Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen paras ystävä. Havahduimme perheen käytökseen..
25.11.2023 |
Lapsellamme on paras ystävä naapurissa. Lapset ovat todella tärkeitä toisilleen. Puhuvat joka päivä toisistaan, lakkaamatta.
Lapsen parhaan ystävän luona ei ole koko vuonna saanut käydä leikkimässä. Hänen vanhemmat eivät koskaan ole aloitteellisia tapaamaan meitä tai lapsen parasta ystävää, vaikka tapaavat muita ihmisiä jatkuvasti 😔
Meidän kanssa ei onnistu leikkitreffit, tekeminen, matkat, yhden päivän reissut, urheillut, leffa, kahvila tai mikään.
Nyt tämän oikein huomaa, kun lapsi on 4, ja ymmärtää ja puhuu hyvin. Kaipaa kaveriaan. On yritetty hankkia uusia ystäviä hänelle, mutta kukaan ei ole kuin tämä, jonka luo ei saa mennä, ja jonka vanhemmat eivät halua olla tekemisissä.
Havahduttiin tähän surulliseen tilanteeseen, kun kaveri kertoi että heillä samanikäiset käyvät leikkimässä ja keksivät yhteisiä tekemisiä.
Me on mietitty jopa eri hoitoon/kouluun laittamista että saisi muitakin ystäviä Mitä te tekisitte? En usko, että nämä vanhemmat muuttuvat.
Kommentit (59)
Onhan se vähän yksipuolista jos toisen luokse saa mennä mutta omaan kotiin ei.
Silloin tällöin näitä kuvioita paljastuu, missä käytetään muita hoitopaikkana, vaikka iltapäiville, viikonlopuille ja illoille, haluamatta mitenkään vastavuoroisesti tarjota samaa tai olla olematta enempiä tekemisissä.
Ylpeys ja nokittelu, osa vielä perusduunareita ja silti kuvitellaan olevan jotainsakin parempaa.
* huvittuneena seurannut*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kysyä suoraan, uskon että saatte vastauksen. Tuon ikäiset vielä harvoin kyläilevät itsenäisesti kaverilla. Tilanne voi muuttua kun kaverukset kasvavat.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ne nämä samat vanhemmat, jotka ei tervehtineet teitä iloisesti tarhan pihalla joka aamu, jotka eivät jaa teidän tarinoitanne somessa, ja jättivät kesäjuhliinkin kutsumatta?
Ap neuvo sulle:
Meidän lapsella OLI samanlainen paras kaveri. Äitinsä vaikutti ensin kivalta, mutta paljastui aikuiseksi kiusaajaksi ja ulkopuolelle jättäjäksi. Nyt lapsen opettaja on kertonut että tämä kiusaajaäidin poika häiritsee koko ajan päiväkodissa meidän lapsen oppimista vaikka ovat parhaat kaverit. Kun olivat viikon etelässä, varhaiskasvatuksen opettaja sanoi, että jyvä että olivat; kun heidän poikansa ei ollut päiväkodissa häiritsemässä meidän lasta ja muita. Valehtelee, lyö ja hakkaa leluilla (meidän lapsi aivan mustelmilla kotona), nipistelee, ei nuku, häiritsee. Vanhemmat toteaa et on huumoria vain.
Meiltä loppui arvostus aivan täysin heitä kohtaan, kun tämä äiti teki muutamat oharit. Sen jälkeen emme enää kutsuneet heitä mihinkään mukaan. Kun aikuisen ihmiset kierous selviää, meni heistä maku. Kauheita rikkauksien perässä olevia pyrkyreitä. Arvomaailma ei meidän kanssa kohtaa mitenkään. Jätä heidät pois, vaihda eri kouluun. Esim. ruotsiksi.
Meillä kans samanlainen kurja tilanne. Tilanne on kokonaisuudessaan tosi kurja.
Lapset kanssa täällä ovat toisille tosi rakkaita, mutta eivät pääse leikkimään. Saati yhdessä Hoploppiin tai muualle
Tämä toinen perhe, isä siellä ei koskaan ehdota, järjestä tai huolehdi mitään. Äiti ei ilmeisesti pidä meitä jotenkin tarpeeksi hienoina heidän kavereiksi.
