Autoin lasta liikaa lukioaikana. Nyt se on yliopistossa ja odottaa vieläkin apua
Olin etätöissä miltei koko tämän lukioajan. Pystyin preppaamaan ja kuulustelemaan yo-kirjoituksiinkin. Hyvin ne menivätkin.
Mutta nyt tämä opiskelija odottaa että preppaan vielä yliopiston tentteihinkin, autan kurssitöissä jne.
Kasvatin avuttoman aikuisen 😑
Kommentit (72)
Itse opiskelin täysIn omatoimisesti lukion ja siitä eteenpäin. Maanviljelijä vanhemmat ilman koulutusta eivät olisi edes osanneet auttaa jos olisin kysynyt. Muuten tukivat kyllä ja rahaa sain kaikkeen mihin tarvin.
Koin hyväksi ettei vanhemmat auttaneet liikaa. Sitten aikuisena tutustuin todella fiksuun mutta mielenterveydeltään hauraaseen ihmiseen. Hänen kanssaan olen oppinut että lapsia ja nuoria kannattaa tukea sittenkin paljon. Hän on pienestä lapsesta asti vastannut omista asioistaan. Vanhemmat olivat ylpeitä kun lapsi niin viisas ja hoiti itse kaiken. Mutta se jätti hänelle perusturvattomuuden tunteen.
Olen auttanut omia lapsia esim lukion matematiikassa jos asia on ollut heille vaikea. Huolehdin että kotona on aina puhtaita vaatteita, ruokaa jne. Koetan jutella siitä onko opiskeluissa tai muualla mitään erikoista. Mietitään yhdessä vaikka kannattaako lähteä lukion Oppilaskunnan hallitukseen. Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia.
Olen ollut hieman suojeleva äiti. Mutta lapset näyttävät pärjäävän hyvin. Esikoinen on ollut nyt ensimmäisestä kertaa muualla 6kk. Hyvin on mennyt. Joskus on kysynyt minulta apua johonkin asiaan mutta suurimman osan asioista hoitaa ihan itsenäisesti.
Kuunnelkaa lapsianne. Joku tarvii apua ja tukea enemmän kuin toinen. Puolesta ei kannata liikaa tehdä mutta tukena kannattaa olla. Sillätavoin fiksusti että nuori kokee kuitenkin onnistuneensa itse. Jolloin hoitaa jatkossakin asiaa hyvillä mielin.
minusta on vain hyvä asia jos 20v lapseni soittaa ja kysyy mielipidettäni asunnon valintaan, auton ostoon jne. Kyllä minäkin soitan veljelleni tai vanhemmilleni ja kysyn vastaavista asioista mielipidettä muilta.
Mä en oikein ymmärrä näitä yliopisto opiskelijoita, miks ne on niin kauheen avuttomia. Ja sitten vielä vaati yhteiskunnalta kalliit asunnot, vaikka ennen ja muualla mailmassa vieläkin asutaan opiskelija asunnossa. Mä ymmärrän että toisen asteen opiskelija tarvii vielä tukea, koska mä oon paljon toiminut amiksen oppilaiden työpaikka ohjaajana. Mutta yliopisto opiskelija on aikuinen ihan siinä missä itsekin olen. Ei voi vaatia apuja tai jos vaatii pitää olla valmis vastapalvelukseen.
No miksi tehdä lapsia, jos niitä ei edes halua auttaa? Luulisi vanhemmista olevan mukavaa kiinnostua lapsensa asioista ja viettä
Jos on useampi lapsi niin menee illat työpäivän ja kotihommien jälkeen rattoisasti, kun käy koulua lasten kanssa. Ymmärrän sen, että alakoululaisilta kysellään kokeisiin tai autetaan isompia jossain yksittäisessä asiassa yläkoulussa/lukiossa. Mutta kyllä se koulu on lapsen tehtävä ja opetus annetaan koulussa. Jos ei osaa, niin tukiopetusta ja erityisopetusta on mahdollista saada.
