Introvertti illanistujaisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juo enemmän.

En käytä alkoholia ollenkaan, joten ei auta :)

Ja muutenkin vähän kuivakka, joten en oikeastaan kaipaa neuvoja, koska mikään niistä ei kelpaa minulle.

 

ap

Ai kuivakka, jos ei jaksa jaskanpauhantaa?

Ehkä on sellaisiakin illanistujaisia, itse en sellaisissa käy. Etsi parempaa seuraa. Yleensä koulutustaustalla on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennytkään ettei introvertti ole utelias kaikenlaisten ihmisten ja asioiden suhteen.

Itseä esim. politiikka ei kiinnosta yhtään. Samoin ei kiinnosta kuunnella, jos joku puhuu koko ajan vain itsestään ja kertoo "hassunhauskoja" tarinoita elämänsä varrelta. Yleensä ottaen sellainen tyhjänpäiväinen small talk ei ole minun juttuni, haluaisin mieluummin kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. 

Tuolla ei ole mitään tekemistä intro- tai ekstroverttiyden kanssa.

Mä yleensä istuskelen vähän etäällä muista. Aina siihen joku viereen istuu ja aloittaa keskustelun. Musta on kiva jutella tyhjänpäiväisiä asioita välillä, ei elämä niin vakavaa tarvitse olla että aina pitäisi juttujen olla hirveen syvällisiä. Niitäkin kyllä yleensä tulee juteltuu sit pikkutunneilla kun väki on vähenny.

Vierailija kirjoitti:

Olen ratkaissut asian niin, etten mene illanistujaisiin.

Tätähän sitä minäkin...

Itse näen illanistujaiset mahdollisuutena oppia tuntemaan kanssaihmisiäni. Siksi myös peräänkuuluttaisin jotain henkilökohtaista keskustelua. Ei sen tarvi olla sen kummempaa kuin että "aloitin tässä just käsityöharrastuksen". Paljon helpommin siitä syntyy juttua kuin jos sanoisin että "Pariisin metroasema on kyllä melkoinen".

Vierailija kirjoitti:

Itse näen illanistujaiset mahdollisuutena oppia tuntemaan kanssaihmisiäni. Siksi myös peräänkuuluttaisin jotain henkilökohtaista keskustelua. Ei sen tarvi olla sen kummempaa kuin että "aloitin tässä just käsityöharrastuksen". Paljon helpommin siitä syntyy juttua kuin jos sanoisin että "Pariisin metroasema on kyllä melkoinen".

Tuo on ihan ok, tee sä noin. Monesti isommassa porukassa aloitetaan keskustelua, ja siitä porukasta löytyy joku, jonka kanssa on kiva jatkaa kaikka kahdestaan tai pienemmällä porukalla. 

 

ei ole mitään syytä dissata isomman porukan keskusteluja ja syyttää niitä peenjauhannaksi, jollei itse jostain syystä koe niitä omakohtaisesti mielekkäiksi.

Näitäkin ihmisiä on muuten todella paljon, jotka avaavat kaikki henkilökohtaiset ongelmansa isollekin joukolle. Tulee niin lapsuuden traumat kuin sairaudet käsiteltyä yksityiskohtaisesti. Kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti eikä minulla ole mitään suurta ongelmaa jutella niitä näitä tuttujen tai tuntemattomienkaan kanssa. 

Minäkin olen introvertti ja samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit. Lisäisin puolestani, että minua kyllä häiritsee suunnattomasti, kun juhlissa yleensä on yksi tai useampia sellaisia suupaltteja, jotka ovat koko ajan äänessä ja valtaavat kaiken äänitilan huudollaan. Pahimmassa tapauksessa joutuu sellaisen kanssa istumaan vaikka samaan ruokapöytään. Sellaista en jaksa enkä halua kuunnella yhtään. Silloin pyrin pääsemään pois paikalta mahdollisimman nopeasti. En todellakaan ala kilpaa huutamaan ja taistelemaan itselleni puheenvuoroja, jos sellaisia ei taistelematta ja toisia keskeyttämättä saa.

Joillakuilla (etenkin ulkomaalaisilla) tuntuu olevan tarve todeta, että oletpas hiljainen, jos et ota osaa keskusteluun. Todella ärsyttävää, sehän oikein houkuttaa puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sitä on selvin päin kestää. Muutama lasi viiniä auttaa. En oikein tykkää juomisestakaan, mutta se on ainoa keino kestää tuntikausia vaikka jotakin työillallista, jossa pitää vieraiden ihmisten kanssa puhua jotain tyhmää.

Se on just näin. Eniten sieppaa se, kun samat jutut tulee aina uudestaan ja uudestaan. Ei ole helppoa olla älykäs ja kuunnella tyhmiä juttuja joissa ei välillä ole päätä eikä häntää. Ja silti suurin osa nyökyttelee asialle jees-miehinä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on introvertti. Kannustan häntä aina kuuntelemaan itseään ja jättämään väliin sellaiset tilaisuudet, joissa kokee tylsistyvänsä. Hänen ei tarvitse leikkiä juhlien taustakoristetta. Vuosien saatossa olen huomannut, että hänen asenteensa eri tilaisuuksia kohtaan on lieventynyt. Hän osaa etsiä itselleen jonkun toisen introvertin seuraansa ja vetäytyä vähän rauhallisempaan "nurkkaan" juttelemaan harvakseltaan. Olla ylpeä siitä kuka on. JOka juhlissa tarvitaan myös introvertteja, jotka näyttävät mallia kuuntelemisesta, tasaveroisesta vuorovaikutuksesta  ja vahvuudesta kyetä olemaan välillä hiljaakin. Tämän monet introvertit unohtavat omista sosiaallisista taidoistaan.

