Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on oikea nykyajan p**kaduuni
24.11.2023 |
Rakastan lastani. Lapsen kanssa oleminen, hänen kasvunsa seuraaminen ym. ovat tuoneet elämääni paljon iloa.
Mutta entä itse äitiys taikka vanhemmuus? Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että äitiys on nykyajan suurin p**kaduuni. Yritin äsken miettiä, onko kukaan koskaan sanonut, että jee, sä olet kyllä hyvä äiti. (Okei, ehkä mieheni.) Sen sijaan vihjailuja siitä, että on huono äiti tai vanhempi kuulee koko ajan. Teet niin tai näin, aina olet huono äiti.
Isoäidit - pelkkää valittamista. Aina lapsella on muka väärät vaatteet päällä, asutaan vääränlaisessa asunnossa ja vääränlaisella alueella, lapsi on laitettu väärän ikäisenä päiväkotiin, ja ollaan tällaisina keskiluokkaisina perusvanhempina vaan kaikin puolin ihan surkeita.
Päiväkodista nyt ei muuta ikinä tehdäkään kuin valiteta milloin mistäkin. Tämä vauvapalsta - pelkkää nykyäitien haukkumista.
Nykyajan vanhemmat ovat tutkitustikin enemmän läsnä lastensa kanssa kuin mikään sukupolvi ennen, mutta silti pelkkää haukkua joka suunnasta.
Joskus tekisi mieli ottaa lapsi kainaloon ja muuttaa jonnekin Bahamalle pois tästä äitejä vihaavasta kulttuurista.
Kommentit (46)
Kaikesta paskasta huolimatta on mahtavaa olla äiti. En vaihtaisi tätä osaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä! Mulla kaksi nepsylasta normi luokalla. Isoäiti vertailee heitä vauvaserkkuunsa jatkuvasti. Meillä mennyt ilmeisesti kaikki vaan mönkään muitten mielestä. Itse en ole tuota mieltä. En jaksa nykyään pitää yhteyttä niin paljon kuin ennen. Ja parhaiten sitä viihtyy sellaisten seurassa jotka ei koko ajan vertaile, arvostele suureen ääneen ja ymmärtävät erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä! Mulla kaksi nepsylasta normi luokalla. Isoäiti vertailee heitä vauvaserkkuunsa jatkuvasti. Meillä mennyt ilmeisesti kaikki vaan mönkään muitten mielestä. Itse en ole tuota mieltä. En jaksa nykyään pitää yhteyttä niin paljon kuin ennen. Ja parhaiten sitä viihtyy sellaisten seurassa jotka ei koko ajan vertaile, arvostele suureen ääneen ja ymmärtävät erilaisuutta.
En myöskään ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa. Jollei esim. sukulaisilla ole mitään mukavaa sanottavaa, niin eikö voisi olla vaan hiljaa?
Ihmetyttää, missä on sellainen empaattisuus ja ymmärtäväisyys äitejä kohtaan. Jos lapsi vaikka valvottaa niin ei se äiti kaipaa läksyttämistä siitä, miten on nyt taas (muka) vääränlaiset kengät lapsella jalassa. Ja sit just nää vertailut milloin kenenkäkin lapsiin. Ap
Ai nykyajan vanhemmat on tutkitusti enemmän läsnä lapsensa kanssa? Sinun tekemä tutkimus? Väittäisin, että tämä on juuri päinvastoin. Ellet sitten laske sen läsnä olemisen sillä, että laitetaan lapsi television/älylaitteen äärelle joka toimii lapsen vahtina ja mennään itsekkin samojen laitteiden ääreen. Sit havahdutaan vasta siinä vaiheessa siihen, että lapsi on kadonnut kämpästä, kun poliisi tulee pimpottaa ovikkelloo, että: "Hei, sun lapsesi tippui juuri ikkunasta/parvekkeelta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on synnyttäny 4 lasta, eikä ikinä valittanu äitiydestään saatikka välittänyt muiden arvosteluista. Kaikki 4 lasta rakastaa häntä täysillä. Joten?..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai nykyajan vanhemmat on tutkitusti enemmän läsnä lapsensa kanssa? Sinun tekemä tutkimus? Väittäisin, että tämä on juuri päinvastoin. Ellet sitten laske sen läsnä olemisen sillä, että laitetaan lapsi television/älylaitteen äärelle joka toimii lapsen vahtina ja mennään itsekkin samojen laitteiden ääreen. Sit havahdutaan vasta siinä vaiheessa siihen, että lapsi on kadonnut kämpästä, kun poliisi tulee pimpottaa ovikkelloo, että: "Hei, sun lapsesi tippui juuri ikkunasta/parvekkeelta".
