Lue keskustelun säännöt.
Mies lopetti tapailumme, koska ei halunnut "etäsuhteeseen"
25.11.2023 |
Todella surullinen olo. Etäsuhde on siksi otsikossa heittomerkeillä, koska asumme kuitenkin samassa kaupungissa. Mies kuitenkin totesi, että suhteemme olisi silti lähes kuin eräänlainen etäsuhde.
Tapailin siis mukavan oloista miestä ja ongelmaksi muodostui miehen asenne. Minulla on 6-vuotias tytär ja haluaisin asua tyttären kanssa kahden kunnes hän muuttaa omilleen. Mies kuitenkin totesi, että ei hän rupea yli kymmentä vuotta elämään sellaisessa etäsuhteessa, että aina saa olla suunnittelemassa että milloin voidaan nähdä. Sanoi, että tuo on liian pitkä aika elämästä kulutettavaksi tuollaiseen suhteeseen, joka ei hänen mielestään tunnu täydeltä suhteelta.
Olo on nyt siis todella surullinen, sillä meillä oli mielestäni mukavaa ja kipinääkin löytyi. Ensimmäistä kertaa eroni jälkeen tunsin jotain miestä kohtaan aitoja tunteita. Voiko tästä jutusta enää tulla mitään millään järjestelyllä? En jotenkin vain haluaisi luovuttaa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?
En haluaisi lapsen kannalta vierasta ihmistä samaan talouteen. Se voi olla lapselle aika stressaava asia, enkä nytkään ole miestä tavannut lapsen nähden. Sinänsä yllättää tämä negaviinen vastaanotto, kun täällä lähes aina kehoitetaan pitämään lasten takia omat asunnot, jos suunnittelee uutta suhdetta, jotta lapsille ei tule uudesta suhteesta stressiä. Nyt tuntuu asia olevan aivan päälaellaan ja minä olenkin tässä yhtälössä ikään kuin kuvainnollisesti se paha ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?
En haluaisi lapsen kannalta vierasta ihmistä samaan talouteen. Se voi olla lapselle aika stressaava asia, enkä nytkään ole miestä tavannut lapsen nähden. Sinänsä yllättää tämä negaviinen vastaanotto, kun täällä lähes aina kehoitetaan pitämään lasten takia omat asunnot, jos suunnittelee uutta suhdetta, jotta lapsille ei tule uudesta suhteesta stressiä. Nyt tuntuu asia olevan aivan päälaellaan ja minä olenkin tässä yhtälössä ikään kuin kuvainnollisesti se paha ihminen.
Ap
Jooh, eiköhän täälä oo tärkeintä se että pääsee vastustustamaan aloittajaa :D
Mulla vähän sama tilanne. Miesystävä haluaisi muuttaa yhteen, minä en. Meillä molemmilla on vielä alaikäisiä lapsia. Olen hieman epäileväinen miehen motiivien suhteen, pelkään, että joutuisin kodin hengettäreksi, mitä en halua. Asumme naapureina, joten matkoihin ei mene aikaa ja nukumme kuitenkin joka yö yhdessä. Minulle tämä on paras mahdollinen ratkaisu, mutta miehestä tämä ei ole tarpeeksi. Voi tulla ongelmaksi.
Kannattaa totutella siihen, että vähemmistö haluaa tuollaista järjestelyä. Elämän lokerointi voi tuntua teoriassa hyvältä idealta, mutta en itse ainakaan haluaisi olla kumppani, joka on tietyillä elämän osa-alueilla ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa totutella siihen, että vähemmistö haluaa tuollaista järjestelyä. Elämän lokerointi voi tuntua teoriassa hyvältä idealta, mutta en itse ainakaan haluaisi olla kumppani, joka on tietyillä elämän osa-alueilla ulkopuolinen.
100% tämä! Huvittavaa kun naiset suorastaan olettaa, että jos mies aidosti välittää, niin kyllä hän suostuu elämään vaikka kymmenen vuotta seinäruusuna ja järjestää oman aikansa naisen aikatauluihin sovittaen. Akoille tiedoksi, kyllä miehellä on ihan omakin arvontunteensa. Hyväksykää se, tai halailkaa pehmonallea ja käyttäkää tekolerssiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään miehenä tuohon suostuisi enkä näin naisenakaan. Älytön ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?
