~~Enskattaret keskiviikkona~~

Piti pompata jo ajoissa pystyyn, kun odottelen huonekalufirman kuljetusmiehiä jotka lupasivat tulla aamulla...miköhän se niiden aamu on?! Anyway, haluan olla pukeissa kun tulevat (enkä traumatisoida ketään Mad Cow -uniboksereilla ja mahtimassulla) :)



Jaahas, yöllä pyörinyt vauvapyykki odottelee koneessa. Palaillaan myöhemmin!



Leppoisaa päivää!



Makkara 34+2

[color=FF00FF]Olipas vauva uutisia ropissut kovasti heti kun oli muutama päivä väliä palstailussa.. eli HURJASTI ONNEA KAIKILLE OMAN NYYTTINSÄ LUNASTANEILLE!!



Olo on ihan tötteröö, viimeyönä heräsin kahen maissa ja sitten ei enää uni tullutkaan ja valvoskelin, tuossa aamun tunneilla nukahdin, mutta sitten olikin jo noustava viemään miestä töihin ja nyt ei enää uni tule.

Ihan jotenkin saamaton ja vetämätön olo koko ajan, ei oikein jaksa mitään tehdä eikä mihinkään pysty keskittymään, liekkö tuo synnytys jännittää jo näin kovasti.



Joku olikin tainnut kysellä, että jännittääkö, no ihan pirusti!! Jotenkin niin vaikea kuvitella, että tässä kuussa tiiti sitten syntyy, kovasti sitä jo odottaa mutta samalla jännittää niin kamalasti että ei ole pieni tosikaan!



Tänään olisi iltapäivällä neuvola, ihanaa kun kahden viikon tauon jälkeen on taas oma neuvolan täti siellä, eikä sijaisia.. Eipä niissäkään mitään vikaa ole ollut, mutta jotenkin vaan on kivempi kun on kuitenkin samalla ihmisellä käynyt koko raskauden ajan, niin tässä loppuvaiheessa varsinkin kaipaa sitä tuttua ja turvallista neuvola tätsyä.



Tuossa yön pitkinä tunteina aloin taas miettiä sitä, että mitäs jos vauva ei olekkaan terve, en vaan voi sille mitään, että se ajatus kummittelee tuolla alitajunnassa jatkuvana peikkona:( Voi kun saisikin ajatukset välillä jonnekkin muualle, mutta sille ei vaan voi mitään, että ne ajatukset pyörivät tuolla mielessä.. Huoh, vaikeaa tämä ihmisen elo, kun täytyy murehtia asioita etukäteen ja ennenkaikkea, kun siihen ei voi mitenkään vaikuttaa... Plaah=(



Sori kun tulee niin oma napaista tekstiä, mutta ajatukset pyörivät vain ja ainoastaan tuon oman navan tietämillä, ei vaan voi mitään. Pitäis varmaan alkaa touhuamaan jotain, että saisi hetkeksi edes jotain muuta mietittävää, mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Kai sitä voisi mennä vaikka aamukahvin keittoon, että saisi tämänkin päivän edes jotenkin alulle..

Anteeksi kovin itsekäs teksti, eiköhän tämäkin päivä tästä taas valostu kun saa vaan taas päivän kunnolla käyntiin=)



Hui kauheeta, kun tuo jono tosta edestä uhkaa kokonaan loppua.. pianhan sitä on itse poksahtamis listalla ekana!!

terkuin siru ja tiiti rv 38+1 SIIS KÄÄK!![/color]

Ihan ensiksi isot onnittelut Tiggerille, Keinuhepolle ja Bejpille omista nyyteistä! Bejpin typy on kyllä tosi suloinen! Ja olipas mukava myös kuulla että Auroran poju oli alkanut liikuskelemaan. Varmasti iso helpotus! Eikä tarvitse sinne käyrillekään ajella sitten ihan joka päivä!



Serellä tuntuu olevan ihan kamalat naapurit! Varmasti ihan oikea päätös muuttaa pois, takuuvuokrasta viis. Kamalaahan se olisi, jos pitäisi pikkuisen kanssa vielä stressata sitäkin, että just kun sen on saanut nukkumaan niin alkaisi kauheat bileet alakerrassa! Tietysti tollasille häiriköille saisi varmaan häädönkin hankittua kun vaan jaksaisi valittaa aina joka kerrasta isännöitsijälle¿ Mutta ne koiravihaajathan silti jäisi!



Peipposkalle tsemppiä pomon kohtaamiseen! Minua jännitti ihan hirveästi silloin mennä kertomaan, mutta hirmu hyvin se sitten kuitenkin suhtautui. Ja kiitteli kovasti kun ilmoitin ajoissa! Ehti hyvin järjestellä sijaiset ym kuviot.



(.) Nyt on maha mennyt ihan oudoksi. Tänä aamuna tuli kahdesta leivästä sellainen olo niin kuin olisi syönyt vähintäänkin kokonaisen joulukinkun! Ihan älyttömän tuskaista! Ja eilen oli iltapäivällä ihan sama juttu. Oon kyllä kuullut että raskaus voi aiheuttaa tällaista. Mä en vaan halua kun minusta syöminen on niin kivaa ;) Muuten tämä ¿vaivaton¿ olo on kyllä jatkunut, mitä nyt pientä pyörryttämistä silloin tällöin havaittavissa. Ja kiva niin!



Kävin välipäivinä shoppailemassa vähän äitiysvaatteitakin, kun alkoi olla tuo vaatevarasto aika rajallinen. Nyt on taas ainakin kahdet housut jotka mahtuu jalkaan, niin voi sentään pestäkin niitä joskus ;) Farkkuja tuntuu vaan olevan hankala löytää. Olisko muuten jollain turkulaisella antaa vinkkejä mistä täältä oikein äitiysvaatteita sais? Itse en ole löytänyt kuin yhden paikan, eli sen OZ Babyn siinä Iskun vieressä. Kiva olisi myös saada vinkkejä hyvistä lastentarvikeliikkeistä, kun vaunujen ym sälän ostoa vois jo kohta suunnitella¿



T: Meriheppa ja Kaveri, rv 19+4 (hui, kohta menee kakkosen puolelle¿!)

