Ilmaisia keinoja parantaa omaa elämänlaatua?

Ota yhteyttä johonkin ihmiseen, jonka kanssa et ole pitkään aikaan ollut tekemisissä ja joka on sinulle tärkeä. Sitä ei koskaan tiedä vaikka hän kuolisi huomenna tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on hyviä vinkkejä (yhteydenpito ystäviin, luonnossa liikkuminen, kalastus) mutta entäpä kun just ne laskee omaa elämänlaatua, että ei ole ystäviä eikä mahdollisuutta luonnossa liikkumiselle saati kalastamiselle.

Tuo luonnossa ulkoilu on melko tasan poissuljettua pk-seudulla asuvalle autottomalle. Itse kävin kerran julkisilla nuuksiossa ja toiste en mene, koska sielläkin oli julmetusti väkeä ja se mekkala ja ihmispaljous bussissa ja junassa nollasi kyllä täysin sen nautinnon mitä luonnosta sai. Ja tuolloin ei ollut edes mitenkään erityisen hieno sää. 

Mä haen luonnosta hiljaisuutta ja rauhaa. Tosin vihaan muutenkin julkisia ihan yli kaiken.

Ei ole. Mm. Viikin bussilla 78 tai Malmin bussilla 71 pääsee ihanaan arboretumiin, jossa lehdet liplattavat, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Viehättävä alue.

Metsässä liikkuminen

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin taide, mutta se ei teille palstalaisille kelpaa. Päinvastoin, haluatte että kaikki taiteilijat kuolevat nälkään.

"Teille palstalaisille"? Vaikea mieltää sinut itsesi mitenkään erityisemmin taideorientoituneena, kun noin näet mustavalkoisesti, tyypittelet jonkun palstan käyttäjiä omien ennakkoluulojesi perusteella. Itse palstailen täällä silloin tällöin, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutten ole kyllä millään tavalla kuvailemasi taidevihamielinen, joka toivoo taiteilijoille nälkäkuolemaa. Harrastan taidetta itsekin ja seuraan näyttelytarjontaa ja taidegenreä, mutta samaan aikaan luen joskus (ja kommentoinkin) Vauva-palstaa - niin kuin sinäkin!

Ja mitä aiheeseen tulee, niin kyllä, taide on hyvä vastaus elämänlaadun parantamiseen. Taiteen avulla voi tutustua myös itseen paremmin.

Olen yli 60v tt-syistä irtisanottu. Nyt kun ei ole työvelvoitetta, olen huomannut että elämänlaatu säilyy jonkinlaisena kun on päivärutiini. Olin muutaman viikon tekemättä mitään ja se alkoi jo tuntua päänupissa. Nyt aikaisin ylös, samat aamutoimet kuin ennen töihin lähtiessä. Muutama kotihomma, sitten ulos kauppaan tai kasvimaata tonkimaan.  Jos löytyy joku ilmaistapahtuma, niin sinne sitten. Ennen en ehtinyt työn vuoksi kauppoja kierrellä, nyt teen sitä ihan huvittaakseni itseäni tuhlaamatta euroakaan. 

Kirjastossa käynti ja ihan vähääkään mielenkiintoisiin kirjoihin/lehtiin tutustuminen voi olla virkistävää - nuorena työttömänä tuli jokin aika käytyä. Musaakin voi lainata.

Liikunta on ehkä se suurin - tennarit alle ja juoksemaan, ja punnerruksia kotona joka aamu/ilta. Isoin panos/hyötysuhde.

Kokkailu ja uusien ruokien teon opettelu on aika helppo ja maukas elämänlaadun nostaja, ja hyvä ruoka kiinnostaa kavereitakin.

Sitten voi käydä ilmaiskonserteissa/näyttelyissä, mutta se ei ole niin kehittävää kuin nuo yllä mainitut.

Ylös ulos ja lenkille.

Nussiminen piristää aina, vaikka olisi vähän huonompikin pano.

Mulla on tähän hyvä niksi. Suunnittele itsellesi tavoitteet eri elämän osa alueille. Esim käy ulkona 30 min. Puhu jollekin. Siivoa. Lue kirjaa 10 sivua. Yms. Ihan mitä tahansa tavoitteita ja tee siitä taulukko johonkin näkyvälle paikalle. Sitten ruksit aina viikon tavoitteet ja lopuksi annant arvosanan viikolle ja teet hymiön fiiliksestä. Parhaat mitä itselle olen laittanut on tavoite hikoilla joka päivä, käydä kylässä 2 kertaa viikossa ja kävelyttää koiraa 5 kl päivässä, sekä juoda max 8 annosta alkoholia viikossa. Tällä tavalla kun teet jotain 100 päivää sen tekemisen vaatima henkinen ponnistus poistuu ja hyödyt jäävät.

Jos on  työtön niin kirjasto, ruoka jakelut,  ilta alet ja päiväkeskukset. Minä menen päiväkeskukseen huomenna grillailee , toivottavasti saisi ruoka- tai leipäkassin.