Koko ajan ovat tapaamisissa ja retkillä sekä matkoilla mutta lapset eivät saa juuri sen parhaan kaverin kanssa tekemistä ja näin ollen näitä yhteisiä lapsuusmuistoja.
Tiedän Ap tunteesi. On kurjaa ja surullista. Meillä vielä oli toinen hyvä kaveri, jonka kanssa kaikki em jutut olisivat onnistuneet, koska heillä äiti on joustava ja helposti lähestyttävä, mutta muuttivat toiselle paikkakunnalle
Meillä myös näin. Ensin hyviä kavereita koko perheet.
Sitten alkoi tämä, ettei aikataulut sovi yksiin. Tehdään samoja asioita samalla paikkakunnalla, mutta hieman eri aikaan.
Sitten jättivät meidät pois veneeltä kesällä.
Sitten jättivät meidät pois 40v juhlista, vaikka olivat itse meidän juhlassa mukana
Ei tässä valitettavasti kiinnosta hirveästi heidän lapselle leikkimahdollisuuksia järjestää, kun vanhemmat ovat tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä jutuissa minua eniten ihmetyttää, kuinka kirjoittelijat voivat tietää sen toisen perheen lapsen olevan yhtä innostunut vuorovaikutuksesta kuin oman perheen lapsi on. Jos kerran mitään kontaktia tuohon perheeseen ei vapaa-ajalla ole, ollaan täysin oman lapsen kertomuksen varassa.
Voi olla, että toisesta perheestä katsottuna tilanne onkin hyvin toisenlainen.
Omalla kohdallani esikoisemme nivottiin päiväkodissa autismin kirjon lapsen kaveriksi, eikä muita kaveruuksia ujolle lapselle oikein syntynytkään. Meni alakoulussa vuosia, että lapsi ymmärsi ja uskalsi voivansa olla kenen tahansa kaveri, ja mennä vaikka porukkaan jalkapalloa pelaamaan.
Ja korostettakoon vielä, ettei autismissa sinänsä ole mitään pahaa, ja yhtenä monista kavereista tämä kaveri olisi varmasti ollut oikein mukava. Parhaana - ja ainoana - hän oli melkoinen taakka.
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa minua eniten ihmetyttää, kuinka kirjoittelijat voivat tietää sen toisen perheen lapsen olevan yhtä innostunut vuorovaikutuksesta kuin oman perheen lapsi on. Jos kerran mitään kontaktia tuohon perheeseen ei vapaa-ajalla ole, ollaan täysin oman lapsen kertomuksen varassa.
Voi olla, että toisesta perheestä katsottuna tilanne onkin hyvin toisenlainen.
Omalla kohdallani esikoisemme nivottiin päiväkodissa autismin kirjon lapsen kaveriksi, eikä muita kaveruuksia ujolle lapselle oikein syntynytkään. Meni alakoulussa vuosia, että lapsi ymmärsi ja uskalsi voivansa olla kenen tahansa kaveri, ja mennä vaikka porukkaan jalkapalloa pelaamaan.
Ja korostettakoon vielä, ettei autismissa sinänsä ole mitään pahaa, ja yhtenä monista kavereista tämä kaveri olisi varmasti ollut oikein mukava. Parhaana - ja ainoana - hän oli melkoinen taakka.
Siitä, että ensin oltiin hyviä ystäviä, perheinä. Perheystäviä, kunnes toisen perheen äiti alkoi tehdä ohareita Surullista käytöstä. Lasten puolesta niin harmi ettei onnistu kerran kuukaudessa-tasolla parhaiden ystävien treffit💔💔💔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös näin. Ensin hyviä kavereita koko perheet.
Sitten alkoi tämä, ettei aikataulut sovi yksiin. Tehdään samoja asioita samalla paikkakunnalla, mutta hieman eri aikaan.
Sitten jättivät meidät pois veneeltä kesällä.
Sitten jättivät meidät pois 40v juhlista, vaikka olivat itse meidän juhlassa mukana
Ei tässä valitettavasti kiinnosta hirveästi heidän lapselle leikkimahdollisuuksia järjestää, kun vanhemmat ovat tuollaisia.
