määrä on eri. He eivät itse tiedosta tätä.

Eli lihavat syövät samaa ruokaa mutta isompia annoksia ja ovat "ruokaorientoituneita" eli jos lähdetään reissuun, niin ensimmäisenä pitää löytää joku ruokapaikka.

Kun hoikalle ystävälleni ehdottaa, että tilataanko pitsa, hän miettii hetken ja sanoo, että ei mun nyt  tee mieli tällä hetkellä pitsaa. Tai kun hoikalta kysyy haluaako hän suklaata, hän voi ottaa pari palaa. Eli hoikalla tai normaalipainoisella on "intuitiivinen" tapa syödä kun taas lihavat ystäväni ovat heti valmiina tilaamaan pitsaa vaikka olisivat tunti sitten syöneet ja jos heille tarjoaa suklaata niin he vetäsevät koko levyn.

Mun yhdellä kaverilla on kaksi tytärtä, joista toinen on

Suolistomikrobeihin voi vaikuttaa ihan ruokatavoillaan! Ruuansulatusbakteerit uudistuvat jatkuvasti.

Esim. jos alat syömään salaattia ja ennen tyyliin ainoa vihannes mitä olet syönyt on ranskalaiset perunat, niin koet aluksi vatsavaivoja kuten turvotusta ja ulosteessasi saattaa olla sulamattomia vihannespaloja, mutta kun jatkat kasvissyöntiä, suolistosi mukautuu pikkuhiljaa uuteen "ruokaympäristöön" ja alkaa kehittää bakteereja jotka sulattaa kasviksia.

Aika pullavilta nuo 20-30v miehetkin näytti tänään uimahallilla

Olen harrastanut koko ikäni liikuntaa. Syön kohtuullisen terveellisesti, mutta mielestäni enemmän kuin moni tuttavani. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut. Uskon, että perussyy tähän on liikunnan harrastaminen. Olen jo 58, eikä esim. vaihdevuodet aiheuttaneet mitään painon nousua. Tosin ne menivät ohi huomaamatta. Kuukautiset vain loppuivat, kun olin 56 ja se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että ihmiset opetetaan lapsesta asti syömään väärin.

Rasvaa kuuluu muka vältellä viimeiseen asti mutta hiilihydraatteja ei, vaikka todellisuudessa asia on juuri päin vastoin. Kaikki ne vanhat tutkimukset, joissa on todettu rasvan muka vahingoittavan verisuonia, on tehty ihmisillä jotka ovat syöneet samaan aikaan paljon hiilihydraatteja. Tutkijat ovat vain olettaneet että syyllinen on rasva, eikä mieleen ole tullut että kuvio voi olla monimutkaisempi.

Nyt kun asiaa on alettu tarkemmin tutkia, näyttääkin siltä että pahinta on se runsas sokerin (eli hiilihydraattien) syöminen. Erityisen haitallista se on yhdistettynä koviin rasvoihin. Mutta jos hiilarit jättää pois, kovaa rasvaa voi syödä mielin määrin ilman ongelmia.

Minulla on sukurasitus verisuonisairauksille. Olen 45-vuotias. Olen yli kolme vuotta ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, jossa rasvaa syödään paljon ja proteiinia maltillisesti. Veriarvo

Voitko antaa esimerkin vaikka päivästäsi mitä syöt?

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että ihmiset opetetaan lapsesta asti syömään väärin.

Rasvaa kuuluu muka vältellä viimeiseen asti mutta hiilihydraatteja ei, vaikka todellisuudessa asia on juuri päin vastoin. Kaikki ne vanhat tutkimukset, joissa on todettu rasvan muka vahingoittavan verisuonia, on tehty ihmisillä jotka ovat syöneet samaan aikaan paljon hiilihydraatteja. Tutkijat ovat vain olettaneet että syyllinen on rasva, eikä mieleen ole tullut että kuvio voi olla monimutkaisempi.

Nyt kun asiaa on alettu tarkemmin tutkia, näyttääkin siltä että pahinta on se runsas sokerin (eli hiilihydraattien) syöminen. Erityisen haitallista se on yhdistettynä koviin rasvoihin. Mutta jos hiilarit jättää pois, kovaa rasvaa voi syödä mielin määrin ilman ongelmia.

Minulla on sukurasitus verisuonisairauksille. Olen 45-vuotias. Olen yli kolme vuotta ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, jossa rasvaa syödään paljon ja proteiinia maltillisesti. Veriarvo

Vierailija kirjoitti:

Deen puute nostaa kolesterolia. Nykyään suositukset deen syömiseen purkista on suorastaan rikollisen alhaiset. Ja suuri osa ihmisistä ei saa edes kesällä tarpeeksi deetä auringosta. Jos aurinkoisten maiden ihmisten dee arvot on keskimäärin 150, miksi meille väitetään että 70 on ihan hyvä, vitut ole.

Ennen suurempi osa porukkaa teki töitä ulkona, söi rasvaa, ja kulutti sitä myös. Sai deetä edes kesällä, vaikka talvet kärsivät puutteesta.

Samoin kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa. Itselläni, kun ei ole toimivaa lääkitystä, niin kokonaiskolesteroli on 6,5-7,3.

Bmi on 21.

En ole ollut ikinä ylipainoinen, edes viimeisillään raskaana ei yhtään ylimääräistä. Syön enemmän kuin monet miehet ja painan 55kg.

Mutta suvussa on perinnöllinen korkea kolesteroli vaikka ei olla lihavia. Tosin juuri se sama osa suvusta ei kärsi muistisairauksista toisin kuin muut samoilla elintavoilla ja matalammalla kolesterolilla. En sitte tiiä onko se huono....

Viralliset ruokaohjeistukset perustuvat pitkäaikaisiin ja laajoihin tutkimuksiin. Jos jättää hiilihydraatit pois, jää pois tärkeitä ravintoaineita. Annoskoko ratkaisee. Luin vähän aikaa sitten, että vähäkalorisuus olisi terveellistä, ei kuitenkaan siis nälkiintyminen.

Sama on kaikissa kehittyneissä tai kehittyvissä maissa, joissa syödään nykyään ravintoköyhää ja lihottavaa ruokaa aivan liian paljon kulutukseen nähden.  Ei tämä vain suomalaisten ongelma ole.

Kiitos kehopositiivisuusliikkeen....

Portaiden sijaan käytetään hissiä, kävelyn ja pyöräilyn sijaan käytetään autoa, katsellaan sohvalla sarjoja ja näpytellään konetta/puhelinta, syödään liikaa, kaikki raskaat työt teetetään, kuten vaikka auton renkaiden vaihdot sun  muut, näin varmistetaan, ettei varmasti pysy hoikkana.

Minkälainen sairaus on rasva-aineenvaihdunnan häiriö?

Itellä mitat 177/55 ja aina syönyt niin surkeasti kuin olla ja voi. Enkä liiku. Oon vaa luonnostaan laiha. Viime viikolla paastoverensokeri 9,6.. että osuu nää huonot elintavat meihin laihoihinkin

oma vastuu on nykyjään ihmisellä olematon