[color=#0000CD]Voi sentään tätä ajankulua..=)



Keinuhepolle onnittelut pikkuherrasta! =)



Mykis: et tuu sinäkään enää kauheen kaukana! =)



Sere: tosi ikäviä noi teidän naapurit! Muutto ois kai hyvä idea, mutta harmi jos se takuu jää sisään..Kaikki raha kun on varmasti tarpeen kun vauva tulee..=)



Kesis: miehellä on joku synnynnäinen sairaus, että sillä katoaa nivelistä neste ja ne jäykistyy ja aiheuttaa nivelrikkoa ym. ja sinne pumpataan sit jotain haineväuutetta ja kipsataan, että paranis..Se aine kuulemma kirvelee pirusti, mutta tehoaa kuulemma hyvin..(ennen laitettiin jotain kukonhelttauutetta). Tänään lähteekin kipsi pois ja mies on ihan innoissaan =) Sit siitä hengenahdistuksesta..Mulla kans tekee pahaa sohvalla kun istun kun vauva painaa alhaalta ylös ja tissit liiveineen ylhäältä alas..=D Pakko nojautua taaksepäin ja yrittää nostella tissit leuan alle, että jotenkin kulkis henki =D Ja mullakin tota on vaan iltaisin..näin päivällä pystyy kyllä vielä istuun koneella ym. Oon vaan yrittäny sinnitellä ja olla röhnötellä kyljelläni sohvalla niin pystyy olemaan..Eiköhän se vauva saa happea vaikka mamat vähän haukookin henkeä..=)



Niinalle onnittelut plussasta ja tervetuloa tänne puolelle! Kiva saada uusia kun me vanhat poistutaan vauva-puolelle =)



Aurora: mahtavaa, että poitsu liikkuu ja sä oot huojentunut!! =)



Siru: mulla on ihan samat jutut ku sulla! Ensinnäkin ei jaksais tehdä yhtään mitään. Istuskelen sohvalla ja oisin siinä tyytyväinen koko päivän, vaikka tekemistä riittäis..=) Nyt on ollu pakko vääntäytyä ylös kun oon huolehtinut miehestä ja taloudesta yksin..=D Ja mä kans mietin, että räpsy on varmasti jotenkin poikkeava. Jos ei nyt ihan löydy jotain isompaa vammaisuutta niin ainakin se on sokea tai kuuro. Viimehetken panikointia? =)



Meriheppa: mä en noista äitiysvaatteista tiedä kun ensalkuun niitä etsiskelin ja nyt huomasin, että mitään en ole ostanut..Pärjäsin nähtävästi vaan omilla vähän isommilla vaatteilla =) Vauvatalo Johannassa pitäis olla just nyt jotain hyviä aleja vaunuista ym. Me ostettiin sieltä kaukalo ja rintareppu ja aika halvalla saatiin..Sehän on siinä Paalupaikalla Vihannon alakerrassa..Ja sit pikkusälää kävin hakeen Vaunupisteestä siinä Eerikinkadulla..Tsekkaa molemmat! =)



Nyt suihkuun ja viemään mamalle hienot eilen ostetut lakanakankaat! Alkaa pikkuhiljaa olla valmista räpsyn nurkkauksessa..=)



Oikein mainiota keskiviikkoa kaikille! =)



t. poppis ja räpätti rv37+0 (jey..omg!)

Univelkaa tais olla kun eilen piti jo " kukonlaulun aikaan" sinne naikkarille lähteä. Eihän tää tyttö ole tommoisiin aamuherätyksiin enää tottunut.



Makkara saa uusia huonekaluja:))) Ihanaa laittaa kotia kuntoon, mekin myytiin paljon vanhoja kalusteita pois kun tää talo rakennettiin. Oli ihana saada uuteen kotiin uudet jutut!



Meriheppa oli ostellut mammavaatteita. Mäkin ostin siinä joskus rv18 kieppeillä kahdet h&m sammarit, ja ne on vieläkin isoja:( Sinne resorin sisään mahtuis kolme mun masua vieläkin. Eli yhdet Bebesin farkut on käytössä lähes joka päivä ja välillä käytän jotain normaalia vaatetta mikä päälle menee. Mut aika ykstoikkoinen on pukeutumistyyli, samat farkut jalassa ja ne pesen kerran viikossa;=)

Oisko muuten jollain tarvetta h&m sammareihin (mustat ja beiget löytyy). Koko on M ja käytetty ei oikein ole, eli uutta vastaavassa kunnossa!!



Siru, eiköhän tuossa vaiheessa ole normaalia että jännittää. Ja kuuluu varmasti asiaan! Itse en osaa vielä jännittää, mutta kun sectiopäivä lähestyy, saattaa olla pienoisia univaikeuksia edellisenä yönä;) Ja tietty mitä sit jos vauva lähteekin tulemaan itsekseen ennen sitä?! *hui* No, vielä kuusi viikkoa armonaikaa!



Poppis ja Siru mietti terveyttä. Ette uskokaan miten tuo aihe on meidän perheessä ollut pinnalla nyt. Kun vauva ei liikkunut, oli ensimmäinen miete, että onko sillä jokin vamma ettei pysty liikkumaan. Pyörätuolipotilas tulossa vai?! Huoli on vieläkin suuri, vaikka olo jo parempi. Silti sitä miettii että miksi ei ole vilkkaampi ja muksi siellä mua kylkiin... Ja onko kaikki varmasti muuten hyvin, käyrähän vain näyttää että elossa on ja sydän lyö, mutta ei se kerro että sikiö olisi täysin terve ja kaikki kunnossa. Mutta ainahan voi yllätyksiä tulla, joten ajateltava positiivisesti ja toivottava parasta:)



Nyt lähden tyhjentämään sitä mun kirppispöytää, joka oli kaksi viikkoa mulla (1½ viikkoa oli kiinni ja vasta tänään aukesi paikka). Eilen myynti oli jotain 340 euron luokkaa kun soitin, joten kyllä sieltä pitäisi vähän vararahastoa tulla:))



Mukavaa keskiviikkoa!



Aurora & Poitsu rv32+4

[color=436EEE]

Jaahas, uusi päivä ja uudet kujeet. Pahoittelen eilistä vuodatustani. Tänään on taas pirteämpi olo ja iloinen mieli :)

[b]Peipposkalle[/b] peukkuja pystyyn, että saat tänään kerrottua asiasta pomolle. Mulla meni aika luontevasti, kun jouduin jäämään sairaslomalle megasuuren pahoinvoinnin vuoksi. Ja kiitokset kyllä omalle pomolle ja työkavereille (mun lisäksi täällä on yksi nainen ja muut miehiä¿) hyvästä suhtautumisesta mun raskauteen. On nämä nuoret insinöörit vaan herrasmiehiä :) Eiköhän se sunkin pomo ota asian hyvin vastaan. Eihän tällaisesta uutisesta voi kun olla iloinen toisen puolesta!

[b]Auroralla[/b] helpotti suurin huoli, kun poitsu liikuskeli ultrassa. Olipa hyvä uutinen! Ja onneksi et joudu joka päivä ajelemaan edestakaisin. Mä niin toivon, että sulla jos kenellä alkaisi jo helpottaa; tuntuu että kasautuu yhdelle niin paljon kaikkea. Kuulostat kyllä aina niin ihanan positiiviselta ja aurinkoiselta. Tsemppiä ja jakamista!

