Autoin lasta liikaa lukioaikana. Nyt se on yliopistossa ja odottaa vieläkin apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

 

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Ei ole. Ap:n kuormitus jatkuu edelleen. Sinä ja ystäväsi hyödyitte molemmat yhdessä opiskelusta. Vanhemmille se on uusi työpäivä omien töiden päälle. 

Trollausta. Joku nyt on kateellinen ja ärsyyntynyt diitä, että jotkut saa vielä toisella asteell vanhemmiltaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei vanhemmat auttaneet missään vaiheessa koulutustani. Ainoastaan ekalla luokalla auttoivat paperoimaan kirjoja. Tokalla osasin senkin jo itse. En edes odottanut apuja heiltä, kun sanoivat minulle ollessani 3-vuotias että olen jo iso tyttö ja pärjään itsekin. 

Hyvältä kuulostaa. Itse osasin ryömiä jo 1/2 vuotiaana kissanhiekkalaatikolle tarpeilleni. Vanhemmat oli katkoneet pari pinnaa pinnasängystä niin siitä öisinkin pääsi. Nykyään olen raketti-insinööri. Kiitos iskä ja äiskä!

Tuskin olet raketti-insinööri, jos vastaukseni meni noin pahasti ihosi alle.

Tosikko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

 

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Ei ole. Ap:n kuormitus jatkuu edelleen. Sinä ja ystäväsi hyödyitte molemmat yhdessä opiskelusta. Vanhemmille se on uusi työpäivä omien töiden päälle. 

No miksi tehdä lapsia, jos niitä ei edes halua auttaa? Luulisi vanhemmista olevan mukavaa kiinnostua lapsensa asioista ja viettää yhteistä aikaa vaikka opintojen kanssa. Miten lapsen kanssa vietettyä aikaa voi edes verrata työpäivään? 

No nyt viimeistään annat lapsesi opiskella ihan itsenäisesti. Etsiköön opiskeluseuraa tms. vaikka kurssitovereistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

 

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Ei ole. Ap:n kuormitus jatkuu edelleen. Sinä ja ystäväsi hyödyitte molemmat yhdessä opiskelusta. Vanhemmille se on uusi työpäivä omien töiden päälle. 

 

No miksi tehdä lapsia, jos niitä ei edes halua auttaa? Luulisi vanhemmista olevan mukavaa kiinnostua lapsensa asioista ja viettä

Harva vanhempi haluaa "opiskella" uuden tutkinnon yliopistossa käyden itse samalla töissä. Lapsen on hyvä opetella jossain vaiheessa itsenäiseen opiskeluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

 

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Ei ole. Ap:n kuormitus jatkuu edelleen. Sinä ja ystäväsi hyödyitte molemmat yhdessä opiskelusta. Vanhemmille se on uusi työpäivä omien töiden päälle. 

Mulla ei ole omia lapsia, mutta veljeni lapsia autoin kouluasioissa tarvittaessa. Erityisesti matikkaa opiskeltiin yhdessä ja ihan mukavaa se oli vaan. Olen itse opiskellut matematiikkaa sivuaineena yliopistossa ja ihan mielelläni autoin heitä. 

Onko hän siis jotenkin vammainen, vai mikä homma? Taitaa olla porvoosta tämäkin.

Olinpa aikanaan halunnut nähdä kansakoulun käyneiden vanhempieni ilmeet, kun olisin pyytänyt apua yliopiston esseiden kanssa.

Lapsi siis asuu vielä kotona? Eiköhän se ala itsenäistyä kun muuttaa omilleen. Kunhan teet selväksi ettet ala omillaan asuvan pyykkejä pesemään tms. Ei siinä ole mitään väärää jos tukee lastaan opinnoissa. Yliopisto-opinnoissa voi toki olla muutenkin jo vähän vaikeampi auttaa ellei satu olemaan itse samalla alalla.

