Hyvä nyrkkisääntö on tarkistaa naisen vanhemmat. Sellaisen vaimon saat.

Luonne periytyy tosi vahvasti.

Entä jos ne on jo kuolleet?

Pätee myös miehiin. Hulluja aikuisten poikien äitejä on maa täynmä.

Minä tapasin appivanhempani ensimmäistä kertaa vasta kun matkustimme Japaniin mennäksemme siellä naimisiin. Appiukko ja anoppi olivat kuin yö ja päivä. Onneksi vaimo oli tullut isäänsä.

Sikäli aloitus on täyttä palturia.

Vierailija kirjoitti:

Pätee myös miehiin. Hulluja aikuisten poikien äitejä on maa täynmä.

Miehen isä Narsisti ja sadisti. Alkuun  näytteli normaalia, kunnes rupesi omaksi itsekseen. Oli pakko ottaa ero. Joten ottakaa vanhemmistaan selvää.. 

Anoppini on todella erikoinen persoona (mt-syistä eläkkeellä, ei ole koskaan ollut työelämässä) ja lisäksi lievästi heikkolahjainen, sen vuoksi mieheni oli jo nuorena todella vastuullinen mies. Hän joutui asumaan äitinsä kanssa ja huolehtimaan kaikista asioista, koska äidistä ei siihen ollut. Isä oli normaali, mutta kuoli varhain, mies siis tuli isäänsä.

Vanhemman heikkolahjaisuus on aikamoinen taakka lapsille. Normaalia lapsuutta ei silloin saa eikä suhde ole koskaan normaali, vaan omaishoitajamainen.

Vierailija kirjoitti:

Pätee myös miehiin. Hulluja aikuisten poikien äitejä on maa täynmä.

Kyllä, ja jos miehen isä on sarjapettäjä, niin pysyn erossa hänen pojastaan.

Ei tod. Anoppi on kuiva korppu ja vaimo rehevä hottis.

Menin tapaamaan tyttiksen vanhempia. Erohan siinä tuli ja tyttis jäi asumaan isänsä kanssa kun pokasin kuuman wannabe-anopin.

Äitini oli ahkera, ompeli ja kutoi, teki hyvää ruokaa ja leipoi.

Minä olen mukavuudenhaluinen ja laiska. Onneksi mieheni ei minua verrannut äitiini vaan tiesi mitä sai.

Vielä parempi on tarkistaa miehen vanhemmat, sillä sellaisen miehen saat.

Olen nainen 35v sama suhde, nykyään vaimo

Äitini kaunotar pershäiriöinen, kylmä, räjähtelevä

Juu tunnistan itseni

Miksi miehet haluavat kaunottaria?

juu tytär näyttää sit 50v ikäisenä isältään aika vahvasti  ja mitä äiti on niin sen verran painaa muijakin eli persettä riittää ja mahaa

olisi pitänyt olla vaihtamatta sitä taskuvenusta isompaan.  mutta minkäs teet

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli ahkera, ompeli ja kutoi, teki hyvää ruokaa ja leipoi.

Minä olen mukavuudenhaluinen ja laiska. Onneksi mieheni ei minua verrannut äitiini vaan tiesi mitä sai.

Mulla just sama. Äiti kokkas, leipoi, teki jopa vaatteita. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa. Isäkin oli ahkera. Hoiti omakotitaloa, säästi pienestä palkasta. Minä olen vannoutunut vuokralla asuja 

Kyllä jos on varaa olla kranttu naisten suhteen. Minulla on niin vähän vientiä että pitää tyytyä ihan millaiseen naiseen vaan joka sattuu minut hyväksymään. Helppoa sellaisilla miehillä joila on vientiä ja ovat mielenkiintoisia.

Jos anoppi on hottis niin on kivempi olla kolmenkimpassa.

Tosi on. Ex-vaimon isä väkivaltainen pettäjä. Ex- anoppi mulle mitä mukavin mutta uudelle miehelleen kaikesta arvosteleva.

Ex-vaimon hyvin kaunis ja mukava. Rakastuin, naimisiin ja lapsia. Kunnes viisikymppisenä otti vanhempiensa ominaisuudet käyttöön.

-oliko kaikki vain kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Tosi on. Ex-vaimon isä väkivaltainen pettäjä. Ex- anoppi mulle mitä mukavin mutta uudelle miehelleen kaikesta arvosteleva.

Ex-vaimon hyvin kaunis ja mukava. Rakastuin, naimisiin ja lapsia. Kunnes viisikymppisenä otti vanhempiensa ominaisuudet käyttöön.

-oliko kaikki vain kulissia.

En ikinä menisi yksiin eroperheen tyttären kanssa. Siinä on annettu tuhoisa malli, että vaikeuksia ei käsitellä, vaan paetaan.

Katso äitiä, näet naisesi tulevaisuudessa.

Ei päde ainakaan mun vanhempiin. Häpeän heidän käytöstään niin, että enaikuisiällä en ole heille kumppaneitani esitellyt. Isäni on täysin nolla sosiaalisilta taidoiltaan ja töksäyttelee ihme kommentteja tai on vastavuoroisesti täysin hiljaa. Äitini on hyvin narsistinen luonne, joka on piinannut minua ja muita perheeni jäseniä siitä asti kun muistan. Päättää esim.vieläkin n.80 vuotiiana, että mitä he isäni kanssa syövät, tekevät, katsovat tv.stä ja koska. Itse olen antanut  miesystävilleni liikaakin vapautta, eli lopulta he eivät ole tarvinneet minua mihinkään.