[b]Meriheppa[/b] ihmetteli viikkoja, niin ne vaan rientää! Mullakin meni kymmenen viikkoa ihan huomaamatta, mutta nykyään ajattelee vauvaa ja vauvajuttuja niin tauotta, että aika ihan matelee, höh. Äitiysvaateliikkeitä en oikeen Turussa osaa vihjata, vaikka sieltä olenkin kotoisin. Itse olen huomannut, että jos housuja ei lasketa, niin ¿tavallisten ihmisten¿ muoti on nyt aika suosiollista odottajille. Ennen en ikinä käynyt Lindexillä, mutta nyt oon löytänyt monta kivaa, riittävän pitkää neuletta ja tunikaa sieltä. Ja Aleksi 13:n valikoimissa oli myös kivoja pitkiä paitoja. Paitiksia oon kyllä joutunut pari ostamaan äippäputiikista, ne kun ei muuten oikein istu ;)

[b]Siru[/b], mä NIIN ymmärrän sua, vaikken vielä ihan loppuvaiheessa olekaan. Välillä ei tuu työnteosta eikä mistään mitään, kun vaan fiilistelen vauva-arkikuvitelmilla, mietin synnytystä ja kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) vauvajuttua. Ja silloin aika menee todella hitaasti. Hyvä etten vielä oo aamukampaa tehnyt. Tosin jäljellä olevien työpäivien lukumäärästä myönnän olevani hyvinkin tietoinen ;) Ja varmasti kaikkia huolettaa vauvan terveys jollain tasolla, sehän on vain merkki siitä että välittää. Voimia loppumetreille!

[b]Poppiksen[/b] miehen niveltauti ei kyllä kuulosta kivalta. Onneksi nykyään näköjään kaikenlaista voi hoitaa, hyvä että hainrusto tehoaa kukonhelttaa paremmin =) Ja lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa hengenhaukkoja. Mustakin välillä tuntuu, että tämä saamarin rintavarustus ahdistaa sekin kaiken muun lisäksi. Jos tissit painaa nyt jo kilokaupalla ja on kokoa d, niin millainenkohan pamsu musta tulee kun maitoa pukkaa? Ja kesällä sitä varustusta ei voi edes peittää villapaidoilla. Taidan sulkeutua sisätiloihin tossa pääsiäisen jälkeen kokonaan¿ Voisitkin muuten sitten Räpsyn synnyttyä vinkata, minkäkokoisia imetysliivejä kannattaa ennakkoon hankkia, eikös me oltu sillä saralla aika samankokoisia?

Keittelemään kahvia, niin pysyy virkeänä loppupäivänkin.

Kesis, 26+6

[color=436EEE]

Jaahas, uusi päivä ja uudet kujeet. Pahoittelen eilistä vuodatustani. Tänään on taas pirteämpi olo ja iloinen mieli :)

[b]Peipposkalle[/b] peukkuja pystyyn, että saat tänään kerrottua asiasta pomolle. Mulla meni aika luontevasti, kun jouduin jäämään sairaslomalle megasuuren pahoinvoinnin vuoksi. Ja kiitokset kyllä omalle pomolle ja työkavereille (mun lisäksi täällä on yksi nainen ja muut miehiä¿) hyvästä suhtautumisesta mun raskauteen. On nämä nuoret insinöörit vaan herrasmiehiä :) Eiköhän se sunkin pomo ota asian hyvin vastaan. Eihän tällaisesta uutisesta voi kun olla iloinen toisen puolesta!

[b]Auroralla[/b] helpotti suurin huoli, kun poitsu liikuskeli ultrassa. Olipa hyvä uutinen! Ja onneksi et joudu joka päivä ajelemaan edestakaisin. Mä niin toivon, että sulla jos kenellä alkaisi jo helpottaa; tuntuu että kasautuu yhdelle niin paljon kaikkea. Kuulostat kyllä aina niin ihanan positiiviselta ja aurinkoiselta. Tsemppiä ja jakamista!

[b]Meriheppa[/b] ihmetteli viikkoja, niin ne vaan rientää! Mullakin meni kymmenen viikkoa ihan huomaamatta, mutta nykyään ajattelee vauvaa ja vauvajuttuja niin tauotta, että aika ihan matelee, höh. Äitiysvaateliikkeitä en oikeen Turussa osaa vihjata, vaikka sieltä olenkin kotoisin. Itse olen huomannut, että jos housuja ei lasketa, niin ¿tavallisten ihmisten¿ muoti on nyt aika suosiollista odottajille. Ennen en ikinä käynyt Lindexillä, mutta nyt oon löytänyt monta kivaa, riittävän pitkää neuletta ja tunikaa sieltä. Ja Aleksi 13:n valikoimissa oli myös kivoja pitkiä paitoja. Paitiksia oon kyllä joutunut pari ostamaan äippäputiikista, ne kun ei muuten oikein istu ;)

[b]Siru[/b], mä NIIN ymmärrän sua, vaikken vielä ihan loppuvaiheessa olekaan. Välillä ei tuu työnteosta eikä mistään mitään, kun vaan fiilistelen vauva-arkikuvitelmilla, mietin synnytystä ja kaikkea mahdollista (ja mahdotonta) vauvajuttua. Ja silloin aika menee todella hitaasti. Hyvä etten vielä oo aamukampaa tehnyt. Tosin jäljellä olevien työpäivien lukumäärästä myönnän olevani hyvinkin tietoinen ;) Ja varmasti kaikkia huolettaa vauvan terveys jollain tasolla, sehän on vain merkki siitä että välittää. Voimia loppumetreille!

[b]Poppiksen[/b] miehen niveltauti ei kyllä kuulosta kivalta. Onneksi nykyään näköjään kaikenlaista voi hoitaa, hyvä että hainrusto tehoaa kukonhelttaa paremmin =) Ja lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa hengenhaukkoja. Mustakin välillä tuntuu, että tämä saamarin rintavarustus ahdistaa sekin kaiken muun lisäksi. Jos tissit painaa nyt jo kilokaupalla ja on kokoa d, niin millainenkohan pamsu musta tulee kun maitoa pukkaa? Ja kesällä sitä varustusta ei voi edes peittää villapaidoilla. Taidan sulkeutua sisätiloihin tossa pääsiäisen jälkeen kokonaan¿ Voisitkin muuten sitten Räpsyn synnyttyä vinkata, minkäkokoisia imetysliivejä kannattaa ennakkoon hankkia, eikös me oltu sillä saralla aika samankokoisia?

Keittelemään kahvia, niin pysyy virkeänä loppupäivänkin.

Kesis, 26+6

Ensin tää ilmoittaa mulle, että järjestelmässä vihe, yritä uudelleen. Minä yritän ja taas sama ilmoitus. Onneksi en yrittänyt vaikka sataa kertaa, kun se virhe olikin näköjään se, että kaikki toimii normaalisti :)

Mitäs muuten enskatreffirintamalle kuuluu? Ei ole pinoa näkynyt vähään aikaan, onkos jotain päätöksiä tehty?