En haluaisi lapsen kannalta vierasta ihmistä samaan talouteen. Se voi olla lapselle aika stressaava asia, enkä nytkään ole miestä tavannut lapsen nähden. Sinänsä yllättää tämä negaviinen vastaanotto, kun täällä lähes aina kehoitetaan pitämään lasten takia omat asunnot, jos suunnittelee uutta suhdetta, jotta lapsille ei tule uudesta suhteesta stressiä. Nyt tuntuu asia olevan aivan päälaellaan ja minä olenkin tässä yhtälössä ikään kuin kuvainnollisesti se paha ihminen.
Ap
Ei kukaan ole sanonut sinua mitenkään pahaksi ihmiseksi, mutta kai nyt itsekin ymmärrät että yhteenmuutto on monelle kynnyskysymys kun puhutaan vakavasta parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan olisi ihanteellinen järjestely. Omaa rauhaa parisuhteen eduilla. Samalla kätevästi välttyy lapsiarjelta.
M40
Pakko kysyä, että kuinka usein/harvoin näitte toisianne kun lapsesi ei ole kertaakaan nähnyt miestä. Lapsi kuitenkin vasta kuusivuotias. Itse olen yli kuusikymmentä vuotta vanha nainen. Leski-ihminen. Jos löytäisin kiinnostavan miehen joka olisi myös minusta kiinnostunut, mutta joku asia estäisi kunnollisen yhdessäolon, en todellakaan alkaisi odottelemaan sitä koska toinen mahdollisesti soisi kallisarvoista aikaansa minulle. En tykkää roikkua löysässä hirressä. Mieluummin yksin. Eli ymmärrän todella hyvin miestä tässä tapauksessa. Miten muuten, olisitko kuinka paljon valmis antamaan miehelle vapauksia tuon 12 vuoden ajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa, minä taas tapailin miestä, joka oli etäsuhteessa. Miehellä ei siis ollut mitään moraalista ongelmaa tässä, että tyttöystävä opiskeli eri kaupungissa ja sitten mies halusi olla myös minun kanssani, joka opiskeli samassa kaupungissa kuin mies. en jaksanut tuollaista. Se nainen ei saanut koskaan tietää.
Olet siis h*ora.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?
En haluaisi lapsen kannalta vierasta ihmistä samaan talouteen. Se voi olla lapselle aika stressaava asia, enkä nytkään ole miestä tavannut lapsen nähden. Sinänsä yllättää tämä negaviinen vastaanotto, kun täällä lähes aina kehoitetaan pitämään lasten takia omat asunnot, jos suunnittelee uutta suhdetta, jotta lapsille ei tule uudesta suhteesta stressiä. Nyt tuntuu asia olevan aivan päälaellaan ja minä olenkin tässä yhtälössä ikään kuin kuvainnollisesti se paha ihminen.
Ap
Mitäs erosit lapsen isästä. Sitä saa mitä tilaa. Joudut elämään sinkkuna niin kauan kunnes kakarasi muuttaa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa totutella siihen, että vähemmistö haluaa tuollaista järjestelyä. Elämän lokerointi voi tuntua teoriassa hyvältä idealta, mutta en itse ainakaan haluaisi olla kumppani, joka on tietyillä elämän osa-alueilla ulkopuolinen.
100% tämä! Huvittavaa kun naiset suorastaan olettaa, että jos mies aidosti välittää, niin kyllä hän suostuu elämään vaikka kymmenen vuotta seinäruusuna ja järjestää oman aikansa naisen aikatauluihin sovittaen. Akoille tiedoksi, kyllä miehellä on ihan omakin arvontunteensa. Hyväksykää se, tai halailkaa pehmonallea ja käyttäkää tekolerssiä.
Miehetkin voivat käyttää "tekolerssiä".
t: Markku 54v
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi ihanteellinen järjestely. Omaa rauhaa parisuhteen eduilla. Samalla kätevästi välttyy lapsiarjelta.
M40
Ja varsinkin siltä, ettei tarvitse katsella ja kuunnella vierasta kakaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Non onhan tuo aivan älyttömän pitkä aika asua erillään, useimmiten parisuhteen kuitenkin perustuu siihen, että jossain vaiheessa asutaan saman katon alla ja jaetaan yhteinen koti ja arki. Ensi kerralla tee aivan alusta asti selväksi uudelle kumppaniehdokkaalle, että aiot asua yksin vähintään seuraavat 12 vuotta niin ei tule hämmennystä.
Eihän ap asu yksin vaan lapsen kanssa.
