Mita ihmetta teen, kun 2v aloittaa kaupassa kapinan ja shown? Mukana yleensa myos vauva. Ostokset olisi pakko hoitaa, poistuminen ei oikein ole vaihtoehto. Sanomista ei yleensa usk

mikään tehoa. Innostuu vaan enemmän, jos " yleisöä" paikalla tai joku mammeli erehtyy puuttumaan tilanteeseen.

Sen jälkeen alkoi pelkkä uhkaus tehota.

Oon kyllä joskus joutunut pitämään kädestä kiinni koko maksamisen ajan kun muuten karkaisi parkkipaikalle!

Oletteko joskus palkinneet hänet siitä että siellä riekkuu? " Ota tästä karkkia ja pidä sitten suusi kiinni" -tyyliin kenties? Kun kerran on saanut tahtonsa läpi riekkumalla, niin totta kai hän tekee niin uudestaan ja uudestaan. Opittuja tapoja noi on. Anna lapsen huutaa ja tee hänelle selväksi, että huutamalla ei saa tahtoaan läpi ja pidät siitä kiinni!! Et lahjo sitten kaupan ulkopuolella tai kotona!! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ja ne ulkopuoliset jotka tulee neuvomaan, sano heille, että hoitakoot omat asiansa (mutta kauniimmin :).



Meidän 4v on yhden kerran käynyt huutamaan ja riekkumaan kaupassa, koska en ostanut hänelle jotain lelua mitä halusi. Enkä sitä ostanut vaikka toinen ujelsi kuinka. Eipä ole sen jälkeen samaa temppua tehnyt.



Tekisi myös hyvää puhua lapselle tuosta kaupassa olemisesta ihan muulloinkin ja hyvissä ajoin ennen kuin kauppaan tarvii seuraavan kerran mennä. Kerrot miten siellä käyttäydytään ja sitten muistutat sinne mentäessä, että kaupassa ollaan nätisti, eikä siellä huudeta ja meuhkata.

ettehän käy kaupassa silloin kun lapsi on nälkäinen tai väsynyt?

Lapselle ei tarvitse huutaa, milloin sen tajuatte...



Se nyt vain on niin, että koitat järjestää niin, että pääset lähtemään kaupasta pihalle heti jos lapsen riehunta alkaa. Kokeile jotain uutta: kuiskaa lapselle, ignoroi ihan täysin ja kävele eteenpäin ja jätä lapsi riehumaan yksinään. Jos alkaa tuhota paikkoja niin pyydät vartijaa sanomaan lapselle ettei niin saa tehdä, jos et vieläkään voi lähteä ulos kauapsta.

Lapsilla (2v kaksoset) työntävät omia pikkukärryjään ja heillä on omat " kauppalistat" . Toinen saa esim. valkata jugurtit ja laittaa ne kärryyn, toinen saa puolestaan valkata maidon ja piimän. He saavat myös punnita hedelmät ja vihannekset.

kiinnostaa).

Ekan kerran sai kunnon kilarit, kun joku mummeli tuli ihastelemaan kärryssä vieressä kaukalossa istuvaa vauvaa ja esikoinen tuli mustasukkaiseksi ja alkoi kiusata vauvaa. Siitä lähtein on helposti vierekkäin istuminen mennyt kiusaamiseksi.



Olen antanut lapsen liimata hedelmiin ja vihanneksiin vaakataroja, laittaa kärryyn tarvitseamiamme tavaroita yms. Lapsi vaan turhatuu helposti kaupassa ja vaatisi melkein kokoaikaista viihdytystä. Ymmärrän kyllä häntä, koska matkaan menee jo puolisen tuntia + pukemiset ja turvakaukalosysteemit.



Yritän ottaa esikoisen mahdollisimman harvoin pitkälle kauppareissulle. Varmaan päästäisiin helpommalla, jos saisi napostella aikansa kuluksi jotain, mutta sille tielle en halua lähteä. Meillä lapsi syö vielä nälkäänsä ja harvoin kahvipöydässä tai kylässä, ruoka ei ole ajanvietettä (kuten vanhemmille joskus :DDD)

No onko niitä kaikkia lapsia oikeasti vietävä sinne kauppaan?? Joulun alla jo näki kun isä äiti ja kuus alle 7 vuotiasta lasta yrittää selviytyä joulun ruokaostoksista... Herrajumala, se isä sinne kotiin lasten kans viettään laatuaikaa niin sais äitikin kerran olla rauhassa kaupassa!!! Jeesus...

joskus jopa väsyneen.

Nykyajan äidit on vaan saamattomia... " Voivoi, kun ei meidän jussia voi komentaa kun se voipi mennä rikki.."

huudolla et mitään saa. Piste. Eikä myös saa. Jos huutaa niin sitten huutaa. Meillä on kyllä kauppareissut koko perheen kesken onneksi aika harvinaisia - yleensä mies käy ruokakaupassa yksin työmatkallaan.

Meillä ainakin tilanne on selkeä, koska lapsi -ei koskaan- kiukuttele kaupassa. Kyselee kyllä saako sitä ja tätä ja tota, mutta ei järjestä kohtausta jos ei saa. Mutta mummun kanssa kuulemma kyllä, koska mummu on erehtynyt (kun olet kiltisti loppuajan niin saat sen ja sen kun päästään kassalta).