On siitä tutkimus, että nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin oli vanhemmat 70 luvulla. Se juuri tässä kuormittaakin ihan toisin kuin omia vanhempiamme ja isovanhempiamme kun me entinen nuoriso kasvettiin ihan yksin, ei meitä kukaan miettinyt eikä valvonut.
Ehkä sun pitäis vähän tsempata? Pyrkiä edes vähän parantamaan suoritustasi?
Tiedän, että se voi tuntua vaikealta ja paskamaiselta, mutta pienellä asenne muutoksella uskon ja luotan,että sinusta on siihen. Jos siihen kykenee irakilaisen hylkäämä yh äiti niin miksi et siis sinäkin? Sinulla on kuitenkin terveet vaaleat lapset joista voi olla ylpeä.
Onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole duuni.
Tämä! Kaikki on mukamas nykyään työtä, surukin on surutyötä. Äitiyden kuuluisi olla jotain ylevämpää kuin duuni tai siihen liittyvät tehtävät, jotka ovat välillä raskaita.
Milleniaalit ovat vain laiskoja eikä sitäkään saisi sanoa. Teidät pitäisi siirtää 1950-luvulle äideiksi nyrkkipyykkää ja pesemään astioita kylmällä vedellä, loppuisi samalla valitus ettei teitä arvosteta
kertoo vaan miten kermapersetouhua naisten elämä on nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nykyajan vanhemmat on tutkitusti enemmän läsnä lapsensa kanssa? Sinun tekemä tutkimus? Väittäisin, että tämä on juuri päinvastoin. Ellet sitten laske sen läsnä olemisen sillä, että laitetaan lapsi television/älylaitteen äärelle joka toimii lapsen vahtina ja mennään itsekkin samojen laitteiden ääreen. Sit havahdutaan vasta siinä vaiheessa siihen, että lapsi on kadonnut kämpästä, kun poliisi tulee pimpottaa ovikkelloo, että: "Hei, sun lapsesi tippui juuri ikkunasta/parvekkeelta".
On siitä tutkimus, että nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin oli vanhemmat 70 luvulla. Se juuri tässä kuormittaakin ihan toisin kuin omia vanhempiamme ja isovanhempiamme kun me entinen nuoriso kasvettiin ihan yksin, ei meitä kukaan miettinyt eikä valvonut.
Niinpä. Minä sain kasvaa ihan keskenäni. Äitini ei puhunut minulle koskaan oma-aloitteisesti ja isä oli ihan yhtä poissaoleva. Ketään ei kiinnostanut kuka minä olen, kunhan olin hiljaa ja pois jaloista. Loukkasin itseni kerran pahasti, vanhemmat kielsivät puhumasta asiasta, koska se oli huomionhakua. Onnuin vuoden ja lonkka on yhä kipeä ajoittain.
Omia lapsiani en voisi ikinä kohdella noin huonosti ja välinpitämättömästi. Johan tuollaiseen puuttuisi lastensuojelukin, mutta ei silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nykyajan vanhemmat on tutkitusti enemmän läsnä lapsensa kanssa? Sinun tekemä tutkimus? Väittäisin, että tämä on juuri päinvastoin. Ellet sitten laske sen läsnä olemisen sillä, että laitetaan lapsi television/älylaitteen äärelle joka toimii lapsen vahtina ja mennään itsekkin samojen laitteiden ääreen. Sit havahdutaan vasta siinä vaiheessa siihen, että lapsi on kadonnut kämpästä, kun poliisi tulee pimpottaa ovikkelloo, että: "Hei, sun lapsesi tippui juuri ikkunasta/parvekkeelta".
On siitä tutkimus, että nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin oli vanhemmat 70 luvulla. Se juuri tässä kuormittaakin ihan toisin kuin omia vanhempiamme ja isovanhempiamme kun me entinen nuoriso kasvettiin ihan yksin, ei meitä kukaan miettinyt eikä valvonut.