Vierailija kirjoitti:
No miksi tehdä lapsia, jos niitä ei edes halua auttaa? Luulisi vanhemmista olevan mukavaa kiinnostua lapsensa asioista ja viettä
Jos on useampi lapsi niin menee illat työpäivän ja kotihommien jälkeen rattoisasti, kun käy koulua lasten kanssa. Ymmärrän sen, että alakoululaisilta kysellään kokeisiin tai autetaan isompia jossain yksittäisessä asiassa yläkoulussa/lukiossa. Mutta kyllä se koulu on lapsen tehtävä ja opetus annetaan koulussa. Jos ei osaa, niin tukiopetusta ja erityisopetusta on mahdollista saada.
No ei kai se auttaminen tarkoita, että käydään joka ilta kaikki asiat yhdessä läpi. Silloin todellakin pitää jo miettiä, että pitääkö vaihtaa sitä opinahjoa johonkin helpompaan.
No ap:n lapsi odotti kurssitentteihin preppaamista JA kurssitöissä auttamista. Kyllä niitä varmasti aika monelle päivälle on. Jos on vaikka neljä lasta niin saattaa sattua useammallekin koe seuraavalle päivälle. Jos yhden kanssa pitää tehdä hommia kahtena päivänä niin neljän kanssa kahdeksana päivänä viikossa niin kyllä siihen aika paljon aikaa kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opettaja vastaa:
Liian usein näkee näitä vanhempien kanssa opiskelevia nuoria, joilla lukio sujuu, mutta yo-kirjoitukset ei. Kun ei äippä/iskä pääsee sinne kirjoituksiin mukaan.
Antakaa nuorten opiskella itse!
Ap:n lapsellahan kirjoitukset sujuvat ilmeisen hyvin, kun sai vanhemmiltaan tukea valmistautumisessa.
Syrjäytyminen uhkaa eniten nimenomaan niitä lapsia, joita ei kotona tueta millään lailla.
Ja mitä täällä joku puhui avun pyytämisestä omilta vanhemmiltaan vanhempien häiriköintinä? Kyllä minä haluan olla lapsilleni avuksi, jos he sitä toivovat. On kiva puuhata yhdessä
.
En minä missään vaiheessa puuttunut lasteni läksyihin. Enkä olis ehtinytkään, tein työtä pitkää päivää 7 pv viikossa jatkuvasti
Menestyivät ihan itse opinnoissa ja huippuammattilaisia tuli
Onko ketään kaveria preppausavuksi? Tuollaisesta kuulustelusta tms on kyllä iso apu, eli kiva jos vahemmat viitsii ja ehtii...
Oisko yliopistolla mitään omia tukiryhmiä tai tukiopetusta?
Vierailija kirjoitti:
Tajuan kyllä, mistä tässä puhutaan ja näen, miten asian voi kokea ongelmaksi.
Joskus vain tuntuu, että ollaan kyllä tultu todella kauas ihmiskunnan luonnollisesta elämäntavasta. Olisi jotenkin vaikea kuvitella, että yhdessä asuva sukulaisista koostuva kyläyhteistö ajattelisi niin, että omia jälkeläisiä ei ihan loppuun asti autettaisi selviytymään niistä haasteista, mitä elämä kulloinkin heittää eteen. Eiköhän silloin ollut tärkeintä, että yhteisöllä meni hyvin. Tuskin oli noloa, jos lapsi tarvitsikin isänsä apua siihen että saatiin uuden mökin ylimmät hirsikerrokset paikalleen.
Tässä maailmassa sitten taas ei tunnu edes riittävän se, että menestyy, vaan pitäisi myös menestyä ilman apua. Samaan aikaan kun osalla ympärillä on käytössä valtavat taloudelliset resurssit ja taustajoukot.
Yliopisto-opintojen alkupää on oikeasti haastavaa aikaa nuorille. Siinä alussa tulee raskaita ja työläitä kursseja, ei
Opiskelin aikuisena toisen tutkinnon, eikä aikuisetkaan osanneet suunnitella opintoja tai palauttaa tehtäviä ajoissa... Tämä osaamattomuus valuu sitten työelämään, jossa ihmiset ei osaa järjestää omia aikataulujaan ja työt roikkuu. Pitääkö vanhemmat ottaa mukaan työpaikallekin, kun yksin ei tarvitse osata tai pärjätä?
Vierailija kirjoitti:
Oisko yliopistolla mitään omia tukiryhmiä tai tukiopetusta?
Tukiopetusta?
Mitä ihmettä nyt taas!
Vierailija kirjoitti:
Oisko yliopistolla mitään omia tukiryhmiä tai tukiopetusta?