1. Lissabonilainen neurobehavioraalinen tutkija, tohtori Rafael Mendes, käytti 15 vuotta aivojen palkitsemisjärjestelmän kartoittamiseen. Hän odotti ilon näyttävän dopamiini-ilotulitteelta mutta skannaukset osoittivat päinvastaista. Olemme diagnosoineet onnellisuuden väärin, hän sanoi. Kyse ei ole siitä, että tuotetaan enemmän kyse on jarrun poistamisesta. Onnellisimmilla ihmisillä oli vähemmän aktiivisuutta aivojen sensuurivyöhykkeellä sillä, joka suodattaa käyttäytymistä tuomitsemisen välttämiseksi.

2. Heillä ei ollut ylimääräistä dopamiinia; heillä oli vähemmän sisäisiä pysäytysmerkkejä. Mendes kutsui sitä lupakytkennäksi. Heidän aivonsa eivät ylianalysoineet ennen hymyilemistä tai puhumista. He eivät jahdanneet nautintoa he olivat vain lakanneet muokkaamasta sitä. He eivät olleet pilvessä, hän sanoi. He olivat vapaita.

3. Laboratorioissa nämä ihmiset vaikuttivat oudoilta he nauroivat kesken lauseen, hyräilivät vastausten välillä. Ulkopuolisille se näytti kaoottiselta. Heidän hermostolleen se oli säätelyä. Kun keho tuntee olonsa turvalliseksi ilman hyväksyntää, serotoniini virtaa luonnollisesti. Mendes kirjoitti: He näyttivät hulluilta vain estyneistä.

4. Yksi koehenkilö sanoi hänelle: Kun minusta tuntuu hyvältä, en kysy, ansaitsenko sen. Mendesin mukaan tämä lause tulkitsi koko tutkimuksen. Useimmat ihmiset odottavat lupaa olla onnellisia virstanpylvästä, hymyä, syytä. Vapaat ihmiset ohittavat odottamisen ja ilo ilmestyy välittömästi.

5. Hänen johtopäätöksensä: Onnellisuutta ei tuoteta se vapautuu. Kemia seuraa itsensä hyväksymistä. Kun lakkaat auditoimasta jokaista tunnetta, biologia palkitsee sinut siitä, että olet aito. Jos joku hehkuu ilman syytä, älä kutsu sitä harhakuvitelmaksi hän on vain lakannut pyytelemästä anteeksi sitä, että tuntee olevansa elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda parempaan työpaikkaan.

Kuntoile. Mene lenkille tai kuntoile kotona jos pitää olla ilmaista.

Vaihda netflix stremio + torrentio yhdidstelmään. Saat paljon paremman leffa valikoiman ilmaiseksi.

 

Naurettavaa, elokuvatko muka parantavat elämänlaatua?

Vierailija kirjoitti:

1. Lissabonilainen neurobehavioraalinen tutkija, tohtori Rafael Mendes, käytti 15 vuotta aivojen palkitsemisjärjestelmän kartoittamiseen. Hän odotti ilon näyttävän dopamiini-ilotulitteelta mutta skannaukset osoittivat päinvastaista. Olemme diagnosoineet onnellisuuden väärin, hän sanoi. Kyse ei ole siitä, että tuotetaan enemmän kyse on jarrun poistamisesta. Onnellisimmilla ihmisillä oli vähemmän aktiivisuutta aivojen sensuurivyöhykkeellä sillä, joka suodattaa käyttäytymistä tuomitsemisen välttämiseksi.

2. Heillä ei ollut ylimääräistä dopamiinia; heillä oli vähemmän sisäisiä pysäytysmerkkejä. Mendes kutsui sitä lupakytkennäksi. Heidän aivonsa eivät ylianalysoineet ennen hymyilemistä tai puhumista. He eivät jahdanneet nautintoa he olivat vain lakanneet muokkaamasta sitä. He eivät olleet pilvessä, hän sanoi. He olivat vapaita.

3. Laboratorioissa nämä ihmiset vaikuttivat oudoilta he nauroivat kesken lauseen, hyräilivät vastausten välillä. Ulkopuolisille se näytti kaoottiselta. Heidän hermostolleen se oli säätelyä. Kun keho tuntee olonsa turvalliseksi ilman hyväksyntää, serotoniini virtaa luonnollisesti. Mendes kirjoitti: He näyttivät hulluilta vain estyneistä.

4. Yksi koehenkilö sanoi hänelle: Kun minusta tuntuu hyvältä, en kysy, ansaitsenko sen. Mendesin mukaan tämä lause tulkitsi koko tutkimuksen. Useimmat ihmiset odottavat lupaa olla onnellisia virstanpylvästä, hymyä, syytä. Vapaat ihmiset ohittavat odottamisen ja ilo ilmestyy välittömästi.

5. Hänen johtopäätöksensä: Onnellisuutta ei tuoteta se vapautuu. Kemia seuraa itsensä hyväksymistä. Kun lakkaat auditoimasta jokaista tunnetta, biologia palkitsee sinut siitä, että olet aito. Jos joku hehkuu ilman syytä, älä kutsu sitä harhakuvitelmaksi hän on vain lakannut pyytelemästä anteeksi sitä, että tuntee olevansa elossa.

Eli dont hold back, ole täysillä oma itsesi.

- Hyvä uni

- Liikunta (mm. kävely, juoksu, kehonpainoharjoittelu ilmaista)

- Rauhoittuminen, hengitysharjoitukset

- Itsemyötätunto