Meillä on toimittu näin:

- lapsi saa työntää pikkukärryjä, etsiä tavaroita hyllystä, antaa vuoronumeron lihatiskillä, nostella tavaroita kassahihnalle jne.

- jos lapsi pyytää jotakin, niin sanotaan ettei osteta ja selitetään miksi ei (ei leluja voi ostaa joka kauppareissu, äidillä ei ole niin paljon rahaa, ei ole karkkipäivä, leluja ei osteta nyt kun viikon päästä on joulu jne.)

- jos kiukuttelee tylsistymistä niin tehdään kauppareissusta hauskempi (äiti ei nyt muista missä ne maidot oli, osaatko neuvoa)

- kysytään lapselta mitä haluaisi syödä tänään tai annetaan pari vaihtoehtoa (ostetaanko ruoaksi tänään kanaa vai kalaa)



Pikkukärryt toimii myös isossa marketissa, täytyy vaan muistuttaa lasta, että kärryillä mennään rauhallisesti, ettei törmäillä muihin ihmisiin.



Niin ja lapsi 3v. ja hyvin vilkas.

Mä jätin ostoskärryt kassalle, vein tytön kotiin isänsä kanssa ja lähdin pojan kanssa takas kauppaan, sen jälkeen ei saanut tulla 3 kertaan kauppaan mukaan.

Meillä toimi tuo heti, ei ole kertaakaan sen jälkeen melskannu kaupassa!

Järjestä nyt niin, että pystyt lähtemään lapsen kanssa pois ja voit viedä sen hetkeks vaikka kaverilles. Vaivaahan tuossa joutuu näkemään, mutta helpottaa suunnattomasti seuraavia kauppareissuja! :)

että miten se kaupasta poistuminen muka opettaa lapselle jotain? Haluavatko ne muka olla kaupassa? Meillä pojat eivät olisi enempää voineet ilahtua kuin pääsemällä pois kaupasta. Ruokakaan ei ole niintä koskaan kummemmin innostanut, joten ruuatta jättämisellä uhkailu ei paljon olisi kauhistuttanut. Ja ilman ruokaa olisi jääty, koska meillä mies ei ikinä tule töistä ennen klo 10 illalla ja lähtee taas aamulla seitsemän maissa (jos edes ollenkaan tulee kotiin).

...kaupassa kun kotona nii lapsi kyllä osaa käyttää tilaisuuttaa hyväkseen kun huomaa, että olet vaikka lepsumpi kaupassa.

Kaksi vuotias hakee rajojaan. Laita istumaan ostoskärryyn tai rattaisiin. Sano, ettei lapsi saa mitään huutamalla. Tottuu siihen ettet anna tässä asiassa periksi. Kerro, että jos oppii pyytämään nätisti voi JOSKUS saadakin pyytämäänsä. Ennakoi tilanteet. Ei nälkäistä, väsynyttä lasta kauppaan.

vaan jotain muuta valttia.

Uhkaa kaupassa, että jos et nyt ole kiltisti niin vien sun TiTi-nalle videos, tai jonku jutun josta lapsi erityisesti pitää.

Ja jos räyhääminen jatkuu, kotona todellakin viet sen videon tms!!

Ja sitten saa tavaransa takas kun osaa käyttäytyä kaupassa useemman kerran kunnolla.

Jos melskaaminen jatkuu viedään seuraava tavara jne.

Kyllä se stoppi jossain vaiheessa tulee..

eli anna lapselle enemmän vastuuta. Kaksivuotiaan tehtäväksi voi ihan hyvin antaa noita edellä mainittuja hedelmien punnitsemisia ja muita avustamisia. Välillä voit kysyä (tutussa kaupassa) että " missäs ne tomaatit olikaan" .. tai että " mitäs muuta meidän pitikään ostaa" . Tee selväksi, että et tulisi toimeen kaupassa ilman taaperoasi.



Mutta tietenkin niitä uhmakohtauksia voi tulla siitä huolimatta. Ja niihin ei mielestäni pitäisi kiinnittää mitään huomiota. Itse sitoisin taaperon rattaisiin ja antaisin huutaa, jos normaali puhe ei auta.

Ensinnäkin, lapsia ON eri temperamenttisia ja vahvan temperamentin lapset saattavat olla paljon eloisampia ja pärjätä paremmin muissa asioissa kun kiltit mussuttajat (jollainen tosin olin itse lapsena).



Muistakaa rakastaa lapsia ja olla oikeudenmukaisia ja pitää pieniä rajoja niin lopputulos tulee olemaan loistava.



Osalla ihmisistä on varmasti sen vuoksi ns. hyvin käyttäytyviä lapsia, että heiltä ei ole koskaan hyväksytty negatiivisia tunteita.



Tuo APn juttu kuulostaa tosin siltä, että on mustasukkainen vauvasta. Eli enemmän huomiota esikoiselle ja selitystä kuinka vauva on myös rakas ja hän on aina rakas jnejne...