Mulla on useampi lapsi, ja aika monet leikkitreffit on tullut järjestettyä. Eipä ole ikinä käynyt mielessä, että minun pitäisi päästä lasteni kaverien vanhempien veneelle. Lapsethan ne kaveruksia ovat. Puhumattakaan siitä, mikä riesa isännille on, jos raahaan viisihenkisen ja melkoisen vilkkaan perheen johonkin paattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä jutuissa minua eniten ihmetyttää, kuinka kirjoittelijat voivat tietää sen toisen perheen lapsen olevan yhtä innostunut vuorovaikutuksesta kuin oman perheen lapsi on. Jos kerran mitään kontaktia tuohon perheeseen ei vapaa-ajalla ole, ollaan täysin oman lapsen kertomuksen varassa.
Voi olla, että toisesta perheestä katsottuna tilanne onkin hyvin toisenlainen.
Omalla kohdallani esikoisemme nivottiin päiväkodissa autismin kirjon lapsen kaveriksi, eikä muita kaveruuksia ujolle lapselle oikein syntynytkään. Meni alakoulussa vuosia, että lapsi ymmärsi ja uskalsi voivansa olla kenen tahansa kaveri, ja mennä vaikka porukkaan jalkapalloa pelaamaan.
Ja korostettakoon vielä, ettei autismissa sinänsä ole mitään pahaa, ja yhtenä monista kavereista tämä kaveri olisi varmasti ollut oikein mukava. Parhaana - ja ainoana - hän oli melkoinen taakka.
Siitä, että
Eikös tässä juuri kerrottu, että parhaat kaverukset näkevät toisiaan kahdeksan tuntia päivässä joka päivä.
Tee kivoja asioita oman perheesi kanssa ja anna rauha toiselle perheelle. Ei sitä tarvitse koko perheen kanssa olla ystävyksiä, vaikka lapset olisivatkin. Kouluiässä he voivatkin sitten itse pitää huolta ystävyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös näin. Ensin hyviä kavereita koko perheet.
Sitten alkoi tämä, ettei aikataulut sovi yksiin. Tehdään samoja asioita samalla paikkakunnalla, mutta hieman eri aikaan.
Sitten jättivät meidät pois veneeltä kesällä.
Sitten jättivät meidät pois 40v juhlista, vaikka olivat itse meidän juhlassa mukana
Ei tässä valitettavasti kiinnosta hirveästi heidän lapselle leikkimahdollisuuksia järjestää, kun vanhemmat ovat tuollaisia.
Mulla on useampi lapsi, ja aika monet leikkitreffit on tullut järjestettyä. Eipä ole ikinä käynyt mielessä, että minun pitäisi päästä lasteni kaverien vanhempien veneelle. Lapsethan ne kaveruksia ovat. Puhumattakaan siitä, mikä riesa isännille on, jos raahaan viisihenkisen ja melkoisen vilkkaan perheen johonkin paattiin.
Miksi irrotat asioita? Meitä ei ole ainakaan viittä. Eivät kaikki ole suurperheitä. Tuossa tapauksessa ovat itse olleet meillä, meidän mökillä, meidän veneellä, mutta sitten meitä ei kutsuttu mukaan kun heille olisi ollut mahdollista. Ikävää käytöstä
Lapset ovat kovin pieniä vielä. Jatkossa tulevat luontaisasti valitsemaan ovat kaverinsa ja olisiha se kiva että kaveri asuu naapurissa. Ei teitä vanhempia parin vuoden päästä enää kaivata leikkitreffeillä.
jos lapset viihtyvät toistensa seurassa, niin antakaa mahdollisuus, antakaa leikkiä teillä ja pihassa. Toki hyvä jos lapsella muitakin kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi saada kutsu toisten veneelle, jos on omakin? Ja miten isoja ne veneet on, jos sinne kutsutaan kokonaisia perhekuntia? Ja ennen kaikkea mikä järki?
Onneks on vaan allun trolli, kauheaa nykysyyllistävää mäkinää, minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet ovat mökillä mieluiten yksin tai oman perheen parissa. Etenkin jos työelämässä joutuu olemaan sosiaalinen.
Ettekö tiedä että tämä on ihan yleistä ettei kaikki halua olla naapurin kanssa missään tekemisissä. Niillä periaate että mistä muualta tahansa ystävät mutta ei naapurista.