Itse sain kyllä aikanaan apua opintoihin isältäni, joka oli siihen aikaan proffana vähän omaa alaani liippaavalla alalla, lähinnä siis keskusteltiin asioista josta oli kyllä apua. Ja nyt kun isä on eläkkeellä ja minä työelämässä keskustellaan edelleen usein alaan liittyvistä asioista. Lukio- ja yläkouluaikaan äiti auttoi kokeisiin lukemisessa kyselemällä jne. En koe että olisin mitenkään avuton silti, ihan on oma elämä ja ura ja perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kaverin kanssa yhdessä luokioaikana. Ei siitä kyllä mitään haittaa ollut, kun kuulusteltiin toisiamme ja keskusteltiin asioista yhdessä. 

Niin. Et siis äitisi/isäsi kanssa, kuten ap:n teini.

 

No eikö se olisi ollut ihan sama asia, jos vanhempani olisivat kuulustelleet ja oltaisiin keskusteltu yhdessä samoista asioista? 

Ei ole. Ap:n kuormitus jatkuu edelleen. Sinä ja ystäväsi hyödyitte molemmat yhdessä opiskelusta. Vanhemmille se on uusi työpäivä omien töiden päälle. 

Ap:han sanoi että hän välillä itsekin innostuu niistä opiskeltavista asioista, eli ei taida tuntua "toiselle työpäivälle". 

Ei tuo nyt minusta isolle ongelmalle kuulosta jos lapsi on kuitenkin selvittänyt ne kirjoitukset kunnialla ja ollut töissäkin. Kyllä se siitä. 

Vanhemman tärkein tehtävä on opettaa lapsille taitoja, jotta voivat aikuistuttua lentää pesästä pois. Puolesta tekeminen on karhunpalvelus nuorelle. Vanhemmat eivät kestä lasten huonoja numeroita ja tekevät koulutyöt itse. Juuri oli juttua äideistä, jotka haluaa kontrolloida lastensa elämää myös 18v jälkeen. Onko ihme, että nuoria masentaa ja ahdistaa, jos eivät opi tekemään mitään ja elämä on vaikeaa?

Lopettakaa paapominen. Jos nuori epäonnistuu se opettaa itsessään enemmän kuin vanhempien puolesta tekeminen. Saa mokata ja tehdä virheitä. Niistä selviäminen on elämässä tärkeä taito.

Onko sillä väliä auttaako lasta vanhempi vai palkattu preppauskurssin opettaja? Olen auttanut lastani lukio-opinnoissa aineessa, joka on oma erikoisalani. Ja olen valmis auttamaan vielä yliopisto-opintojen aikanakin. Miksi en auttaisi? Yhtä lailla olen valmis auttamaan sisarusteni, ystävieni lapsia ym.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä väliä auttaako lasta vanhempi vai palkattu preppauskurssin opettaja? Olen auttanut lastani lukio-opinnoissa aineessa, joka on oma erikoisalani. Ja olen valmis auttamaan vielä yliopisto-opintojen aikanakin. Miksi en auttaisi? Yhtä lailla olen valmis auttamaan sisarusteni, ystävieni lapsia ym.

Normaali ihminen ei tarvitse kummankaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä väliä auttaako lasta vanhempi vai palkattu preppauskurssin opettaja? Olen auttanut lastani lukio-opinnoissa aineessa, joka on oma erikoisalani. Ja olen valmis auttamaan vielä yliopisto-opintojen aikanakin. Miksi en auttaisi? Yhtä lailla olen valmis auttamaan sisarusteni, ystävieni lapsia ym.

Harva vanhempi käyttää enää töissään lukiossa käytyjä pitkän matematiikan, fysiikan tai kemian kurssien sisältöjä.

Teini taas kuvittelee, että ne muistuvat sekunnissa mieleen. Siinä sitä sitten olet kiukkuisen ja stressaantuneen teinin kanssa opiskelemassa illalla, kun itse pitäisi olla jo nukkumassa että jaksaisi seuraavan työpäivän.

Tajuan kyllä, mistä tässä puhutaan ja näen, miten asian voi kokea ongelmaksi.

