Lapsen paras ystävä. Havahduimme perheen käytökseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan perheellä olla jo sosiaalinen kiintiö täysi. Eikö lapset voi leikkiä teillä? Ei kai lasten ystävyys vaadi vanhempien ystävyyttä?

Juuri tätä miettinyt. Onhan perhetutut ja sukulaissuhteet ihan hyvä asia, mutta eihän ne pitäisi olla pääasia lasten kaverisuhteissa ja niiden syntymisessä? Eihän kaikilla ole edes perhetutuissa tai sukulaisissa esim. samanikäisiä lapsia ja muutenkin perhetuttuja saatetaan nähdä aika harvoin tyyliin muutaman kerran vuodessa.

Kyllä lasten kaverisuhteissa yleensä tärkeintä on ne mitä löytyy naapurustosta ja koulusta. 

Näiden lasten vanhempien kanssa ei välttämättä olla perhetuttuja, muuta kun moikkaillaan ja ehkä vaihdetaan pari sanaa jos tavataan.

Ihanteellista tietenkin perheelle ja lapselle jos löytyy kaikkea elinpiiristä, perhetuttuja, sukulaisia ja lasten omia kavereita.

Jos joku väittää,

Minä taas väitän, että vanhempien laaja sosiaalinen verkosto tarjoaa lapsille pienestä pitäen oppimiskokemuksia, joiden avulla hän on saavuttanut näissä taidoissa etumatkan siinä vaiheessa, kun kaverisuhteita aletaan hoitaa itsenäisesti.

Etenkin sellaiset asiat kuin avun pyytäminen ja antaminen jäävät helposti oppimatta, jos ei perheessä ole siihen mallia. Nimimerkillä kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan perheellä olla jo sosiaalinen kiintiö täysi. Eikö lapset voi leikkiä teillä? Ei kai lasten ystävyys vaadi vanhempien ystävyyttä?

Juuri tätä miettinyt. Onhan perhetutut ja sukulaissuhteet ihan hyvä asia, mutta eihän ne pitäisi olla pääasia lasten kaverisuhteissa ja niiden syntymisessä? Eihän kaikilla ole edes perhetutuissa tai sukulaisissa esim. samanikäisiä lapsia ja muutenkin perhetuttuja saatetaan nähdä aika harvoin tyyliin muutaman kerran vuodessa.

Kyllä lasten kaverisuhteissa yleensä tärkeintä on ne mitä löytyy naapurustosta ja koulusta. 

Näiden lasten vanhempien kanssa ei välttämättä olla perhetuttuja, muuta kun moikkaillaan ja ehkä vaihdetaan pari sanaa jos tavataan.

Ihanteellista tietenkin perheelle ja lapselle jos löytyy kaikkea elinpiiristä, perhetuttuja, sukulaisia ja l

Minä taas väitän, että vanhempien laaja sosiaalinen verkosto tarjoaa lapsille pienestä pitäen oppimiskokemuksia, joiden avulla hän on saavuttanut näissä taidoissa etumatkan siinä vaiheessa, kun kaverisuhteita aletaan hoitaa itsenäisesti.

No jaa. Itse olen aikalailla erakko, enkä jaksa hirveästi kodin ulkopuolista sosiaalistumista.

Lapseni sen sijaan ystävystyy todella helposti, ja omaa ison lauman kavereita.  Kohtelee kavereitaan reilusti, on kohtelias, mutta pitää myös omista rajoistaan huolta. Toki näissä asioissa myös lasta tuetaan ja opastetaan, mutta se ei ole vaatinut sitä, että minun äitinä pitäisi olla sosiaalinen seurapiirivaikuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan perheellä olla jo sosiaalinen kiintiö täysi. Eikö lapset voi leikkiä teillä? Ei kai lasten ystävyys vaadi vanhempien ystävyyttä?

Juuri tätä miettinyt. Onhan perhetutut ja sukulaissuhteet ihan hyvä asia, mutta eihän ne pitäisi olla pääasia lasten kaverisuhteissa ja niiden syntymisessä? Eihän kaikilla ole edes perhetutuissa tai sukulaisissa esim. samanikäisiä lapsia ja muutenkin perhetuttuja saatetaan nähdä aika harvoin tyyliin muutaman kerran vuodessa.

