Introvertti illanistujaisissa

Kuuntelin just edellisissä bileissä kun eräs kertoi tarinoita torakoiden tappamisesta. Lähdin hyvin pian.

Ei introverttiys tee ihmisestä antisosiaalista ääliötä vaikka moni niin luulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennytkään ettei introvertti ole utelias kaikenlaisten ihmisten ja asioiden suhteen.

Itseä esim. politiikka ei kiinnosta yhtään. Samoin ei kiinnosta kuunnella, jos joku puhuu koko ajan vain itsestään ja kertoo "hassunhauskoja" tarinoita elämänsä varrelta. Yleensä ottaen sellainen tyhjänpäiväinen small talk ei ole minun juttuni, haluaisin mieluummin kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. 

Jotka ovat niinkuin mitä? 

 

Kerro sinä toki omat kuulumisesi kaikille.

Mieluummin kyllä illanistujaisissa puuhutaan niitä hassunhauskoja. Minäkin mietin mitä ne oikeat kuulumiset on. Ihan vain selostusta omasta arjesta, vai kenties joku terapiatyylinen avautumissessio? Yleensä kevyt illanvietto kärsii tuollaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennytkään ettei introvertti ole utelias kaikenlaisten ihmisten ja asioiden suhteen.

Itseä esim. politiikka ei kiinnosta yhtään. Samoin ei kiinnosta kuunnella, jos joku puhuu koko ajan vain itsestään ja kertoo "hassunhauskoja" tarinoita elämänsä varrelta. Yleensä ottaen sellainen tyhjänpäiväinen small talk ei ole minun juttuni, haluaisin mieluummin kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. 

Tuolla ei ole mitään tekemistä intro- tai ekstroverttiyden kanssa.

Väittikö joku että on?

Koko ketju käsittelee introverttiyttä, jos et huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit kutsutaan illanistujaisiin vain sen takia että ekstroverteillä olisi vaadittava yleisö kuuntelemassa ja huomioimassa. Yksikään ekstrovertti ei ole kiinnostunut introvertin asioista.

Kertokaapa joku, mitä ne ekstrovertit saavat siitä keskipisteenä olemisesta? Miksi on esim. täysin ok olla koko ajan äänessä ja selittää niitä lapsuuden kommelluksia, noloja juttuja aikuisuudesta tai kauheita katastrofionnettomuuksia, joita on itselle käynyt? Eikä kysyä kertaakaan, että mistäs te muut haluaisitte jutella?

Tiedätkö mitä tapahtuu kun kysytään ihmisiltä "mistä te haluaisitte jutella?" ja odotetaan, että joku keksii aiheen? Siitä seuraa vaivaantunutta hiljaisuutta. Miten edes valitaan se aihe demokraattisesti?

Yleensä aihe alkaa jostain ja rönsyilee eri suuntiin sen mukaan, mitä ihmiset tuovat keskusteluun. Jos joku ei tuo siihen keskusteluun mitään, hän ei myöskään voi vaikuttaa suuntaan. Turha kuitenkaan valittaa, jos jäi ulkopuolelle ja muut eivät arvanneet mistä juuri sinä halusit puhua.

Ärsyttävät hölösuut ovat asia erikseen. Kaikkien pitäisi osata tasapuolisesti antaa muille suunvuoro. Jos huomaa että joku porukassa yrittää sanoa jotain mutta tulee jyrätyksi, voi auttaa huomauttamalla että "Riikka aikoi sanoa jotain" tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei introverttiys tee ihmisestä antisosiaalista ääliötä vaikka moni niin luulee. 

Ei myöskään ekstroverttiys. Huonot käytöstavat, sosiaalinen kyvyttömyys tai ilkeä luonne ovat ihan eri asia kuin intro-/ekstro-/ambiverttiys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennytkään ettei introvertti ole utelias kaikenlaisten ihmisten ja asioiden suhteen.

Itseä esim. politiikka ei kiinnosta yhtään. Samoin ei kiinnosta kuunnella, jos joku puhuu koko ajan vain itsestään ja kertoo "hassunhauskoja" tarinoita elämänsä varrelta. Yleensä ottaen sellainen tyhjänpäiväinen small talk ei ole minun juttuni, haluaisin mieluummin kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. 

Jotka ovat niinkuin mitä? 

 

Kerro sinä toki omat kuulumisesi kaikille.

