Lue keskustelun säännöt.
Äitiys on oikea nykyajan p**kaduuni
24.11.2023 |
Rakastan lastani. Lapsen kanssa oleminen, hänen kasvunsa seuraaminen ym. ovat tuoneet elämääni paljon iloa.
Mutta entä itse äitiys taikka vanhemmuus? Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että äitiys on nykyajan suurin p**kaduuni. Yritin äsken miettiä, onko kukaan koskaan sanonut, että jee, sä olet kyllä hyvä äiti. (Okei, ehkä mieheni.) Sen sijaan vihjailuja siitä, että on huono äiti tai vanhempi kuulee koko ajan. Teet niin tai näin, aina olet huono äiti.
Isoäidit - pelkkää valittamista. Aina lapsella on muka väärät vaatteet päällä, asutaan vääränlaisessa asunnossa ja vääränlaisella alueella, lapsi on laitettu väärän ikäisenä päiväkotiin, ja ollaan tällaisina keskiluokkaisina perusvanhempina vaan kaikin puolin ihan surkeita.
Päiväkodista nyt ei muuta ikinä tehdäkään kuin valiteta milloin mistäkin. Tämä vauvapalsta - pelkkää nykyäitien haukkumista.
Nykyajan vanhemmat ovat tutkitustikin enemmän läsnä lastensa kanssa kuin mikään sukupolvi ennen, mutta silti pelkkää haukkua joka suunnasta.
Joskus tekisi mieli ottaa lapsi kainaloon ja muuttaa jonnekin Bahamalle pois tästä äitejä vihaavasta kulttuurista.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun lapsi on aikuinen, saat syytöksiä häneltä siitä, miten huono äiti olet. Summa summarum: et voi kuin epäonnistua, näin pikkuisen kärjistetysti sanoen.
Kyllä siihen ihan itse vanhempana kaikkein eniten vaikuttaa, millaiset välit lapsiinsa on.
Mulla on huonot välit äitiini, eikä isäänikään kovin kummoiset. Syy? Kohtelivat huonosti koko lapsuuteni. Arvoni oli ( ihan isäni sanoin) sama kuin koiralla, eli ohimennen voi potkaista ihan ilman syytäkin.
Äidistäni taasen oli aina niin kiva naureskella pyöreydelleni, haukkua makeanhimostani ( hoitamaton ADHD), ilkkua finnejäni, ja muutenkin pettää luottamukseni ihan vaan koska HAUSKAA!
Jos näistä valitin, niin mulle sanottiin, että odotas vaan kun sulla on omia lapsia.
No nyt on, ja kaksi kolmesta on jo aikuisiakin. Meillä on ihanat, läheiset välit, lapseni ovat aina voineet luottaa minuun, ja olen aina kohdellut heitä arvostavasti. Ja monta kertaa miettinyt, että miten se onkaan voinut olla niin mahdoton tehtävä omille vanhemmilleni, kohdella omia lapsiaan asiallisesti? Me kun molemmat vielä ollaan ihan tosi kivoja tyyppejä oltu aina. Niin ei. Pakko on olla ollut kus ää meitä kohtaan.
Ja tietenkään vanhempani eivät pysty kohtaamaan omia tekojaan, vaan haluaisivat vaan ohittaa kaiken, ja vielä mieluummin kirjoittaa historian uusiksi. Mä en kanna kaunaa, mutta jos mulle sanotaan ( jälleen isäni suusta) että sä vaan olit lapsena niin hankala, että sulle oli pakko aina välillä antaa turpaan, niin varmaan jokainen älyllinen olento ymmärtää, että en siinä kohtaa sano että kyllä isäni, hyvä kasvattajani, asia on aina ollut juuri noin. Ongelma on ollut minussa, lapsessa, eikä suinkaan sinussa, aikuisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että teet hyvää työtä ja olet hyvä äiti. T. Lapseton
Tiedäthän, että isovanhempiin ei ole pakko olla missään yhteyksissä. Sitten kun ihmettelevät, miksi ette ole käyneet, sano että ette ole tulossa ennen kuin osaavat käyttäytyä ja lopettavat arvostelun.
No, vanhemmuus ei ole työ ylipäätään, paitsi sijaisvanhemmuus.
Vetositko nyt siihen perheellisten naisten pykäämään miesystävälliseen mainoskampanjaan? Sehän oli täys floppi.