Kyllä lasten kaverisuhteissa yleensä tärkeintä on ne mitä löytyy naapurustosta ja koulusta. 

Näiden lasten vanhempien kanssa ei välttämättä olla perhetuttuja, muuta kun moikkaillaan ja ehkä vaihdetaan pari sanaa jos tavataan.

Ihanteellista tietenkin perheelle ja lapselle jos löytyy kaikkea elinpiiristä, perhetuttuja, sukulaisia ja lasten omia kavereita.

Jos joku väittää,

Kyllä meidän alueella on juuri näin lapsellisia äitejä. Ei oteta noita samaan Whatsapp-ryhmään päättivät. Lähdetään äitien matkalle mutta vain tietyt. Oikein aikuisia kiusaajia

Miksi pitäisi tehdä päivämatkoja ja viettää yhdessä aikaa tuossa iässä jatkuvasti? Jos lapset asuvat naapurissa ja näkevät arkena päivittäin jo muutenkin. Muutaman vuoden päästä lasten elinpiiri laajenee ja voivat viettää aikaa vähemmän valvotusti yhdessä. 4 vuotias ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja viihdytystä kaverin muodossa. Tuon ikäiselle riittää jo ihan hyvä arki vanhempien seurassa hoitopäivän jälkeen, myös mielikuvitus kehittyy kun joutuu itse keksimään tekemistä välillä. Eikä viikonloppujenkaan tarvitse olla mitään jatkuvaa elämystä ja ohjattua tapahtumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan perheellä olla jo sosiaalinen kiintiö täysi. Eikö lapset voi leikkiä teillä? Ei kai lasten ystävyys vaadi vanhempien ystävyyttä?

Ei tule mitään yksipuolisesta ystävyydestä !! Typerä kommentti sulla

Mistä ihmeen yksipuolisesta ystävyydestä? 

Vierailija kirjoitti:

Teistä ei pidetä, eikä vaikuta ihmeeltä, jos puhutte toisista tuohon tyyliin.

 

Itsekin tunsin narsistisen äidin, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Hän oli koko ajan kuulustelemassa muita, tuhahteli jos asiat eivät menneet kuten hän jne. Nykyään välttelen niin paljon kuin pystyn.

Aattelin ihan samaa, pitävät varmaan lapsesta mutta eivät tämän vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä päivämatkoja ja viettää yhdessä aikaa tuossa iässä jatkuvasti? Jos lapset asuvat naapurissa ja näkevät arkena päivittäin jo muutenkin. Muutaman vuoden päästä lasten elinpiiri laajenee ja voivat viettää aikaa vähemmän valvotusti yhdessä. 4 vuotias ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja viihdytystä kaverin muodossa. Tuon ikäiselle riittää jo ihan hyvä arki vanhempien seurassa hoitopäivän jälkeen, myös mielikuvitus kehittyy kun joutuu itse keksimään tekemistä välillä. Eikä viikonloppujenkaan tarvitse olla mitään jatkuvaa elämystä ja ohjattua tapahtumaa. 

Mistä sä keksit näitä elämysjuttuja?

Jos lapselle ei saa edes kuussa sovittua tekemistä sen aivan parhaan ystävän kanssa, niin vähän on vanhemmissa vikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä päivämatkoja ja viettää yhdessä aikaa tuossa iässä jatkuvasti? Jos lapset asuvat naapurissa ja näkevät arkena päivittäin jo muutenkin. Muutaman vuoden päästä lasten elinpiiri laajenee ja voivat viettää aikaa vähemmän valvotusti yhdessä. 4 vuotias ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja viihdytystä kaverin muodossa. Tuon ikäiselle riittää jo ihan hyvä arki vanhempien seurassa hoitopäivän jälkeen, myös mielikuvitus kehittyy kun joutuu itse keksimään tekemistä välillä. Eikä viikonloppujenkaan tarvitse olla mitään jatkuvaa elämystä ja ohjattua tapahtumaa. 

Mistä sä keksit näitä elämysjuttuja?