Kesis taas..

Siru, tännehän juuri saa vuodattaa sitä omaa napaa niin että ei mitään rajaa! :D Tuleehan siitä itselle edes vähän parempi olo, kun saa avautua jonnekin, eikös? Ja mitä tuohon jännittämiseen yms. tulee, niin itsekin kyllä tulee aika ajoin mietittyä, että miten sitä OIKEASTI pärjää? Entä jos en yhtään osaa hoitaa vauvaa, tai entä jos se ei kiinnykään muhun tai entä jos vauva on vaikeasti sairas tai vammainen, miten meidän voimavarat (ja taloudelliset varat) riittää pienen hoitoon tai tai tai tai..... Mutta sitten kun Rumpali aloittaa potkuttelun, niin kyllä tämä äippis kummasti rauhoittuu :) Oli mitä hyvänsä edessä, niin ainakin meidän vauvalla on kaksi erittäin rakastavaa ja onnellista vanhempaa, jotka kyllä tekevät kaikkensa pienen eteen. Pitää vain luottaa itseensä ja siihen, että kaikki järjestyy kyllä :)



Kesis, mulla kans kyllä välillä henkeä ahdistaa ihan kunnolla, pitää todellakin oikein haukkoa henkeä, kun tuntuu, ettei muuten saa tarpeeksi happea. En usko, että siitä on vauvalle mitän haittaa, ainakin meidän pikkumies on kyllä aktiivisesti pyörinyt ja jumpannut, vaikka äidillä olis mitkä hengenahdistuskohtaukset meneillään.



Makkara saa uusia kalusteita, täällä yksi kateellinen ilmoittautuu o/ :DD Meidänkin kyllä pitäisi laittaa vaikka ja mitä, mut kun ei tahdo oikein löytyä mitään sopivaa ja varsinkaan meidän budjetille sopivaa. Mälsää. Mut nyt noissa Askoissa ja Iskuissa on alkaneet alet, joten pitää kai TAAS käydä kiertämässä liikkeet läpi, josko sieltä meillekin lopulta löytyisi jotain kivaa. Ja onhan sitä toki löytynyt, mut sitten kun ollaan tällaisia jahkailijoita, ei osata päättää, että " otetaanko nyt siis se sohva, vai se hylly" ja sitten lopulta ei oteta kumpaakaan. :]



Omassa navassa ei mitään uutta. Kävin lenkillä eilen, voisi varmaan käydä tänäänkin. Jostain yht´äkkiä tullut energiaa minullekin, outoa. Aloin tuossa jokunen päivä sitten syömään D-vitamiineja ja nyt on kumman pirteä olo, tiedä sitten onko noilla vaikutusta. Ja olen jopa kahtena yönä nukkunut lähes 4 tuntia putkeen (eli parilla heräämisellä on selvitty)!!!! Sekin voi vaikuttaa siihen, että on näin pirteä. No, en valita :)



Tänään aamulla ässäiltiin miehen kanssa, mutta sillä ei ollut kyllä mitään vaikutusta (paitsi tietysti se oli muuten mukavaa ;)). Täytyy siis tyytyä siihen, että vauva tulee sitten kun sitä huvittaa tulla, turha kai yrittää mitään vippaskonsteja. Toisaalta onhan se vielä pikkuinen, että ehkä se vielä sen pari viikkoa saisi tuolla mahassa pysyäkin, mutta kun tämä ÄITI on vähän kärsimätön :D Olisi jo kiva tavata tuo pikkuihminen joka on asuttanut mun mahaani kohta 9 kuukautta.



Jaa, pitääpä lähteä pukemaan ja siistiytymään, kun pitää lähteä kiertelemään noita huonekalukauppoja.



Han ja Rumpali 36+0 (taitaa sitä itsekin jo vähitellen kuulua sinne loppupään odottajiin, ohhoh :O)

Grrr....... " täytä ensin jotakin otsikkokenttään" ..... siinä oli jo tekstiä stupido!! Hirvee romaani ja kaikki taivaan tuuliin... että mä rakastan tätä tietokoneilua niiiiiiiiin hirveesti!!



Sorry marmatus heti alkuun - toosa teki perinteiset, heitti tekstit kyberavaruuteen eikä suostunut enää palauttamaan. Yleensä otan aina kopion tekstistä mutta nyt tietenkään en ottanut...... *puhaltaa* että sellainen voi ärsyttää!



No, eikun uusiksi! :) Ensiksikin KEINUHEVOLLE onnea pienokaisen syntymästä!



Ja BEJPIlle kiitoksia kertomuksesta. Ne on aina niin erilaisia. Pelkään itse lentämistä, pieni kontrollifriikki kun oon, siksi etten itse oo puikoissa (no jep sittenhän siitä tosiaan tuliskin jotakin...) ja tuo synnytyskin siksi vähän mietityttää kun ei itse tiedä / pysty ohjata miten homma sujuu. Hyvä kuitenkin aina kuulla, että kaikki siitä selviää, joten miksi ei itsekin! :)



IIDA-LINNEA taisi kysellä vakuutuksista. Me otettiin sellainen vauvalle Nordeasta. Siellä kaikki oikeastaan lähes kaikki raha-asiat keskitettyinä ja vauvan vakuutustarjouskin oli kohtuullinen. Otin itseasiassa samalla itsellenikin vakuutuksen sieltä. Ei kuulemma ole mitään estettä raskausaikana ottaa, jos se on sujunut " normaalisti" .



MYKIS - sullakin oli sitä painon tunnetta ollut. Ootko sinä ajatellut kokeilla sellaista tukivyötä? Mä ajattelin että jos sellaisen hankkisin. Vaikka tuo vatsa ei mikään valtava vielä edes ole, mutta se on kovin alhaalla. Ehkä tuki auttaisi...



SIRU oli pohdiskellut vauvan terveyttä, ja tais olla muitakin aiheeseen kommentoineita. Sitä varmaan meistä jokainen pohtii, ja varmaan sitä enemmän mitä pidemmällä on. Ultrista ym. tutkimuksista saa hetkeksi jonkun varmuuden, mutta sitten sitä alkaa taas miettiä. Kai on vain koitettava ja yritettävä ajatella positiivisesti ja nauttia vauvasta ja raskaudesta.



AURORAN vaavin liikket oli paikallistettu :) huoh! On varmasti helpottavaa että kyllä siellä liikutaan vaikka itse niitä liikkeitä ei aina tunnekaan.



Oli varmaan muutakin, mutta nyt en enää muista.....



