Lue keskustelun säännöt.
Mies lopetti tapailumme, koska ei halunnut "etäsuhteeseen"
25.11.2023 |
Todella surullinen olo. Etäsuhde on siksi otsikossa heittomerkeillä, koska asumme kuitenkin samassa kaupungissa. Mies kuitenkin totesi, että suhteemme olisi silti lähes kuin eräänlainen etäsuhde.
Tapailin siis mukavan oloista miestä ja ongelmaksi muodostui miehen asenne. Minulla on 6-vuotias tytär ja haluaisin asua tyttären kanssa kahden kunnes hän muuttaa omilleen. Mies kuitenkin totesi, että ei hän rupea yli kymmentä vuotta elämään sellaisessa etäsuhteessa, että aina saa olla suunnittelemassa että milloin voidaan nähdä. Sanoi, että tuo on liian pitkä aika elämästä kulutettavaksi tuollaiseen suhteeseen, joka ei hänen mielestään tunnu täydeltä suhteelta.
Olo on nyt siis todella surullinen, sillä meillä oli mielestäni mukavaa ja kipinääkin löytyi. Ensimmäistä kertaa eroni jälkeen tunsin jotain miestä kohtaan aitoja tunteita. Voiko tästä jutusta enää tulla mitään millään järjestelyllä? En jotenkin vain haluaisi luovuttaa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi ihanteellinen järjestely. Omaa rauhaa parisuhteen eduilla. Samalla kätevästi välttyy lapsiarjelta.
M40
Siis jonain panosuhteena tuo olisi todella hyvä järjestely. Mutta en minä miehenä todellakaan tuollaiseen pelleilyyn vakavassa parisuhdemielessä sitoutuisi. Olet mukamas parisuhteessa, mutta silti molemmilla on omalla tavallaan omat elämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan asuttu yli vuosikymmenen kulmittain olevissa kerrostaloissa. Emme ole koskaan olleet innokkaita vaihtamaan asuinaluetta emmekä lasten syntyessä ja ollessa pieniä olisi edes saaneet lainaa perheasuntoon tältä alueelta. Vuosi vuodelta perheasunto on ylipäätään alkanut tuntua huonommalta diililtä ja varsinkin nyt, kun molemmat on olleet velattomia, siinä ei ole ollut mitään järkeä. Muutaman vuoden päästä myymme molemmat asunnot, ostamme meille kahdelle pienen yhteisen asunnon ja lopuilla rahoilla autetaan lapsia pääsemään kunnolla maailmalle. Silloin kun selvisi, että tapaamani henkilö asuu aivan lähellä, en ajatellut, että asutaan näin vielä lasten ja kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta elämä on mennyt näin. Perinteisin ratkaisu tämä ei ole, mutta näen tässä paljon hyvää niin suhteemme kuin lasten kannalta.
No ei ole kyllä ihan perinteisin ratkaisu, mutta silti täysin eri asia kuin aloituksessa kuvattu tilanne. Teillä kuviossa olevat lapset ovat molemmille kuitenkin biologisesti omia ja sen takia ei ole sitä yhtälöä että lapset saattaisivat kokea vieraasta ihmisestä stressiä, tai että miehen pitäisi tuntea elävänsä vain puolikkaassa parisuhteessa ikään kuin toisen ehdoilla.
Ihmettelen hinkua muuttaa yhteen. Nykyisin suhteet eivät edes kestä hautaan asti, joten on paljon kätevämpää, kun ero ei pistä koko elämää sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen kohtaan "heittomerkeillä".
Jo otsikossa oli heittomerkit ja silti pääsit kommentoimiseen asti 😆
Me ollaan asuttu yli vuosikymmenen kulmittain olevissa kerrostaloissa. Emme ole koskaan olleet innokkaita vaihtamaan asuinaluetta emmekä lasten syntyessä ja ollessa pieniä olisi edes saaneet lainaa perheasuntoon tältä alueelta. Vuosi vuodelta perheasunto on ylipäätään alkanut tuntua huonommalta diililtä ja varsinkin nyt, kun molemmat on olleet velattomia, siinä ei ole ollut mitään järkeä. Muutaman vuoden päästä myymme molemmat asunnot, ostamme meille kahdelle pienen yhteisen asunnon ja lopuilla rahoilla autetaan lapsia pääsemään kunnolla maailmalle. Silloin kun selvisi, että tapaamani henkilö asuu aivan lähellä, en ajatellut, että asutaan näin vielä lasten ja kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta elämä on mennyt näin. Perinteisin ratkaisu tämä ei ole, mutta näen tässä paljon hyvää niin suhteemme kuin lasten kannalta.