Ennustaako peruskoulussa menestyminen myöhempää menestystä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Kyllähän ne parhaimmat hikipingot vetää hyviä tuloksia muissakin kouluissa, mutta toisaalta samat hikipingot saa burnoutin ennen kuin ehtivät edes työelämään. Ja joku vitosen päättötodistuksen saanut voi myöhemmin kerätä itsensä ja opiskella vaikka lääkäriksi. Ihan on ihmisestä itsestään kiinni miten jatkossa menestyy, ei koulunumeroilla.

Nää on juuri näitä legendoja, jotka elää tietyn kansanryhmän suissa sitkeästi. Kympintytöistä tulee vain ylisuorittajia ja palavat ennen pitkää loppuun. Mutta kun vedät nipin napin peruskoulun vitosella läpi, sitten susta voi tulla vaikka minkä sortin lääkäri ja tohtori.

Ei kannattaisi yleistää, vaikka on joskus tavannut henkilön, joka menestyy akateemisella urallaan siitä huolimatta, että osasi hädin tuskin lukea, kun pääsi peruskoulusta. Ja vaikka perfektionistit voivat uupua, kun mikään huipputulos ei ole heille riittävä, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö ihminen, joka pyrkii elämässään tavoitteellisesti eteenpäin myös lopulta menestyisi.

Minä veikkaisin, että ihminen, joka ei koskaan suoriudu hänen kypsyys- ja ikätasoaan vastaamaan suunnitelluista opinnoista, on laiska tai peräti tyhmä. Sellaiset eväät ei todellakaan ole menestymisen avaimet, ja on vähintään vastuutonta vanhemman antaa lapselleen sellainen kuva maailmasta, että kaikki mahdollisuuksien ovet pysyvät loputtomiin avoimina aivan sama miten koulusi hoidat. Tosi asia on se, että hyvin nopeasti ihminen alkaa omilla valinnoillaan sulkemaan näitä ovia. Yksi tuhoisimmista tavoista pilata tulevaisuutensa on suhtautua koulunkäyntiin välinpitämättömästi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää vastauksista. Olemme tosiaan ajatelleet, että ammattikoulusta pääsisi nopeammin työelämään, mutta lapsi itse haluaisi lukioon. Pelkään vaan, että taidot ei sitten riitäkään lukiossa ja tulee pettymyksiä. Mutta koulun opinto-ohjaaja on kannustanut lasta lukioon ja yliopistoon. 

Tuet lastasi tietenkin sinne mikä häntä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää vastauksista. Olemme tosiaan ajatelleet, että ammattikoulusta pääsisi nopeammin työelämään, mutta lapsi itse haluaisi lukioon. Pelkään vaan, että taidot ei sitten riitäkään lukiossa ja tulee pettymyksiä. Mutta koulun opinto-ohjaaja on kannustanut lasta lukioon ja yliopistoon. 

Tuet lastasi tietenkin sinne mikä häntä itseään kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, peruskoulu on mitoitettu niin että heikompikin saa kasin kovalla työllä. Lisäksi koulujen välillä on todella suuria eroja arvosteluperiaatteissa, tutkitusti eroa voi olla jopa kaksi tai kolme numeroa. Oma lapseni oli pienessä maalaiskoulussa ja lähes kaikki aineet olivat kymppejä, mutta lukioon hän meni ns. eliittikouluun, missä selvisi osaamistason suuri ero. Esimerkiksi matikassa oli tasoero huima niihin, jotka olivat käyneet sama koulua myös yläasteen. Eli numerot olisivat olleet tuossa koulussa 8-9 sillä osaamisella.

Lapsi voi tietenkin olla erittäin lahjakas ja tärkeintä on, että hän on itse innostunut oppimaan. Kannustakaa häntä lukioon, jos hän nauttii koulunkäynnistä. Omakin lapsi pärjäsi lukiossa loistavasti, vaikka lähti takamatkasta pienen maalaiskoulun takia. Kirjoitti hyvin myös ja pääsi haluamalleen suositulle alalle yliopistoon Helsinkiin. Hän on matemaattisesti huippulahjakas kuten isänsä.

Lapsennekin voi olla

 

Tämä on täysin off-topic, mutta olipa virkistävää törmätä siihen, että joku muukin kokee pienen maalaiskoulun olleen tasoltaan aivan eri kuin isompi koulu.

Kävin itse pientä maalaiskoulua, ja olen vuosikausia ollut sitä mieltä, että koulu oli huomattavasti huonompi. Saan kuitenkin aina kuulla olevani väärässä, koska "pienet maalaiskoulut ovat niin ihanan yhteisöllisiä ja ihmisläheisiä".Se, mitä meillä oli, ei ollut yhteisöllisyyttä, vaan resurssien ja valinnaisuuden täydellistä puutetta. Ei ollut kunnon oppilashuoltoa, vaan kerran kuussa piipahtavat terkkari ja erityisopettaja. Pienten tilojen vuoksi kuviksen, käsityön ja musiikin opiskeluun liittyviä välineitä ei ollut käytännössä lainkaan, tai niitä oli liian vähän, jolloin opiskelu oli aika kuivaa. Ei ollut myöskään erikoistuneita opettajia. Kielissä tai missään muussakaan ei ollut mitään valinnaisuutta, mistä olin katkera, sillä halusin opiskella ranskaa tai saksaa. Meillä oli yhdistetyt luokat, ja joskus jopa neljän eri vuosiluokan oppilaat ympättynä samalle tunnille, mikä auttamatta vaikutti oppimistuloksiin. Muutenkin opettaja ei koskaan ehtinyt kunnolla syventyä mihinkään, kun kaksi luokkaa saattoi opiskella eri aineita samaan aikaan.

En ikinä laittaisi omaa lastani moiseen kouluun. Isommista kouluista tulleilla kavereilla tuntui olevan ihan erilainen motivaatio ja osaaminen. Ja olen päässyt vierestä kateellisena seuraamaan, miten ne pitkän ranskan tai saksan valinneet ovat hyötyneet taidostaan työelämässä, ja oppineet englannin myöhemmin. 

Koulutiellä vaikeusaste lisääntyy vähitellen. Peruskoulu menee keskinkertaisillakin lahjoilla varustetulta oppilaalta ihan vihellellen. Lukiossakaan ei mikään nero tarvitse olla, mutta siellä jo näkyy, että osa porukasta on aivan kykyjensä ylärajoilla ja toiset viheltelevät vielä lukionkin läpi. Yliopistossa taso nousee vielä lisää, mutta edelleen lahjakkaimmille opiskelijoille se on helppoa, kun vaatimustaso kuitenkin asetetaan heikoimpien opiskelijoiden mukaan.

Etukäteen on vaikeaa arvata, mihin lapsesi kykenee, mutta eikö järkevintä olisi asettaa tavoitteet korkealle.