Tämä oli saanut paljon peukutuksia, mutta minusta tämä kirjoittajan asenne introvertti-puolisoaan kohtaan oli jotenkin todella alentuva. Jo lähtökohtaisesti sellainen, että introvertit nyt on mitä on... "rauhallisempaan "nurkkaan" juttelemaan harvakseltaan". Nauraisin ellei ärsyttäisi kaikki tuo "kannustaminen".

Introvertit kutsutaan illanistujaisiin vain sen takia että ekstroverteillä olisi vaadittava yleisö kuuntelemassa ja huomioimassa. Yksikään ekstrovertti ei ole kiinnostunut introvertin asioista.

Usein vetäydyn keskustelemaan yhden tai kahden henkilön kanssa asioista, jotka koen kiinnostaviksi. Jos tämä ei ole mahdollista, kyselen ihmisiltä heidän kuulumisiaan - moni puhuu mielellään itsestään. Tarvittaessa voin pukeutua työrooliini - töissä joudun välillä olemaan hyvinkin seurallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiennytkään ettei introvertti ole utelias kaikenlaisten ihmisten ja asioiden suhteen.

Itseä esim. politiikka ei kiinnosta yhtään. Samoin ei kiinnosta kuunnella, jos joku puhuu koko ajan vain itsestään ja kertoo "hassunhauskoja" tarinoita elämänsä varrelta. Yleensä ottaen sellainen tyhjänpäiväinen small talk ei ole minun juttuni, haluaisin mieluummin kuulla ihmisten oikeita kuulumisia. 

Tuolla ei ole mitään tekemistä intro- tai ekstroverttiyden kanssa.

Väittikö joku että on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sitä on selvin päin kestää. Muutama lasi viiniä auttaa. En oikein tykkää juomisestakaan, mutta se on ainoa keino kestää tuntikausia vaikka jotakin työillallista, jossa pitää vieraiden ihmisten kanssa puhua jotain tyhmää.

Se on just näin. Eniten sieppaa se, kun samat jutut tulee aina uudestaan ja uudestaan. Ei ole helppoa olla älykäs ja kuunnella tyhmiä juttuja joissa ei välillä ole päätä eikä häntää. Ja silti suurin osa nyökyttelee asialle jees-miehinä.

Ilmeisesti suuri älykkyytesi ei kuitenkaan auta sinua parempiin suorituksiin..

Vierailija kirjoitti:

Introvertit kutsutaan illanistujaisiin vain sen takia että ekstroverteillä olisi vaadittava yleisö kuuntelemassa ja huomioimassa. Yksikään ekstrovertti ei ole kiinnostunut introvertin asioista.

Kertokaapa joku, mitä ne ekstrovertit saavat siitä keskipisteenä olemisesta? Miksi on esim. täysin ok olla koko ajan äänessä ja selittää niitä lapsuuden kommelluksia, noloja juttuja aikuisuudesta tai kauheita katastrofionnettomuuksia, joita on itselle käynyt? Eikä kysyä kertaakaan, että mistäs te muut haluaisitte jutella?

Vierailija kirjoitti:

Introvertit kutsutaan illanistujaisiin vain sen takia että ekstroverteillä olisi vaadittava yleisö kuuntelemassa ja huomioimassa. Yksikään ekstrovertti ei ole kiinnostunut introvertin asioista.

Itsellä samoja kokemuksia. Minäminäminäminää tulee vaikka kuinka paljon, mutta ei ekstrovertti muista jälkeenpäin, jos olet jotain itsestäsi hänelle kertonut.

Tietenkään en mene illanistujaisiin tai järjestä sellaisia. Miksi ihmeessä kiduttaisin itseäni?

Minä olen ratkaissut asian emännöimällä,  niin pääsen välillä vaikka keittiön rauhaan keittämään kahvia tai mitä ikinä keksin omassa rauhassa, niin saa välillä pikku tauon . Ravintolassa jos joudun istumaan isolla porukalla niin koitan rajoittaa ajan minimiin , lähden aikaisemmin vedoten aikaiseen työvuoroon tai viimeiseen bussiin yms . 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ratkaissut asian emännöimällä,  niin pääsen välillä vaikka keittiön rauhaan keittämään kahvia tai mitä ikinä keksin omassa rauhassa, niin saa välillä pikku tauon . Ravintolassa jos joudun istumaan isolla porukalla niin koitan rajoittaa ajan minimiin , lähden aikaisemmin vedoten aikaiseen työvuoroon tai viimeiseen bussiin yms . 

Tuo emännöintikikka onkin just hyvä, tykkään itsekin siitä :) Meille on kaverien kanssa vakiintunut sellaiset max 3-4 tunnin tapaamiset. Varsinaisia illanistujaisia en edes ole järkännyt. Tykätään mennä aikaisin nukkumaan ja lähden myös aikaisin toisten järjestämistä pippaloista. Ei varmaankaan olisi tyhmää, jos kutsuun laittaisi vaikka että pippalot klo 17-21. Sitten kaikille olisi selvä.