Omaa napaa - kävin eilen neuvolassa kun oli niitä suppareita. Lääkäri oli oman alueen lääkäri, ei neuvolalääräri. Dear God se oli pihalla kuin lumiukko. Ihmettelin sen höpinöitä että " vauva on nyt sitten jo oikeastaan valmis syntymään" ... häh, oonko mä missanut jotakin?! ei pyytänyt edes neuvolakorttia vikaistavaksi, saati tehnyt mitään sisätutkimuksia. Kirjoitti vaan sairaslomatodistuksen ensi viikon ma saakka jolloin mulla on aika omalle neuvolalääkärille. Kotona luin tarkemmin toikkarin ja syy höpöttelyyn selvisi... se oli kirjoittanut että mä oon raskasuviikolla 36! (kun tietty sanoin 26) Lisäksi ammattikin oli ihan mitä sattuu. Taisi lääkärisedällä olla pitkä päivä tai valitettavan huono kuulo. No nyt sitten ollaan sairaslomalla jota en kunnolla ehdi edes pitämään kun on hirveesti kaikenlaista joka pitää hoitaa. En olen vielä perehdyttänyt ketään joten on vähän tenkkapoo jos mä en pysty hoitamaan nyt asioita, ei niitä kukaan muukaan hoida. Viime yönä taas tuntui menkkakipuilua pari tuntia alavatsalla, joten toivon että ens vkon alussa se neuvolalääräri tekee vähän tarkemman syynin!



Valivali.... no, pitääpä tehdä töitä.



Mukavaa keskiviikkoa enskoille!



Leenis & jr 26 tasan

[color=#8B008B]Teidän muiden innoittamana mäkin ajattelin laittaa masukuvan nettiin (tai noh..mies laitto), vaikka omat kuvat poikkeuksetta KUVOTTAA mua. =D



Noi on siis tänään otettu..näyttäisi olevan pienimaha-päivä..välillä se on nimittäin mahdottoman kokoinen..=) ja räpsykin vaihteli vähän paikkaa..=)



http://kuvablogi.com/nayta/191203/



kuvia on 2 jos jaksaa painaa seuraavaa..=)



t. poppis ja räpsytin

sellainen massu Poppiksella! Sehän oli oikein kompaktin kokoinen, ainakin kun vertaa omaan möhköön. Hyvä maha! :)

Aina täällä oot puhunu läskikompleksista ja sit laitat tommosen riukukuvan tonne! Kaikki kumminkin odotti kunnon sosiaalipornoa ja oikein possukuvaa...minä oon ainakin ihan pettyny :) Nätti maha sulla on, ja hoikat kintut siihen jatkoksi! Ja oikein sähäkkää kynsilakkaa ;)



Mulle iski äsken joku kummallinen heikotuskohtaus ja sitten päälle tietysti oksentelut. Voi pierujen pieru, mäkin voisin pikkuhiljaa olla valmis liittymään " loppupääläisiin" ...alkaa tämä kuukausien kestokrapula hieman jo tökkiä :(



Makkara

jaa-a, olisikohan aika välillä avata omaakin sanallista arkkuaan... olen kyllä jo pariin otteeseen aloittanut kirjoittamaan, mutta aina on väliin tullu jotain, joten ehkäpä tällekertaa viesti tavoittaa myös teidät!



Ihan aluksi hyvää uutta vuotta kaikille!!!!!

ja tuhannesti onnea kaikille vauvansa saaneille, ihania vauvakuvia ja elämänmakuisia synnytyskertomuksia kaikilla, kiitos! Hyvä että kandin Noel on jo parempaan päin, ihan säikähdin aluksi...

Tikrun tyttönen ei sitten ehtinyt ihan ekaksi tamperelaiseksi, tsekkasin heti aamulehdestä...olikin ollut vilkasta uutta elämää TAYSissa... :)



Sirulla pyörii jo synnytys mieilessä ja huoli vauvasta samalla... se kai lienee ihan normaalia tuossa vaiheessa, aikaa ei tosiaan ole enää paljoa, mutta toisaalta onhan se mahtavaa jo pian päästä tositoimiin ja uuteen elämänvaiheeseen, tsemppiä ja hyvää mieltä loppuviikoiksi!



Samoin Aurora ja poppis on joutunut noita juttuja miettimään, niinkuin varmaan kaikki muutkin... tosi hankalia asioita. Mulla on kanssa flunssan kourissa tullut kaikki mahdolliset ikävät asiat mieleen, viime viikonlopun aamulehdessä oli perheestä joiden täysiaikainen terve vauva oli kuollut juuri muutama tunti ennen synnytystä kun napanuorassa oli ollut tukkeuma, oli todellakin sellainen juttu jonka olisin tässä vaiheessa voinut jättää lukematta. Vielä kun sitten toissailtana katsoin mullan alla dvd-boxien ihan ekoja jaksoja joissa haudattiin kätkytkuolemaan kuollut terve vauva niin se oli jo liikaa ja kauhea menetyksen pelko ja ahdistus päällä tällähetkellä. Onneksi vauva on aikas villi ja liikkuu paljon, mutta huomaan tarkkailevani tilannetta melkein jatkuvasti. Pitää kyllä puhua tästä neuvolassa huomenna...Olen myös miettinyt paljon auroran tilannetta, kun liikkeet ei kovasti tunnu ja on kyllä helppo sympatiseerata sua. että näin... olisiko kivempia aiheita?



Hyvä Han että pirteys ja paremmat yöunet ovat löytäeet sinut! Kivoja sisutusostoja ja tosiaan, olet kyllä myöskin jo loppupään odottajia! :)



Leeniksellä onkin ollut mielenkiintoinen lääkärisetä....hmmm, tosi tilanteen tasalla. No kuitenkin lepäile rauhassa saikulla äläkä murehdi työasioita, ne hoituu kyllä aina jotenkin. On kyllä hassua kuinka paljon lääkäreitä on erilaisia ja kuinka usein asiakas tuntee saavansa ikäänkuin huonoa palvelua... mulla on tässä lähipiirissä lääkäreitä ja olenkin kovasti koittanut heitä muistuttaa kuinka tärkeä on jokaisen asiakkaan kohdalla antaa edes sellainen vaikutelma että lääkäriä yhtään kiinnostaisi toisen vointi ja oireet yms, mulle kun aina tuntuu osuvan semmosia lääkäreitä jotak tuntuu vaan haluavan päästä nopeasti eteenpäin eivätkä juuri kuuntelekaan... onneksi ei ole tarvinnut usein edes sairastaa, mutta menen kyllä aina vasta ihan viimeisessä hädässä lääkäriin tästä syystä.