En tiedä onko siinä joku juaruamisen pelko.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että ensin oltiin hyviä ystäviä, perheinä. Perheystäviä, kunnes toisen perheen äiti alkoi tehdä ohareita Surullista käytöstä. Lasten puolesta niin harmi ettei onnistu kerran kuukaudessa-tasolla parhaiden ystävien treffit💔💔💔
Sä ap olet kyllä oikeasti sairas pikku sekari. Ymmärrän, että tänne palstalle teidän pitää spämmätä tätä pahan mielen paskaa päivästä toiseen, koska teille siitä työstä ruplia maksetaan. Mutta sä tunnut ihan oikeasti luulevan että tää tarina on totta.
Itse olen sen verran introvertti, etten jaksaisi kutsua ketään puolituttua kylään säännöllisesti. Työpäivän jälkeen en myöskään olisi jaksanut alkaa vahtia oman lapseni lisäksi toisen lasta, aloituksen pikkulapsi-ikäisistä kun puhutaan.
Nyt kouluiässä lapset ravaavat päivittäin toistensa luona kylässä, ja se on ok. Osaavat kuitenkin toimia pitkälti itsenäisesti. Ruoat tarjoan lapsen kavereille aina kun ovat kylässä, samoin lapseni vastavuorpisesti syö välillä kavereidensa luona. Lapsen parhain kaveri on jo liki perheenjäsen.
Pakko tuoda sellainen näkökulma myös, että oletteko riittävän objektiivisesti seuranneet lasten keskenäistä vuorovaikutusta?
Itselläni oli lapsena "kaveri", joka määräisi, pomotti, haukkui, pilkkasi ja oli kaikella tapaa minulle inhottava. Mutta samalla puhui koko ajan, miten olen hänen paras ystävänsä. Vanhemmat olivat kavereita keskenään, ja tämän takia jouduin usein tuonne kylään ja yölylään, vaikka pyytelin että saisin mieluummin jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan perheellä olla jo sosiaalinen kiintiö täysi. Eikö lapset voi leikkiä teillä? Ei kai lasten ystävyys vaadi vanhempien ystävyyttä?
Juuri tätä miettinyt. Onhan perhetutut ja sukulaissuhteet ihan hyvä asia, mutta eihän ne pitäisi olla pääasia lasten kaverisuhteissa ja niiden syntymisessä? Eihän kaikilla ole edes perhetutuissa tai sukulaisissa esim. samanikäisiä lapsia ja muutenkin perhetuttuja saatetaan nähdä aika harvoin tyyliin muutaman kerran vuodessa.
Kyllä lasten kaverisuhteissa yleensä tärkeintä on ne mitä löytyy naapurustosta ja koulusta.
Näiden lasten vanhempien kanssa ei välttämättä olla perhetuttuja, muuta kun moikkaillaan ja ehkä vaihdetaan pari sanaa jos tavataan.
Ihanteellista tietenkin perheelle ja lapselle jos löytyy kaikkea elinpiiristä, perhetuttuja, sukulaisia ja lasten omia kavereita.
Jos joku väittää, että lapsi on ilman kavereita koska perheellä ei ole perhetuttuja en yhdy moiseen väitteeseen.
Lapsillani on aina ollut kavereita enimmäkseen ei perhetutuista.
Ehkä saattaa olla joku muu syy miksi jollain perheellä tai lapsella ei ole perhetuttuja tai kavereita.
Olen kuullut jopa lapsellisista järjestelyistä aikuisten kesken tyyliin "Ei olla noiden kanssa ja järjestetään myös että lapset ei ole niiden lasten kanssa"
Sitten vielä supistaan, että vanhempien oma vika että esim. lapsilla ei ole kavereita. No, jos ei ole tomppelit tajuaa, että ei se ihan noin simppeliä ole.
Alue: Aihe vapaa
Juurihan tässä kerrottiin, että lapsi ja paras ystävä tapaavat kahdeksan tuntia joka päivä. Jos ap:n lapsen kohdalla ei ole omena pudonnut kauas puusta, pitää lapsi varmasti kynsin hampain kaverista sen kahdeksan tuntia.