Jos lapselle ei saa edes kuussa sovittua tekemistä sen aivan parhaan ystävän kanssa, niin vähän on vanhemmissa vikaa

Tuo luettelo oli aika laaja päiväretket, leffat yms. 4 vuotiaat sellaisten tapahtumien järjestämiseen tarvitsevat aikuista. Ja ne ovat ohjattua ei joka perheelle mitään perusoikeuksiin kuuluvaa toimintaa. Se ettei kaverille ikinä kutsuta kylään on ikävää, eikä reiluakaan. Mutta tuollainen muu sosiaalinen elämä on melko iso vaatimus melko pienten lasten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä päivämatkoja ja viettää yhdessä aikaa tuossa iässä jatkuvasti? Jos lapset asuvat naapurissa ja näkevät arkena päivittäin jo muutenkin. Muutaman vuoden päästä lasten elinpiiri laajenee ja voivat viettää aikaa vähemmän valvotusti yhdessä. 4 vuotias ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja viihdytystä kaverin muodossa. Tuon ikäiselle riittää jo ihan hyvä arki vanhempien seurassa hoitopäivän jälkeen, myös mielikuvitus kehittyy kun joutuu itse keksimään tekemistä välillä. Eikä viikonloppujenkaan tarvitse olla mitään jatkuvaa elämystä ja ohjattua tapahtumaa. 

Mistä sä keksit näitä elämysjuttuja?

Jos lapselle ei saa edes kuussa sovittua tekemistä sen aivan parhaan ystävän kanssa, niin vähän on vanhemmissa vikaa

Jos lapset näkevät päiväkodissa päivittäin, niin mikä oikeastaan on ongelma. Ja jos naapurissa asuvat, niin pihalle samaan aikaan, kummankin oma vanhempi tietysti valvomaan. En tiedä, miksi pitäisi olla sen kummempia kyläilyjä tai ohjelmanumeroita.

Oma lapseni näki tuossa iässä pääasiassa kavereitaan päiväkodissa, muutamia synttäreitä lukuunottamatta. Nyt kouluikäisenä kulkee kavereiden kanssa keskenään, ja kaveripiiri on laaja huolimatta siitä, ettei nelivuotiaana järjestelty koko ajan kyläilyjä tai hoploppiretkiä päiväkotikavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä päivämatkoja ja viettää yhdessä aikaa tuossa iässä jatkuvasti? Jos lapset asuvat naapurissa ja näkevät arkena päivittäin jo muutenkin. Muutaman vuoden päästä lasten elinpiiri laajenee ja voivat viettää aikaa vähemmän valvotusti yhdessä. 4 vuotias ei tarvitse jatkuvaa ohjelmaa ja viihdytystä kaverin muodossa. Tuon ikäiselle riittää jo ihan hyvä arki vanhempien seurassa hoitopäivän jälkeen, myös mielikuvitus kehittyy kun joutuu itse keksimään tekemistä välillä. Eikä viikonloppujenkaan tarvitse olla mitään jatkuvaa elämystä ja ohjattua tapahtumaa. 

Mistä sä keksit näitä elämysjuttuja?

Jos lapselle ei saa edes kuussa sovittua tekemistä sen aivan parhaan ystävän kanssa, niin vähän on vanhemmissa vikaa

Jos lapset näkevät päiväkodissa päivittäin, ni

Onko lapsellasi yhtä huono luetun ymmärtäminen kuin sinulla? Ei ole kyse jatkuvasta elämyksistä, vaan siitä että nämä pienet eivät saa tavata edes kertaa viikossa. Tai edes kuussa! 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän yksipuolista jos toisen luokse saa mennä mutta omaan kotiin ei. 

Silloin  tällöin näitä kuvioita paljastuu, missä käytetään muita hoitopaikkana, vaikka iltapäiville, viikonlopuille ja illoille, haluamatta mitenkään vastavuoroisesti tarjota samaa tai olla olematta enempiä tekemisissä. 

Ylpeys ja nokittelu, osa vielä perusduunareita ja silti kuvitellaan olevan jotainsakin parempaa. 

* huvittuneena seurannut*

No meillä sen verran hassua yhden lapsen kaverin kanssa oli, että heidän lapsi ei tullut paljon koskaan meille, vaikka olisi saanut siis meidän puolesta, mutta meidän lapsi sai mennä heille. 

Kun kysyin lapseltani oliko hänen kaverinsa sanonut syytä siihen, niin oli kuulemma sanonut jotain "Meillä on niin sotkuista, eikä mitään leikittävää."

