Nuori nyrpistelee nenäänsä lapputuotteille

Yllättävån vanhaksi päässyt tuolla asenteella.

Yleensähän tuo opitaan ennen kuin täyttää 5v. Kaava menee jotenkin niin, että lapsi: mähän en tätä p as kaa syö!.

Vanhempi: nostaa lapsen pois pöydästä ja antaa olla ilman, kunnes kelpaa.

Lapsi kahden tunnin päästä itku kurkussa: saisinko syödä kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Meillä miehen teini ihan hysteerisen tarkka päiväyksistä. Hän on tämän talouden ainoa, joka juo maitoa ja availee maitopurkkeja miten sattuu, eikä päiväysjärjestyksessä. Sitten kun kaapissa on tölkki, jossa parasta ennen mennyt edellisenä päivänä, ei suostu käyttämään sitä, koska maito on mielestään "homeessa".

Ollaan välillä kaadettu noita "homeisia" maitoja purkkiin, jossa on pidempi päiväys jotta joisi ne, koska muuten hävikki olisi valtavaa. Just esim. maidolle ei mitään tapahdu päivässä tai edes muutamassa.

 

Kokeile joskus juoda vanhaa maitoa niin et toista kertaa halua kokea samaa! 

Sen kyllä haistaa ja maistaa. Eli aistit käyttöön. Maitotuotteissa, kananmunissa ja jopa leivissä ei tarvitse niin hysteerisesti noudattaa päiväyksiä. 

Sano teinille suoraan, että sitten saat olla nälässä. Jos ei kelpaa, niin olkoon syömättä. Rutina tottakai pahenee, mutta eiköhän ruoka ala maistua, kun tarpeeksi vatsa kurnii.

Mä olen pienipalkkaisen kaupantädin tytär, ja meillä oli ihan luonnollista syödä aletuotteita. Hajuaisti oli se, joka kertoi tuotteen syömäkelpoisuuden. Hyvää oli eikä kukaan koskaan saanut mitään vatsavaivoja. Ymmärsin kyllä jo hyvin nuorena, että emme ole hyvätuloinen perhe. Siksi näinkin aletuotteet järkevänä ostoksena. Menin 16-vuotiaana koulun ohella töihin, ja omista tienesteistä kävin välillä Hesessä syömässä. Eikä ole traumoja jäänyt. :)

Ojentava avokämmen nirsoilijalle ja sanat "Sinä syöt mitä sinulle annetaan, onko selvä!"

Vierailija kirjoitti:

Selityksen makua. Olen vanha aikuinen nainen .Nyrpistän nenääni todella laputetuille tuoteille, vaikka en ole rikas. Köyhyydestä en tee numeroa. Halitsen myös rahan käytön  joten en näe nälkää,vaikka  olen köyhä .Mutta en osta laputetuja tuotteita yäk.Minulla ei teiniä,kuten sinulla, Teinistä saat elatusmaksut, lapsinlisät korotetuina yksinhuoltajana, ne pitäisi riitä kunnon ruokaan teinille kuin vaateisiin.Eikä sinun laskuihin  tai käyttö varoiksi.

Taitaa lapsilisät loppua kun täyttää 17. Nuori saa opintotukea sen jälkeen, eikä sitä makseta äidille, vaan nuorelle itselleen, kattamaan opiskelusta koituvia kuluja.

150€ kk elatusmaksua saan, eikä sillä paljon maksella teinin puhelinlaskuja, vakuutuksia, bensoja, lääkkeitä, asumista, sähköä,  vaatteita, hygieniatuotteita, ruokaa, harrastuksia jne, vaikka summan tuplaisi. Tuo raha menee, eikä riitäkään, pelkästään teinipojan syömisiin.

Jos ei kelpaa ilmaiseksi, hän voi varmaan alkaa itse ostamaan mieleisensä ostokset. Pulloja voi kerätä ympärivuoden ja vähintään kesätyö jos ei muuten mahdollisuuksia tehdä opiskelun ohella töitä. Opintotuki oikeudesta en osaa sanoa. 

Näytin aloituksen samanikäiselle muksulleni. Hän neuvonsa on, että ap:n lapselle todella ostetaan muuta kuin punalaputtomia tuotteita: kaurahiutaleita, kuivattuja herneitä, porkkanoita, lanttua ja kaalia. On terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istun ruokapöydän ääressä palstailemassa. Talon isäntä on verokalenterissa isotuloisten joukossa. Eipä tuolla kaapissa muuta ole kuin punalaputettuja.

Jotka nekin on ostettu miehen rahoilla. Naisille käy aina siten, että ne miehen tulot nousee hattuun ja niillä sitten kehuskellaan. Ilmankos niissä huonoissa liitoissa pysytään, koska juurikin ne miehen tulot mahdollistavat tietyn elämäntavan.

Nyt täytyy tuottaa pettymys. Olen vain muutaman päivän lapsenvahtina. Kirjoitin kommentin siksi, että edes varakkaat eivät häpeile ostaa punalapputuotteita, miksi me pienituloiset sitten häpeäisimme.

Vierailija kirjoitti:

No tottahan se on että tarjoat ruokaa joka ei ole muille kelvannut.

Kaikki kaupassa myytävä tavara on sellaista. Eihän sitä muuten olisi siellä jäljellä.