Mikä on tökeröin psykologisen henkilöarvioinnin kokemuksesi työnhakutilaanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Psykologisten testien henkilöarvioinnissa pyydettiin CV ja nykyinen työnantaja ja työtehtävä pyydettiin kirjoittamaan erilliseen kenttään.

Oli siis täysin mahdoton ajatus, että työtön työnhakija olisi testissä?

Ei vaan haluavat tietää nykyisen työnantajan, jotta voivat sitten lähteä savustamaan ja lahjomaan selän takana nykyisestä työpaikasta ulos tyhjän päälle eli vetävät maton alta ja sitten palkkaavat työttömän työnhakijan, koska siitä saa tukea valtiolta.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin kysymyspatteristoon, jossa kysyttiin voisitko tehdä rikoksen, jos kukaan ei näkisi? -En

Oletko koskaan tehnyt rikosta? Kyllä olen. Mulla on yksi ylinopeussakko ja muutama parkkivirhemaksu.

Onko sinulla koskaan ollut rasistisia ajatuksia? Kyllä. Kerran pelkäsin ryöstetyksi tulemista ja pidin käsilaukustani tiukemmin kiinni.

Vastasin oikeasti kysymyspatteristoon loogisesti niin testin väittämät olivat, että en vastannut loogisesti kysymyksiin. 

Ei ole työnhaku tilanne mutta aikanaan sairaahoitajaksi pyrkiessä psykologi kysyi miksi haen vaikka voisin päästä yliopistoon. Hänen kysymyksestään paistoi halveksunta hoitoalaa kohtaa. Harmittaa vieläkin etten ilmoittanut hänestä jonnekin. Aivan uskomatonta että noin epäasiallinen ihminen voi arvioida ketään puhuttamaan halveksimansa alan ihmisiä

 ihmettelen suuresti miksi noita käytetään. Ei kenestäkään voi tehdä minkäänlaista paikkansapitävää profiilia noin helpolla. Muuta väittävä on absurdin epäpätevä. 

Kävin kerran perusteellisen soveltuvuuskokeen erääseen työpaikkaan. Psykologi haastatteluja sisältyi kaikkiaan kaksi muiden asioiden lisäksi. Toinen näistä psykologeista oli vanhemman puoleinen mies. Kun aloitettiin se arviointi, niin huomasin, että hänellä on joku terveydellinen ongelma, koska hänen toinen silmä teki hallitsemattomia liikkeitä. Olin tästä vähän hämilläni ja valitettavasti meinasin revetä nauruun. Hillitsin kuitenkin itseni. Siinä sitten tehtiin haastattelu, musteläikkäkokeita jne. Hän oli aika jäykkä ja ei kovin helposti lähestyttävä. Jossain kohtaa kuitenkin tunnelma rentoutui huomattavasti, kun selvisi, että meillä on sanoja mielenkiinnon kohteita harrastuspuolella. Siinä kohtaa hän sanoi vaan, että "ok, tämä meni hyvin, kiitos". Sain työpaikan. Mutta todella ihmeellistä, että joku toteaa mut soveltuvaksi johonkin työhon...koska harrastan samoja asioita kuin hänkin. Epäammattimaista. En paljoa luota noihin psykologiarvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hiton motivaatiotekijöitä tarvitaan, jos joku on kiinnostunut työstä ja on sitä hakenut?

Miten työhaastattelija voi edes tokaista työhaastattelussa, että sinä et halua meille töihin. Sinä haluat pitää lomaa. Jos ei ole mikään pakko ollut hakea edes koko työpaikkaan ollenkaan ja itse vapaaehtoisesti on hakenut kyseisiä työtehtäviä. 

Tapahtui joskus 90-luvulla, silloin ei ollut digiaika vielä. Psykologi pyysi saada ottaa kuvan ja kun epäröin (koska kuvaamine  ei ollut tapana), sanoi, että on ihan vain heidän omiin psyk.arkistoihinsa eikä työnantajille.

Haastattelussa sitten näin sivupöydällä pinon hakemuksia, joihin oli niitattu hakijoiden valokuvat.

Olen ihan norminäköinen ja pääsin siis haastatteluun, mutta ongelmaksi koin tuon suoran valehtelun.

Harmittaa, etten antanut palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran perusteellisen soveltuvuuskokeen erääseen työpaikkaan. Psykologi haastatteluja sisältyi kaikkiaan kaksi muiden asioiden lisäksi. Toinen näistä psykologeista oli vanhemman puoleinen mies. Kun aloitettiin se arviointi, niin huomasin, että hänellä on joku terveydellinen ongelma, koska hänen toinen silmä teki hallitsemattomia liikkeitä. Olin tästä vähän hämilläni ja valitettavasti meinasin revetä nauruun. Hillitsin kuitenkin itseni. Siinä sitten tehtiin haastattelu, musteläikkäkokeita jne. Hän oli aika jäykkä ja ei kovin helposti lähestyttävä. Jossain kohtaa kuitenkin tunnelma rentoutui huomattavasti, kun selvisi, että meillä on sanoja mielenkiinnon kohteita harrastuspuolella. Siinä kohtaa hän sanoi vaan, että "ok, tämä meni hyvin, kiitos". Sain työpaikan. Mutta todella ihmeellistä, että joku toteaa mut soveltuvaksi johonkin työhon...koska harrastan samoja asioita kuin hänkin. Epäammattimaista. En paljoa luota noihin psykologiarvio

Samaa jääkiekkojoukkuetta pitää kannattaa muuten ei ole sopiva työtehtäviin puhumattakaan jos ei tykkää ollenkaan jääkiekosta ylipäätään. 