Meidän lapsi kyllä ollut siellä välillä, vaikka heidän lapsensa on käyttäytynyt vähän ikävästi välillä eli haukkunut omaa lastani tosi rumilla sanoilla. 

No ihan normi siistiä kyllä ollut ja leikittävää varmaan samoin löytyisi kun heilläkin. Heidän vanhempi lapsi on sitten saanut kyllä joskus käydä meillä. No ihme tyyppejä muutenkin. Paljon ihmeteltävää ollut muutamissa jutuissa. 

Pyydä ulos leikkimään ja vahdi lasten perään, tai pyydä teille kylään, meillä yhden  lapsen kaverin äidillä oli joku hyvin paha ahdistushäiriö, näin tätä äitiä pari kertaa parin vuoden aikana, minkä samassa talossa asuttiin, lasten isää näki kyllä päivittäin.

Ihanko oikeasti 4v käyvät naapurissa ja pitävät yllä ystävyyssuhteita? 

Mutta provohan tämä on. 

Meillä on naapurissa juuri tällainen perhe joka on tuomassa 3-vuotiasta meille leikkimään et itse pääsevät salille tms.  Ärsyttävää. Itse en heille omaani päästä ilman aikuista enkä heidän lasta meille mielelläni ota ilman omaa vanhempaa. Emme heitä kuitenkaan tunne vaikka lapsi samassa ryhmässä. Mietin juuri miten sen heille nätisti sanon et mielestäni tämän ikäisillä riittää että näkevät päikyssä ja kyläilyt aina vanhemmat kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on naapurissa juuri tällainen perhe joka on tuomassa 3-vuotiasta meille leikkimään et itse pääsevät salille tms.  Ärsyttävää. Itse en heille omaani päästä ilman aikuista enkä heidän lasta meille mielelläni ota ilman omaa vanhempaa. Emme heitä kuitenkaan tunne vaikka lapsi samassa ryhmässä. Mietin juuri miten sen heille nätisti sanon et mielestäni tämän ikäisillä riittää että näkevät päikyssä ja kyläilyt aina vanhemmat kanssa. 

Niin, kaikkialla aina neuvotaan, että lapsiperheiden tulee olla aloitteellisia verkostojen luomisessa, mutta sitten jos joku joskus pyytää apua naapurilta, se koetaan ärsyttävänä.

Minullakin on vähän sama tilanne, lapsen kaverin vanhempi ehdottaa hoploppia aina kun heillä on lastenhoito-ongelmia, ja lähtöolettamuksena on, että minä katson molempia lapsia. Kyllähän se sinänsä sopiikin, mutta kun ehdotan vastaavaa silloin kun meillä on menoa, on se onnistunut tasan kerran. Mutta yritän niellä asian, koska tiedän että lapsen kaverin perheellä on yhtä onneton tilanne tukiverkkojen suhteen kuin meilläkin, ja juuri tällaista solidaarisuutta toivoisin maailmaan enemmän.

Auttamiseen sopii sama motto kuin parisuhteeseenkin: jos alkaa viivoittimella mitata, kuka antaa mitenkin paljon, jäävät kaikki tyytymättömiksi. 

Miten tässä tulee mieleen, että AP itse kaipaa kavereita? En ymmärrä, miksi pitäisi olla noinkin hyvä ystävä lapsen kaverin vanhempien kanssa. 

Kyllähän naapuruston lapset usein leikkii keskenään, oli mikä asumismuoto kyseessä tahansa. Jos vanhemmat ei halua olla tekemisissä mitenkään, onhan se epäkohteliasta. Ainakin ulkoleikit nyt on normi.

Vaikka usein sanotaan, ettei Suomessa ole sosiaaliluokkia, niin kyllä niitä on. Onkohan tässäkin kysymys siitä, että ette kuulu samaan luokkaan. Jotenkin haiskahtaa, että lapsenne kaverin perhe on ylempää luokkaa kuin teidän perhe, ja siitä ehkä johtuu, ettei teidän lasta kutsuta kaverin kotiin. Mutta jos lapset saavat olla yhdessä hoidossa koko päivän, niin eikö se jo riitä? 

Öö? Mitä helv-? Eivät suostu tapaamaan teitä? Eivät suostu teidän kanssa pikkureissuille? Ei retkille? 

Hyi saakeli, jo noista esityksistä ap saisi ehdottoman bannin meiltä.

Kuvottavaa.