hihii, aivan mahtavaa: poppiksen mahakuva!!!! hauska kyllä " verrata" kun mulla on täsmälleen samat viikot... tosin en kyllä osaakaan verrata.. hieno maha kyllä sulla eikä nyt ainakaan ihan valtavalta näytä. ihanaa. mut sulle ei kyllä ollutkaan tullut kiloja juuri yhtään, mulle vähän enemmän, mut ehkä suhteessa masukka aika samaa koko luokkaa, oon vaan vähän lyhyempi kuin sinä. :)



joo ja lisää omaa avautumista:

olen ollut jo viikon hirveessä räkäkuumeflunssassa ja sain perjantaina ilokseni vielä korvatulehduksen! tietenkään mihinkään päivystykseen ei päässyt ilman " vähintään neljän tunnin" jonotusta kuten hatanpältä ystävällisesti ilmoitettiin. Korvasärky on kyllä niin raastava, että melkein teki mieli leikata pää irti siinä pahimmillaan. Maksoin sitten 80 euroa yksityiselle korvalääkärille että sain antibioottikuurin... Olisin kyllä saanut saman reseptin sukulaislääkäriltä puhelimitse, mutta halusin kuitenkin että korvat katsotaan ensin, kun ei todellakaan ole hinkua syödä yhtän lääkkeitä turhaan kun vauvaakin haluisin ajatella. No kaikessa tässä sairastaessa ja lääkehuolissa tietenkin olen sitten ahdistellut itseäni noilla ikävillä ajatuksilla että vauvalle sattuisi jotain...



Mutta kai tämä tauti jossain veiheessa hellittää, ainakin että pääsisi sitten terveenä synnyttämään, se ei mua onneksi pelota, se tästä puuttuisikin, koitan nyt vaan ajatella positiivisesti.



Niin ja tosiaan, joudumme muuttamaan alkuvuodesta miehen töiden perässä pääkaupunkiseudulle. meillä on nyt tämä tampereen koti myynnissä ja ostamassa olemme ilm. espoosta. Olikos täällä ketään kivoja espoolaisia? :) että tällaista kaikkea.

palailen tiheämmin linjoille!



Ainiin ja tervetuloa kaikki uudet, kiva että on tulijoita! uusia vauvja, jee!

Toivottavasti en vetänyt ketään mukanani synkkiin ajatuksiin vauvojen voinneista. :)



-iisi rv 37 tasan (hui)

Hui kuinka teistä monet jo on. Pian pääsette vauva-puolelle myös:) Ihanaa.

Siru ja Poppis jo noin pitkällä. aika menee niin nopsaan.



Nyt sain vihdoin kirjotettua synnytystarinan, ei siihen menny ku melkein pari kuukautta. Lupasin sen teille laittaa, joten tässä se nyt on. En oo vielä tarkastanut sitä, toivottavasti ei oo virheitä tai mitään kauhean sekavaa:D



Synnytystarina



Poika syntyi 10.11.2006 rv 35+3

Paino 2655g

Pituus 47cm

Pipo 32,5cm



9.11 rv 35+2 käytiin shoppailemassa ja vuokrattiin leffa, joka oli tarkotus katsoa illalla. Kello 23 maissa laitettiin leffa pyörimään ja jotain lorahti vähän housuun. Ajattelin, että voisko olla limatulppaa, mutta en uskonut kuitenkaan ja veikkasin valkovuodoksi, kun sitä oli tullut muutenkin jonkin verran. Kävin takasin sohvalle ja taas tuntui, että vähän lorahti jotain, vitsailin, että varmaan tihkuu jotain lapsivettä ja laitoin siteen varmuuden vuoksi housuihin.. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittää, mutta en siltikään uskonut sen olevan mitään ihmeempää. Menin taas sohvalle, elokuvassa meni vasta alkutekstit. Kerkesin taas istahtamaan ja taas tuntui pieni lorahdus, nousin ylös ja yhtäkkiä alkoi tuntua, että nyt ei side pidä ja, kun otin pari askelta alkoi kunnon tulva. :D Vettä vaan tuli ja tuli ja housut oli ihan läpimärät. Nauroin vaan hysteerisenä ja soitin äipälle. Olin kirjottanut muistitaululle listan, mitä sairaalaan pitää pakata mukaan ja Jani alkoi kauheella vimmalla pakkaamaan kassia, ihan oma-aloitteisesti vielä. Kävin samalla suihkussa, supistuksia ei vielä tuntunut, mutta vettä piisasi. Suihkun jälkeen yritin vielä etsiä yhdestä oppaasta jotain tietoa, että ollaanko tässä nyt varmasti lähdössä synnyttämään, kun vedet on menny vai lähettääköhän ne vielä takasin. No, en pahemmin tietoa löytänyt ja Jani oli jo auton kanssa pihalla odottamassa ja piti auton oveakin auki mulle.



Sairaalaan tultiin puolen yön aikoihin ja ensimmäiseksi minut laitettiin käyrille. Siellä sitten istuttiin yli puoli tuntia ja vauvan syke oli korkeampi kuin ennen, taisi ihmetellä mihin ne vedet hävis. Muutamia supistuksiakin tuli, tosin ei vielä kipeitä. Käyrä oli hyvä ja sen jälkeen mentiin tarkistamaan onko se lapsivettä, silloin sitä alkoi taas lorottelemaan kunnolla. Lapsivettähän se oli ja olin silloin yhelle sormelle auki, kohdunkaulaa oli vielä vähän jäljellä. Kätilö sanoi, että ¿sinä et enää kotiin lähdekkään¿ ja toi sairaalavaatteet. Jani läksi kotiin, koska synnytys ei ollut käynnissä vielä ja minut laitettiin lepohuoneeseen nukkumaan. Unta ei tullut ja säännölliset supistukset alkoivatkin yön aikana. Pari tuntia kuulostelin ja kutsuin kätilön. Menin suihkuun, mutta se vaan tuntui pahentavan supistuksia ja ne tihenivät. Pääsin synnytyssaliin, mutta siellä minulle laitettiin piikki, joka hillitsi supistuksia. Sanoivat, että vauvan on hyvä olla vielä vähän aikaa masussa.



Joskus ehkä 11 maissa minut siirrettiin osastolle, synnytyksen ei uskottu enää itsestään käynnistyvän ja puhuttiin, että käynnistellään varmaan seuraavana aamuna. Sydänkäyrää otettiin muutaman tunnin välein ja verikokeet pari kertaa päivän aikana.

Klo 13 maissa alkoi tuntua taas supistuksia. Ne tihenivät koko ajan ja 14 maissa ne tulivat jo 2-4 minuutin välein. Supistukset alkoivat olla tosi kipeitä ja hoitaja sanoi, että ¿pidä silmät auki vaan ja muista hengittää.¿ Se ei ilmeisesti tajunnut, että sattu ihan pirusti, kiemurtelin siinä sängyllä, ei paljon silmien auki pitäminen auttanut. Pyysin jossain vaiheessa sen uudestaan siihen ja sanoin, että nyt on pakko saada jotain kipulääkettä, ei pysty olla. Se sitten lupasi tarkistaa pian, onko kohdunsuulla mitään edistystä. Olin kahdelle sormelle siinä vaiheessa auki ja hoitaja sanoi, että jos nyt kerta olen niin kipeä, niin pääsen synnytyssaliin, että saan jotain siihen kipuun. Ei kuitenkaan ollut vielä varmaa onko synnytys käynnissä. Jani tuli juuri sopivasti sairaalaan, kun oltiin lähdössä saliin. Sinne pääsin n. klo 16.30.