Lähde siihen tutkimukseen? En usko tähän väittämään yhtään sen perusteella mitä olen nähnyt koulumaailmassa töissä olevana. Vanhempia ei kiinnosta yhtään mitä lapset puuhaavat ja vapaa kasvatus on vain pahentanut tilannetta. Kauppakeskuksessakin lapset riehuu ja tekee ihan mitä haluavat ja vanhemmat ei puutu jos rikkovat paikkoja ym. Sitten jos joku toinen puuttuu niin ruvetaan siitä valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nykyajan vanhemmat on tutkitusti enemmän läsnä lapsensa kanssa? Sinun tekemä tutkimus? Väittäisin, että tämä on juuri päinvastoin. Ellet sitten laske sen läsnä olemisen sillä, että laitetaan lapsi television/älylaitteen äärelle joka toimii lapsen vahtina ja mennään itsekkin samojen laitteiden ääreen. Sit havahdutaan vasta siinä vaiheessa siihen, että lapsi on kadonnut kämpästä, kun poliisi tulee pimpottaa ovikkelloo, että: "Hei, sun lapsesi tippui juuri ikkunasta/parvekkeelta".
On siitä tutkimus, että nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin oli vanhemmat 70 luvulla. Se juuri tässä kuormittaakin ihan toisin kuin omia vanhempiamme ja isovanhempiamme kun me entinen nuoriso kasvettiin ihan yksin, ei meitä kukaan miettinyt eikä valvonut.
Minäkin olin yksin kotona jo 6 vuotiaana kun vanhemmat olivat töissä. Välillä äiti käväisi ruokatunnilla kurkkaamassa, että oli kaikki ok, eikä koskaan mitään se ihmeempää ollutkaan tapahtunut. Aamupala oli aamuisin aina valmiina jääkaapissa ja päivällä tein itselleni voileipiä tai paistelin kananmunia tai jotakin.kävin leikkimässä pihan lapsien kanssa yleensä päivittäin ulkona ja välillä seikkailtiin metsissä. Ihan kiva lapsuus ja nuoruus.opin hyvin itsenäiseksi ja luotettavaksi jo varhain.
=)
Ja sitten kun lapsi on aikuinen, saat syytöksiä häneltä siitä, miten huono äiti olet. Summa summarum: et voi kuin epäonnistua, näin pikkuisen kärjistetysti sanoen.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun lapsi on aikuinen, saat syytöksiä häneltä siitä, miten huono äiti olet. Summa summarum: et voi kuin epäonnistua, näin pikkuisen kärjistetysti sanoen.
Se on juuri näin. Alkkisäitiäni emme arvostelleet ikinä mistään, vaan häntä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Oma tyttäreni, jota olen puolestani pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, arvostelee ja haukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole duuni.
Tämä! Kaikki on mukamas nykyään työtä, surukin on surutyötä. Äitiyden kuuluisi olla jotain ylevämpää kuin duuni tai siihen liittyvät tehtävät, jotka ovat välillä raskaita.
Milleniaalit ovat vain laiskoja eikä sitäkään saisi sanoa. Teidät pitäisi siirtää 1950-luvulle äideiksi nyrkkipyykkää ja pesemään astioita kylmällä vedellä, loppuisi samalla valitus ettei teitä arvosteta
Nää naiset tekevät lapset vain rahan takia, kelamasseja saadakseen.
Kyllä se nyt on vain niin, että vain isät lapsiaan rakastavat, pitävät heistä huolta kuin silmäteristään.
Raatavat raskaimmissakin töissä saadakseen lapsilleen onnellisen elämän sekä samalla kuuntelevat naistensa valituksia, miten raskasta lapsien kanssa on kotona olla ja nalkuttavat ,että roskapussikin on taas täynnä, miehen ostamien ruokien kääreistä ja einesruokien pakkauksista ,joista vaimokulta on työllä ja tuskalla taas perheelleen ruuan laittanut. Pahimmillaan lapsilleen iltasatua lukeva mies saa nalkutusta siitä, että miehen pitäisi jo vihdoin viedä vaimokullannjuomien siideri tölkkien hylsyt kauppaan ja tuoda uutta tilalle tai muuten on parisuhde katkolla!
Näin se vaan menee..
Jaa minusta tuo ei kuulosta tutulta. Eikä äitiys ole mulle mikään duuni, varsinkaan paska semmonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun lapsi on aikuinen, saat syytöksiä häneltä siitä, miten huono äiti olet. Summa summarum: et voi kuin epäonnistua, näin pikkuisen kärjistetysti sanoen.
Se on juuri näin. Alkkisäitiäni emme arvostelleet ikinä mistään, vaan häntä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Oma tyttäreni, jota olen puolestani pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, arvostelee ja haukkuu.
Pidit kuin kakkaa kynnen alla.. sepä se.
Lapsikin tarvitsee arvostusta.
Jos sulla ei olisi niitä lapsia, niin kaikki koko ajan kyseenalaistaisi sun päätöstäsi olle tekemättä lapsia. Summa summarum, teet mitä tahansa, aina muut arvostelee. Mut hei, koirat haukkuu ja karavaani kulkee.