Äiti hämmästyi, kun hän ei saa enää mitään tietoa poikansa asioista: Kaikki meni kiinni, kun Aatu täytti 18
https://yle.fi/a/74-20061560?fbclid=IwAR0wHyNkaMv4Ok07m1SHRSw_WendH-4Mt…
Että vielä pitäisi päästä asiohin käsiksi?
Itselle oli vain helpotus, kun Wilma loppui.
Kommentit (18)
Omituista, että joku on Suomessa noin tietämätön.
En minä tiedä kaikkia alaikäisenkään asioita. Koska luottamus. Mikä vanhempi sellainen on joka ei luota siihen mikä on omalla kasvatuksellaan periyttänyt?
Ja noista kommenteista, kun ei voi kommentoida: ei ADHD ole mikään kehitysvamma.
Täysi-ikäisyys tuo mukanaan velvollisuuksia, oikeuksia ja mahdollisuuksia. Really?
Ja niistä tulisi keskustella lapsen kanssa ENNEN kun tämä täyttää sen 18v. Nyt yllättyi sekä äiti, että lapsi?
Itsenäistyminen ei tapahdu yhdessä yössä, sitä ennen on ne 18 vuotta, jolloin luodaan se perusta, josta ponnistaa sinne aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ja noista kommenteista, kun ei voi kommentoida: ei ADHD ole mikään kehitysvamma.<<< Onmuoti diaknoos ja ilman läkrin tutkimuksia jokainen menee ton adhd taakse.Antaen itsellen oikeuden huonon käytökseen ymm.Ennen oli muotia,olen loppun pallanut siitä sairas eläke. ja oiketti samalla känissä olla akresivinen naisetkin..Kun heitä ei paaponut .ja ymmärtänyt...
Poika itse on ottanut jo tuntumaa asioiden hoitamiseen?!
Vierailija kirjoitti:
Itsenäistyminen ei tapahdu yhdessä yössä, sitä ennen on ne 18 vuotta, jolloin luodaan se perusta, josta ponnistaa sinne aikuisuuteen.
Kyllä ja aina saa kysyä apua, jos tarvii. Ei sitä varten tarvitse kaikkiin tietoihin päästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toi
Olit sitten tännekin laittanut: https://www.vauva.fi/comment/68727589?page=1
googlettamalla löytyy.
Jos ei 18-vuotias osaa hoitaa kouluasioita ilman äitiä niin sen äidin pitäisi hävetä miten kädettömän lapsen on kasvattanut. Kai jokainen tietää että 18 on täysi-ikäisyyden raja ja lapset pitäisi kasvattaa niin että tuohon ikään menessä osaa hoitaa omat asiat. Aina voi kysyä neuvoa ja uusia asioita tulee eteen, mutta sen nuoren pitäisi itse osata hoitaa niitä asioita eikä antaa äidin tehdä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Hyi tuota ruikutusta.
Äiti on vaikuttaa perskärpäseltä.
Vierailija kirjoitti:
Poika itse on ottanut jo tuntumaa asioiden hoitamiseen?!
Hyvä Aatu👏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika itse on ottanut jo tuntumaa asioiden hoitamiseen?!
Hyvä Aatu👏
Mun 15v poika on jo valovuosia edellä Aatua. Nyt niitä valoja päälle äidit. Ja sitten ihmetellään, kun meillä on kädettömiä miehiä.
Tästä tapellaan terv.huollossa päivittäin. Suututaan kun ei voidakaan hoitaa Nea- Rasmuksen asioita kun sattuu olemaan täyttänyt 18.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tapellaan terv.huollossa päivittäin. Suututaan kun ei voidakaan hoitaa Nea- Rasmuksen asioita kun sattuu olemaan täyttänyt 18.
Valtakirja
Meillä nuorelle annettiin vastuuta omien asioiden hoitamiseen vähitellen. Esimerkiksi yläasteen aikana opeteltiin laskunmaksua verkkopankissa, kun kaveriporukka vuokrasi soittokämpän ja meidän nuoresta tuli se vastuuhenkilö, joka huolehti vuokranmaksun ja yhteydenpidon vuokranantajaan. Tosi pian nuori huolehti sen täysin itsenäisesti. Me vanhemmat lähinnä seurattiin, että tilillä on rahaa eli muut maksoivat osuutensa ajoissa. Nuori teki siihen aikaan satunnaisia iltatöitä ja oppi nopeasti rahan arvon, eli kuinka kauan saa tehdä pienellä palkalla töitä, että saa ostettua sen viidennen kitaran.
Ongelma oli siihen aikaan terveystiedot, joihin vanhempien oikeus loppui silloin tosi aikaisin, mutta nuoren verkkopankkitunnuksilla ei päässyt kirjautumaan esim. OmaKantaan. Eli käytännössä näkyvyyttä ei ollut sinne kellään perheessä. Aiheutti joskus pulmia apteekissa, kun koululääkäri oli kirjoittanut reseptin vain Kantaan, eikä nuori enää kotona muistanut lääkkeen nimeä. Apteekissa taas olisi äidin pitänyt osata kertoa lääkkeen nimi, kun asioi toisen puolesta. Pelkkä kela-kortti ei riittänyt. Jutusta luin, että siihen on tehty parannuksia myöhemmin. Tosin ilmeisesti nuori pystyy nytkin kieltämään huoltajan pääsyn terveystietoihinsa. Mikä on kyllä jossain kohtaa ihan oikein.
Tuossa hiljattain puhuttiin nuoren kanssa ja hän kiitti, että hänet opetettiin jo nuorena huolehtimaan vastuistaan. Kai me sitten jotain tehtiin oikein.
Itse aloin himmailemaan jo lapsen ollessa yläkoulussa ja annoin enemmän tilaa ja luottoa, enkä heittänyt lasta ilmaa kuin jonkun pallon ja jättänyt ottamatta koppia kun tämän täytettyä 18. Koko lapsuus tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.