Kätilö oli mukava ja tiesinkin hänet entuudestaan. Sain petidiinipiikin ja kauratyynyn selälle, ilokaasunaamarin sain myös ja sitä vetelinkin koko synnytyksen ajan. Kivut eivät helpottaneet vaan pahenivat vähän kerrallaan. Epiduraalia ei voinut vielä laittaa, kun en ollut auennut tarpeeksi. Ilokaasu oli ainoa, mikä auttoi vähäsen. Se ei vienyt kipua, mutta rauhotti jotenkin. Klo 20 aikaan oli vihdoin 3cm auki ja voitiin tilata epiduraali. Lääkärin piti tulla pian, mutta sitten tulikin joku viivästys ja sillä kestikin 45min. Siinä vaiheessa olin niin kipeä, että tuli jo itku ja vannoin, etten ikinä enää synnytä ja sanoin vihaavani synnytystä. Puhuin myös ilokaasun voimilla ihan höpöjä, olin esim. mallikoulussa (telkkarista tuli juuri mallikoulun finaali). Välillä saatoin torkahtaa ihan hetkeksi ilokaasunaamari kasvoille ja heräsin siitä nolona. Nolotti aina kauheesti, kun olin niin sekasin, varsinkin jos kätilö oli vieressä, vaikka sillehän se on arkipäivää..



Pyysin Jania hieromaan selkää ennen epiduraalin laittoa, kun sattui niin paljon, mutta käskin heti lopettamaan, koska se vaan sattui lisää. Vauva heilutteli päätään aina supistuksen aikana, kun kätilö kokeili miten reagoi supistukseen. Mulla tuntui aivan järkyttävä paine perseessä ja selässä. Vihdoin lääkäri saapui 20.45 ja odotin, että nyt aukeaa taivas. Mutta ei, epiduraali ei auttanut yhtään. Vähän aikaa kätilö odotteli ja sanoi, että nyt pitäisi kyllä jo vaikuttaa, mutta eipä vaan auttanut. Kätilö vaihtui yhdeksän maissa, takaisin tuli sama ihana kätilö, joka otti vastaan edellisenä iltana. Olin ihan tuskissani, en ollut voinut kuvitellakaan kuinka paljon ne supistukset sattuu. Klo 21.45 tarkistettiin kohdunsuu, se oli 7cm auki, edistystä oli tapahtunut. Sain toisen epiduraaliannoksen, mutta ei se vaikuttanut edelleenkään. Melkein heti sen jälkeen alkoi tuntua kuitenkin kauhea ponnistuksen tarve, juuri kun kätilö lähti huoneesta. Huusin Janille, että ¿soita kelloa! nyt se tulee!¿ Kätilö tuli heti takaisin ja tarkisti kohdunsuun tilanteen, mikä olikin auennut 10cm:iin.



Ponnistusvaihe alkoi klo. 22.05, huoneeseen tuli avuksi myös toinen kätilö, koska muita synnyttäjiä ei ollut.

Ponnistusvaiheen aikana ajatteli vaan koko ajan, että kohta se on ohi, mutta supistusten välissä valitin aina, etten pysty enää. En kuitenkaan huutanut tai mitään. Oma kätilö oli aivan ihana ja kannustava ja sen avulla varmaan jaksoinkin. Jostain sitä energiaa vaan repi siinä vaiheessa. Sängyllä ponnistelin puoli-istuvassa asennossa ja tuin jalkoja kätilöiden kylkiin. Kätilö kannusti vaan ja sanoi, että ¿tummaa tukkaa näkyy jo. hyvä!hyvä!¿ Olin pelännyt kamalasti episiotomiaa, ja se tehtiin, koska vauvan sydänäänet oli vähän laskenut, mutta en edes tuntenut sitä. Satuin vaan näkemään sakset, kun ponnistin, mutta en tuntenut yhtikäs mitään. Klo. 22.28 pieni ihana poikamme vihdoin syntyi ja multa pääsi itku. Kätilö käski itse kurkkaamaan kumpi tuli. Itkin vaan ja sanoin: ¿poika¿ :). Jani meinasin leikata napanuoran, mutta kädet kävivät tärisemään niin, että antoi sakset takaisin. Poika nostettiin vähäksi aikaa rinnan päälle. Oli aivan sanoinkuvaamaton tunne, kun oma nyytti oli vihdoin siinä. Jani otti kuvia ja oltiin kyllä niin onnellisia. Vauva sai ensin 9 pistettä, sitten 8, kun kävi narisemaan. Aika nopeasti vauvaa lähdettiinkin siitä viemään lastenosastolle, ensin mitattiin vaan nopeasti paino. Me jäätiin synnytyssaliin onnellisina tuoreina vanhempina. Meille oli jo aiemmin sanottu, että hyvin todennäköisesti vauva joutuu lastenosastolle, luotin lääkäreiden ammattitaitoon, vaikka tietenkin vähän huoletti miten oma mussukka voi.



Istukka tuli nopeasti, 22.35 synnytys oli kokonaisuudessaan ohi. Synnyksen kesto oli 8 h 28 min, josta ponnistusvaihe 22 min. Kivut unohtuivat heti, kun poika tuli maailmaan. Sitten vähän tikkailtiin, episiotomian lisäksi ei tullut onneksi repeämiä. Vetelin tikkailunkin aikana vielä ilokaasua.

Sitten meille tuotiin syötävää ja kilistelylasit. Odoteltiin jonkin aikaa ennen kuin saatiin tietää pojan pituus ja voitiin alkaa ilmottelemaan muille pikkumiehen syntymästä. Tuoreet isovanhemmat olivatkin odottaneet ihan täpinöissään uutisia. Oli kyllä todellinen yllätys, että poika päätti syntyä noin aikaisin, vaikka oltiin vähän varauduttu siihen, kun sf-mitta oli kuukauden ollut laskusuunnassa.

Puolen yön maissa lääkäri tuli kertomaan kuulumisia. Pääsimme vielä katsomaan nyyttiämme vauvateholle ennen kuin minut vietiin osastolle. Pojalla oli aluksi vähän hengitysvaikeuksia, joten hän oli nasaaliylipaine-laitteessa. Mitään suurempaa hätää ei kuitenkaan onneksi ollut. Rakkauden tunne oli heti niin suuri, ettei voi sanoin kuvata. Se pieni ihminen oli meidän oma, sitä oli vaikea uskoa. Olin niin onnellinen, ja olen edelleen!