Tukiopetusta yliopistossa? Siis oikeasti?
Nämä avustajavanhemmat ajattelevat vain sitä, että lapsen täytyy saada hyviä numeroita koulussa, eikä sitä että hän oppisi sen varsinaisen asian ja ennen kaikkea oppisi miten ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko yliopistolla mitään omia tukiryhmiä tai tukiopetusta?
Tukiopetusta yliopistossa? Siis oikeasti?
Kyllä opinnoissa autetaan myös yliopistossa. Onhan noita erilaisia maksullisiakin tukiopetusryhmiä amk- ja yliopisto-opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässä nyt ihmiset sekoittavat auttamisen ja "auttamisen". Minusta ei ole kovin paljon vaadittu, jos esimerkiksi iltapalapöydässä keskustellaan ajankohtaisista uutisista, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiskuntaopin tehtävään. Tai jos tosiaan toinen vanhemmista on itsekin ammatiltaan vaikka matematiikan opettaja, niin onko väärin katsoa joitakin laskuja lukiolaisen kanssa?
Ap tuskin puhui tällaisesta satunnaisesta auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lasta? lukiossa?
lukiolaiset ei ole lapsia.
No omat lapset ovat aina lapsia.
Mun mies on 58 v ja hänen 95 v äiti pitää häntä lapsenaan.
Vierailija kirjoitti:
Trollausta. Joku nyt on kateellinen ja ärsyyntynyt diitä, että jotkut saa vielä toisella asteell vanhemmiltaa apua.
Ap tuskailee lukion jälkeistä tilannetta eli korkea-asteen tutkintoa.
En nyt tiedä onko tässä mitään poikkeuksellista. kyllä itse olen auttanut DI-opintoihin liityvissä fysiikan, matematiikan ja kemian tehtävissä ja preppaamisessa jos lapset ovat pyytäneet. Keskustellut ja oikolukenut harjoitustöitä, rapsoja kandeja jne. Kokoajan opintojen edistyessä tätä tukea on tarvittu vähemmän. Omilla lapsillakin on ollut kavereita joiden opinnot ovat jääneet vuosiksi jumiin kun eivät ole saaneet kotoa tukea opintojen suunnitteluun ja suorittamiseen eivätkä toisaalta ole kehdanneet kysyä apua laitoksen määrämiltä opettajatuutoreilta, jotka ovat tätä varten.
Hyvä, että lastasi kiinnostaa pärjääminen. Meillä on toisin.
Pakkoautoin lastani peruskoulun loppuun ja hän pääsi juuri ja juuri lukioon (jonne tahtoi)
Siellä laiskotteli. Ei pyytänyt apuja. Hädin tuskin ylioppilas nyt.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko tässä mitään poikkeuksellista. kyllä itse olen auttanut DI-opintoihin liityvissä fysiikan, matematiikan ja kemian tehtävissä ja preppaamisessa jos lapset ovat pyytäneet. Keskustellut ja oikolukenut harjoitustöitä, rapsoja kandeja jne. Kokoajan opintojen edistyessä tätä tukea on tarvittu vähemmän. Omilla lapsillakin on ollut kavereita joiden opinnot ovat jääneet vuosiksi jumiin kun eivät ole saaneet kotoa tukea opintojen suunnitteluun ja suorittamiseen eivätkä toisaalta ole kehdanneet kysyä apua laitoksen määrämiltä opettajatuutoreilta, jotka ovat tätä varten.
Paljonhan tähän on myös korona vaikuttanut, ettei vältämättä tunneta niin hyvin muita opiskelijoita ja iso osa opinnoista siirtyi silloin etäopiskeluun. Osa näistä käytännöistä on jäänyt voimaan ja tavallaan kiinnittyminen yhteisöksi on löyhempää kuin ennen koronaa. näin sitä yhteison tukea on vähemmän.
Ehkä tässä nyt ihmiset sekoittavat auttamisen ja "auttamisen". Minusta ei ole kovin paljon vaadittu, jos esimerkiksi iltapalapöydässä keskustellaan ajankohtaisista uutisista, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiskuntaopin tehtävään. Tai jos tosiaan toinen vanhemmista on itsekin ammatiltaan vaikka matematiikan opettaja, niin onko väärin katsoa joitakin laskuja lukiolaisen kanssa?