Mieluummin kyllä illanistujaisissa puuhutaan niitä hassunhauskoja. Minäkin mietin mitä ne oikeat kuulumiset on. Ihan vain selostusta omasta arjesta, vai kenties joku terapiatyylinen avautumissessio? Yleensä kevyt illanvietto kärsii tuollaisis

Ahaa, kuulumiset ovat siis epäselvä käsite joillekuille. No jos vaikka oletetaan että paikalla on vanhoja työkavereita muutaman vuoden takaa, joita et ole nähnyt pitkään aikaan. Heidän kanssaan aikanaan ystävystyit siinä määrin, että tiedät heistä jotain muutakin kuin heidän hassunhauskat juttunsa, joita toistetaan bileissä. Kuulisitko mieluummin taas ne samat jutut, vai tulisiko mieleen ehkä kysyä, mitä näille ihmisille kuuluu nykyään?

Olen itse sosiaalinen introvertti ja vierastan vastakkainasettelua intro ja ekstroverttien välillä. Koen itse todella raskaana, jos joudun kannattelemaan keskustelua illanistujaisissa! Todellakin annan tilaa ja kyselen, mutta kun jotkut kokevat että voivat vain tulla paikalle antamatta itsestään juuri mitään, möllöttävät ja näköjään vielä kritisoivat puheenaiheita yrittämättä itse sitten muuttaa niitä. Ja eri asia tietysti on jos joku tosiaan on sellainen jyräävä puhekone, mutta näitä nyt harvemmin oikeasti on. Monesti on niin että jos en kysele, tai joo-kerro niitä joitakin ärsyttäviä hassunhauskoja-juttuja, joille muut kyllä yleensä nauravat- istutaan sitten vaivautuneesti hiljaa..!

Tällaisten iltojen jälkeen olen itse aivan uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sosiaalinen introvertti ja vierastan vastakkainasettelua intro ja ekstroverttien välillä. Koen itse todella raskaana, jos joudun kannattelemaan keskustelua illanistujaisissa! Todellakin annan tilaa ja kyselen, mutta kun jotkut kokevat että voivat vain tulla paikalle antamatta itsestään juuri mitään, möllöttävät ja näköjään vielä kritisoivat puheenaiheita yrittämättä itse sitten muuttaa niitä. Ja eri asia tietysti on jos joku tosiaan on sellainen jyräävä puhekone, mutta näitä nyt harvemmin oikeasti on. Monesti on niin että jos en kysele, tai joo-kerro niitä joitakin ärsyttäviä hassunhauskoja-juttuja, joille muut kyllä yleensä nauravat- istutaan sitten vaivautuneesti hiljaa..!

Tällaisten iltojen jälkeen olen itse aivan uupunut.

Oletko varma, että annat tilaa muille? Omat kokemukseni (ja varmasti monen muunkin kokemukset) vastaavista henkilöistä ovat sellaisia, ettei sinne väliin ehdi mitään sanomaan. Sitten kun tällaisia sattuu useampi kerralla paikalle, ollaan pulassa.

Mielestäni jonkun ei myöskään tarvitse koko aikaa olla äänessä. Monesti taustalla on vaikkapa musiikkia, jota voisi kuunnella. 

Yleensä sieltä löytyy se toinen introvertti, jonka kanssa pystyy oikeasti keskustelemaan. Jos ei löydy niin tylsää on tai pitää osallistua siihen sosiaaliseen teatteriesitykseen muiden kanssa, vaikka sekään kivaa ole.  Ekstroverttien kanssa on niin järkyttäbän rasittavaa puhua kun kukaan ei oikeasti kuuntele mitään, alkaa puhua päälle, voi kesken lauseesi yhtäkkiä vain huutaa MOIII jollekin tutulleen, jonka huomaa tulevan paikalle. Eihän ekstrovertit keskustele sinällään mistään juhlissa, ne vaan pitää ääntä. Toisaalta oli erittäin helppoa olla 5 italialaisen ekstrovertin kanssa ravintolassa. Puheenaihe vaihtio jatkuvasti, kaikki puhui toistensa päälle ja kukaan ei kuunnellut. Mitään järkevää ei tarvinnut sanoa kunhan jotain sanoja päästi suustaan välillä ja nauroi oikeissa paikoissa, jotta tunnelma pysyi hauskana. Mutta oli kyl tyhjä olo sen illan jälkeen. Tuntui että esitettiin kaikki sitä tiettyä roolia, jotta näyttää siltä että meilllä on tosi hauskaa tässä pöydässä kun ollaan niin kovaäänisiä ja rempseitä. Osaakohan ekstrovertit nauraa oikeasti vai tekeekö ne vaan sitä tekonaurua tottumuksesta?

Mä olen miettinyt, että mikä on se pointti näissä juhlissa, kerhoissa ja tapaamisissa, kun ihmiset hölöttää tyhjänpäiväisyyksiä ja yleensä joku on äänessä 95 % ajasta prosessoiden jokaista ajatustaan ääneen. Ja nauretaan koko ajan kaikelle, koska onhan niiiiiin kivaa olla porukalla koossa. En siis ymmärrä tätä kuviota ollenkaan, että mikä tässä on kivaa???