Kolmesti olen ollut, vain yksi työnantaja on asiantuntija-ammattiin "uskaltanut" palkata ilman testejä. Omalta kohdalta en onneksi ole mitään erityisen tökeröä epäasiallista niissä kokenut. Muuta kuin että kyseiset testit ovat olemassa ja niitä käytetään.

Psykologiset testit, joissa arvioidaan ihmisen älykkyyttä, persoonallisuutta ja käyttäytymistä, eivät ole mitenkään globaali yleinen käytäntö. Päinvastoin, monessa muussa maassa jos hakija kohtaa tällaisen (esim jos hakee Suomeen), voidaan olla aika pöyristyneitä että tällaista tietoa kerätään rekrytoinnissa ja sen perusteella tehdään päätöksiä. Eli ajatukset koko testeistä vaihtelevat epäasiallisen kautta humpuukiin kautta laittomaan.

Lain mukaanhan työnantajan pitää varmistaa, että metodi on sellainen että lopputulokset ovat virheettömiä. Tätä vasten itseäni ihmetettää mm. miten matemaattinen lahjakkuuteni voi vaihdella samanlaisissa numerosarjatesteissä keskiarvoa huonommasta keskiarvoa parempaan. Ihan vain sillä perusteella saako hyödyntää paperia. Eli matemaattisen lahjakkuuden määritelmä on osassa testeissä ollut ainoastaan sitä, että monimutkaiset kaavat numerosarjoissa pitää pystyä päättelemään ja muistamaan nimenomaan oman pään sisällä. Osan testeistä mukaan lahjakkuutta on se, että ne monimutkaiset kaavat pystyy päättelemään ja analysoimaan, vaikka tekisikin sen paperille kirjoittamiensa huomioiden avulla.

Minun piti rastittaa kysymykseen, että uskonko testin olevan puolueeton -kyllä.

Mitä muuta testin tekijä voisi kysymykseen vastata ilman pelkoa, että se vaikuttaisi testituloksen?

toinen kumma juttu oli testin jälkeen lähetetty täytettävä lomake, jossa kysyttiin työnantajamielikuvaa.

Mitä kuvittelette hakijan rastittavan?

Kuinka motivoitunut olet tähän tehtävään?

No mä hain sitä, kun se vaikutti kiinnostavalta ja näköjään vaatimukset täsmää osaamiseen. Kai mä hain sitä, kun luulin saavani. Mitkä on sun motivaatiotekijät? No kun mua vaan kiinnostaisi tehdä tuota hommaa. Siksi hain.

Voisitko sanoittaa osaamisesi?

Luin työilmoituksen ja osaan nuo hommat. Haluatko kysyä jotain?

Noi on samanlainen huuhaa-bisnes mitä kaikki työhyvinvointiselvityksetkin

Yhdessä ulkomaisessa yhtiössä tuli hakutilanteessa vastaan kysymyssarja ennen psykologin haastattelua. Ihmettelin kyllä, kun siinä kysyttiin useita kysymyksiä koskien omaa seksuaalisuutta. "Onko sinulla jotain outoja tapoja harrastaa seksiä?" ja sama kysymys kysyttiin eri muodoissa uudelleen ja uudelleen. Olin et mitä helvettiä. Oli siinä toki paljon muutakin.

Gdpr mukaan mitään ylimääräistä dataa ei pitäisi kerätä. Vaikea nähdä että tämä toteutuisi noissa testeissä millään tavoin.

Minkälaisia odotuksia sinulla on tulevaa esimiestäsi kohtaan?

no jos vaikka olisi sellainen ihan tavallinen järki-ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen.

Voisitko luetella supervoimasi? 🤣🤣🤣

Kaikki nauraa HR-slangille!

Vierailija kirjoitti:

Gdpr mukaan mitään ylimääräistä dataa ei pitäisi kerätä. Vaikea nähdä että tämä toteutuisi noissa testeissä millään tavoin.

 

Kyllä. Ongelma kuitenkin on, että Suomessa on muuten poikkeuksellisen tiukka ja kattava laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Joka nimenomaan sallii, että tietyin edellytyksin soveltuvuus- ja henkilöarviointeja voidaan tehdä.

90-luvulla soveltuvuustestissä oikea käsi kantositeessä kun olin viikkoa aiemmin murskannut - en murtanut - solisluuni ja oikeakätisenä vastaileminen kirjallisesti oli hieman hankalaa. Kipujakin oli jonkin verran.

"Kalastelet myötötuntoa tuon kantositeesi kanssa, vai?"

Naispuolisen psykologin korvat punoittivat sen jälkeen lopun päivää.