Se vielä pitää sanoa, että oli miehen mukana olo oli kyllä tosi hyvä juttu. Vaikkei paljoa pystynytkään tekemään tai auttamaan, niin oli tärkeintä, että oli tukena! :) Se auttoi jo paljon.





Siinä se nyt on.. Varmaan unohtui jotain, mitä piti mainita, mut toshan on jo paljo lukemista. Ihanaa odotusta kaikille! Nyt äkkiä suihkuun ennen kuin poika herää. Tuolla ne molemmat miehet nukkuu:)



lara ja pikkumies 7,5 viikkoa

pian ollaan lähdössä sinne kalusteostoksille, jopa kolme tuntia mennyt tähän valmistautumiseen :DD



Laralle KIITOKSET synnytyskertomuksesta! Ihana tyyli sinulla kuvailla noita asioita! Piti ääneen nauraakin välillä, vaikka synnytys onkin vakava asia :)

Hei vain kaikille!



Minä olen jälleen ollut poissa täältä palstoilta, on tullut niin paljon nyt reissailtua. Joten pihalla ollaan! :)



Hyvää kuuluu ja raskaus etenee mukavasti. Huomasin, että minulle on tullut masuun se raskausviiva...en muista miksi sitä kutsutaan..? :) Tuntui kuitenkin mukavalta, kun sen huomasi. Pahoinvointi on jokseenkin vähän helpottanut, vielä kuitenkin etoo aina silloin tällöin. Olen tässä loman aikana tietenkin sairastellut, joten olo on ollut aika heikko myös sen takia. Huomenna ajattelin mennä ekaa kertaa pitkästä aikaa ulos! Ihanaa! :)



Oikein mukavaa tammikuun alkua teille kaikille! Yritän taas aktivoida itseni tänne keskusteluihin mukaan!:)

*greetas rv12 tasan* :)

Uskaltaisinkohan jo pinoutua tänne päin.... ikää 27, miehellä vähän enemmän, pillerit jätettiin pois elokuussa 2006 ja annettiin esikoiselle lupa tulla, kierrot oli vähän sekaisin, eka 40 kp ja sit 56 kp, nyt kolmannesta kierrosta sit kp 40 (eli 31.12.) sain plussan RFSU:n testillä, laskurin mukaan la olis 29.8. ellei sitten venähdä tonne syyskuun alkupuolelle... hiukan jännittää tämä homma, enkä kai ole vielä aivan täysin edes sisäistänyt asiaa, että nyt sitten oikeasti ollaan raskaana!



hannnah rv 7+0(?)

Kylpyläloma on nyt ohi! Ihanaa oli! Ei me kovin hirveesti uiskenneltu, kerran käytiin vaan altaassa n. 30min verran. Muuten vaan oltiin ja hemmoteltiin toisiamme. Ja käytiin hoidoissa; mies hieronnassa & sporttikylvyssä ja minä vartalo-, jalka- ja kasvohoidoissa!!! AH! :) Lämpimästi voin kyllä suositella moista rentoutumista. Päätin juuri eilen hoidoissa ollessani että helmikuussa kun tulee 30 täyteen, varaan itselleni jonkun vastaavan hoitosession! Ässäiltyäkin tuli ja kylläpä se oli sitten mukavaa!!! ;) Mieskin sanoi tänään kun vielä 11.30 maattiin sängyssä (12 piti luovuttaa huone), että voitaisko vielä jäädä tänne vähäksi aikaa.. hih! Ehtiihän tuota. Nyt meillä on sitten uuteen kotiinkin avaimet, joten huomenna tai viimeistään lauantaina aletaan remonttipuuhiin! Mitä nopeammin päästään alkuun sitä nopeammin päästään sit muuttamaan! Jee jee!



Luin kaikki pinot, mutta en kyllä jaksa kaikille kommentoida. Tervetuloa kaikille uusille, tasapuolisesti ONNEA kaikille nyyttinsä lunastaneille ja niin muuten, ihanaa vuotta 2007 kaikille!!! Nyt taidan lähteä käymään uudessa kodissa, kurkkimassa miltä siellä näyttää.. ;)



Mammis + Tiitiäinen 26+4 (? vai meniköhän tuo oikein?)

Täällä on oltu niin kipeinä ettei koneella ole voinut olla. Joulu tuli ja meni, heti joulun jälkeen tulikin sit kamala flunssa. Kuume noussut ja laskenut koko ajan, tänään eka kuumeeton päivä. En ole edes jaksanut noita pinoja lukea, niin kipeenä tässä on oltu.



Omaa napaa sen verran, että neuvolassa kävin viime viikolla. Sf mitta oli jo normaalilla käyrällä ja sanoiva jopa että Iivari olis jo kääntynyt pää alas päin! Hemppa laskenut taas, oli 99. Neuvolatädin mukaan jotkut tulevat " immuuneiksi" raskausaikana rautalääkkeille jos muutaman viikon syö samaa ja käski vaihdella muutaman eri luontaistuote lääkkeen kanssa. Niitä apteekin rautajuttuja ku en voi syödä, menee muuten vessassa istumiseks koko päivä.

Miehelle annoin jouluna isyyspaketin, tykkäs kovasti. Siniseen kylpyammeeseen sen kasasin. Mukaan ostin maailman ihanimman kirjan, " Isän käsikirja" nimisen opuksen. Vaikkei mies kirjoja oikeen lue, ton luki yhdessä illassa.



Meillä tuntuu toi eläintarha vaan kasvavan, noiden 2 koiran ja 2 marsun lisäksi nyt löytyy jo 3 akvaariota... Mies sekosi noista altaista ihan täysin eli hommas pari lisää. Niinku se yks ei olis riittäny... :D



Sen verran onnistuin huomaamaan, että mon oli jo oman vaavin kainaloon saanut, onnea teille!



Jos nyt menis vähän lepäilemään ni ei pääse kuume enää yllättämään. Huomenna vois yrittää lueskella noita pinoja läpi ja päästä taas mukaan näihin juttuihin.



Pakko kysyä vielä sen verran, että onko kukaan menossa haikaranpesän synnytysvalmennuksiin nyt ihan lähipäivinä? Me ollaan menossa huomenna ja viikon päästä mut ongelmana ilmeni sellanen pieni juttu, että olen johonkin laittanut sen lapun mikä sieltä kotiin lähetettiin. Enkä kuollaksenikaan muista oliko se klo 14 kun sinne piti mennä vaiko myöhemmin. Täytyy varman yrittää huomenna soitella ja kysyä. Yleensä kun on paperit kaikki paikoillaan, niin nyt on se yksi lappu hävinnyt...Harmittaa.



Mut nyt lepäilemään, huomena toivottavasti jaksan lisää.



Henna ja Iivari, 32+5 (onkohan jo noin paljon?HUI!)