Joskus vain tuntuu, että ollaan kyllä tultu todella kauas ihmiskunnan luonnollisesta elämäntavasta. Olisi jotenkin vaikea kuvitella, että yhdessä asuva sukulaisista koostuva kyläyhteistö ajattelisi niin, että omia jälkeläisiä ei ihan loppuun asti autettaisi selviytymään niistä haasteista, mitä elämä kulloinkin heittää eteen. Eiköhän silloin ollut tärkeintä, että yhteisöllä meni hyvin. Tuskin oli noloa, jos lapsi tarvitsikin isänsä apua siihen että saatiin uuden mökin ylimmät hirsikerrokset paikalleen.

Tässä maailmassa sitten taas ei tunnu edes riittävän se, että menestyy, vaan pitäisi myös menestyä ilman apua. Samaan aikaan kun osalla ympärillä on käytössä valtavat taloudelliset resurssit ja taustajoukot.

Yliopisto-opintojen alkupää on oikeasti haastavaa aikaa nuorille. Siinä alussa tulee raskaita ja työläitä kursseja, eivätkä nuoret useinkaan vielä osaa opiskelutaitoja sillä tasolla että kaikki menisi ihan optimaalisesti. Itse kyllä omaa nuorta auttaisin nimenomaan siinä opintojen järjestämisessä ja priorisoinnissa - siis mm. miettimällä yhdessä, miten nuori saisi järjestettyä itselleen kurssilaisista tsemppiryhmän, jonka kesken voidaan yhdessä ratkoa tehtäviä. Tehtäviä en tietenkään tekisi puolesta, kuten varmaan ei kukaan vastuullinen vanhempi alemmillakaan asteilla.

Ap, sinun asiat ovat hyvin. Nyt opiskelette yhdessä sen tutkinnon, ja sitten menette yhdessä töihin. Saat ehkä kuolla ns saappaat jalassa, et joudu huonoon hoitolaitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman tärkein tehtävä on opettaa lapsille taitoja, jotta voivat aikuistuttua lentää pesästä pois. Puolesta tekeminen on karhunpalvelus nuorelle. Vanhemmat eivät kestä lasten huonoja numeroita ja tekevät koulutyöt itse. Juuri oli juttua äideistä, jotka haluaa kontrolloida lastensa elämää myös 18v jälkeen. Onko ihme, että nuoria masentaa ja ahdistaa, jos eivät opi tekemään mitään ja elämä on vaikeaa?

Lopettakaa paapominen. Jos nuori epäonnistuu se opettaa itsessään enemmän kuin vanhempien puolesta tekeminen. Saa mokata ja tehdä virheitä. Niistä selviäminen on elämässä tärkeä taito.

No ei kai se auttaminen tarkoita toisen puolesta tekemistä, jos kuulustelee ja pitää ideariihiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuan kyllä, mistä tässä puhutaan ja näen, miten asian voi kokea ongelmaksi.

Joskus vain tuntuu, että ollaan kyllä tultu todella kauas ihmiskunnan luonnollisesta elämäntavasta. Olisi jotenkin vaikea kuvitella, että yhdessä asuva sukulaisista koostuva kyläyhteistö ajattelisi niin, että omia jälkeläisiä ei ihan loppuun asti autettaisi selviytymään niistä haasteista, mitä elämä kulloinkin heittää eteen. Eiköhän silloin ollut tärkeintä, että yhteisöllä meni hyvin. Tuskin oli noloa, jos lapsi tarvitsikin isänsä apua siihen että saatiin uuden mökin ylimmät hirsikerrokset paikalleen.

Tässä maailmassa sitten taas ei tunnu edes riittävän se, että menestyy, vaan pitäisi myös menestyä ilman apua. Samaan aikaan kun osalla ympärillä on käytössä valtavat taloudelliset resurssit ja taustajoukot.

Yliopisto-opintojen alkupää on oikeasti haastavaa aikaa nuorille. Siinä alussa tulee raskaita ja työläitä kursseja, ei

Sekä minä, että veljeni menestyimme lukiossa hyvin. Ihan itse, vanhemmista kumpikaan ei ollut käynyt lukiota. Heillä oli opistoasteen tutkinnot. Jostain syystä etenkin äidin työkaverit kuvittelivat, että vanhempamme tekevät läksyjä meidän kanssamme.

Samoin yliopisto-opiskelut tehtiin itse, välillä opiskelukavereiden kanssa yhdessä.

-ohis