En ymmärrä miksi parisuhde tai edes avioliitto edellyttäisi yhteen muuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?
En haluaisi lapsen kannalta vierasta ihmistä samaan talouteen. Se voi olla lapselle aika stressaava asia, enkä nytkään ole miestä tavannut lapsen nähden. Sinänsä yllättää tämä negaviinen vastaanotto, kun täällä lähes aina kehoitetaan pitämään lasten takia omat asunnot, jos suunnittelee uutta suhdetta, jotta lapsille ei tule uudesta suhteesta stressiä. Nyt tuntuu asia olevan aivan päälaellaan ja minä olenkin tässä yhtälössä ikään kuin kuvainnollisesti se paha ihminen.
Ap
Mitäs erosit lapsen isästä. Sitä saa mitä tilaa. Joudut elämään sinkkuna niin kauan kunnes kakarasi muuttaa muualle.
Mistä tiedät erosiko hän vai mies vai jäikö leskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi ihanteellinen järjestely. Omaa rauhaa parisuhteen eduilla. Samalla kätevästi välttyy lapsiarjelta.
M40
Ja varsinkin siltä, ettei tarvitse katsella ja kuunnella vierasta kakaraa.
Hyvä vastaus. Kuka tervejärkinen mies alkaisi odotella 10 vuotta, tuskinpa niin ihmeellinen olet! Mies on viisas päätöksessään.
Jaa, meillä kestänyt jo 18 vuotta etäsuhde. 200 km välimatkaa. Vähintään joka viikonloppu vietetään yhdessä.
Molempien lapset on jo aikuisia mutta ei me enää tulla muuttamaan yhteen. Meillä on kaksi kivaa kaupunkia, vietetään aikaa siellä missä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
No ei siitä mitään tule, kun toinen ehdottomasti haluaa yhteisasumista ja toinen ei. Ette vain olleet nykytilanteessa sopivia toisillenne, se siitä.
Itse näkisin asian juurikin näin. Kyse ei ole niinkään oikeasta ja väärästä, vaan arvovalinnoista. Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, jossa molempien tarpeet ja toiveet on otettava huomioon, ja sovitettava yhteen. Suhde voi olla toisen osalta onnellinen, toisen osalta onneton, jos arki on rakennettu vain toisen osapuolen toiveiden mukaan.
Vaikka molempien välillä olisi tunteita, aloittaja selvästi laittaa lapsen edun omansa ja miesystävänsä edelle. Tämä ei ole väärin, mutta se on selkeä kanta elämiseen, lapsi on tärkein. Vaikka rakkaus ja tunne olisi "jalat alta tempaava", on 10 - 12 vuotta todella pitkä aika odottaa tilanteen muutosta ja parisuhteen syvenemistä. Se on miehelle tässä tapauksessa selkeä riski: jos parisuhde kariutuisi, olisi hän käyttänyt merkittävän osan elämästään vain odottamiseen, eikä olisi saanut elää sellaista parisuhdearkea, jota olisi halunnut. Toisaalta miehen tuominen parisuhteeseen ja lapsen elämään on riski sekä naiselle, jos suhde kariutuu, mutta myös lapselle, jolle kehittyisi luottamus uuteen aikuiseen, joka sitten poistuisikin taas elämästä.
Joten, jos aiheen aloittaja on varma, ettei halua riskiä ottaa, olisi suhteesta luovuttava, vaikka sattuisi, sillä miehellä on myös täysi oikeus omiin toiveisiinsa perinteisestä suhteesta. Siinä missä perinteinen suhde on modernia etäsuhdetta elävälle ahdistava vankila, on perinteistä parisuhdetta haluavalle moderni etäsuhde on kuin eläisi talossa ilman seiniä: sään armoilla ja epävarmuudessa olemista. Suhteen pitäisi olla sellainen, että molemmat ovat siinä kuin kotonaan.
Joten anna miehen mennä, vaikka sattuukin, elämäntilanteenne tekee teistä epäsopivia toisillenne, kuten toinen vierailija tuossa totesi. Tilanne olisi voinut olla erilainen, jos olisitte tavanneet aikaisemmin tai myöhemmin elämässä.
Mies varmaan löytää rinnalleen naisenbjonkabkanssa perustaa ihan oma perhe. Parempi että itse etsit myös kaltaisiasi miehiä
sori, en jaksa enää korjata tän puhelimen b villityksiä
Voi ei :/ mistä syistä et halua miestä saman katon alle?