Lue keskustelun säännöt.
Esittelet uuden asunnon, mekon, työpaikan... ja tuttu tölväisee siitä heti jotakin ilkeää
24.11.2023 |
Millaiset sosiaaliset taidot on ihmisellä, joka tulee esimerkiksi ystävän luokse kahville, saa kakkua ja pullaa, ja rupeaa siinä sitten kritisoimaan, että juu vähän maistuu kyllä kaneli liiaksi tässä kakussa tai pulla on pikkuisen kyllä liikaa paistunut. Tai esittelet ystävällesi remontin tuloksia ja olohuoneen uutta tapettia, ja ystävän kommentti on naama nyrpällä jotakin sellaista, että ai jaaaa, no en mä tällaista väriä kyllä olis valinnut. Tai olet aivan innoissasi uudesta kissanpennustasi ja kerrot siitä työkaverille, joka heti rupeaa paasaamaan siitä, kuinka paljon inhoaa kissoja ja kuinka paljon niistä on vaivaa eikä ikinä ole kyllä ymmärtänyt, että joku elukan itselleen ottaa...
Mä olen todistanut tällaisia tilanteita tällä viikolla ja nyt mietin, että miten näiden ihmisten ajatus oikein kulkee? Eikö voisi sanoa vain, että kivalta näyttää, hyvää on, onpa söpö ja vaihtaa vaikka puheenaihetta, jos ei kykene sen enempään.
Miksi ihmiset käyttäytyy näin? Itselleni ei tulisi mieleenkään,
Kommentit (46)
Joillakin voi olla vielä aikuisenakin niin valtava tarve saada vahvistusta omille mielipiteilleen, että eivät huomaa, milloin olisi heidän vuoro antaa sitä muille. Tämä ei tietenkään aikuisten välisissä, tasavertaisiksi tarkoitetuissa suhteissa pidemmän päälle toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymmentä vuotta olen kuullut suvulta kuinka karmea asunto minulla on. Huonosti suunniteltu jne. AsunTukholman keskustassa ,vesinäköalat, tuplaparvekkeet, puisto etuparvekkeen edessä, avotakka. "Asunto kylpee valossa. " Eli ikkunoita on ,mutta kaappitilaa huonosti.
Nyt olen niin kyllästynyt että aion ostaa uuden asunnon.En vaan kestä.
Mulla on tällainen pitkäaikainen kaveri, mutt5hän onkin autisti.
Omat vanhempani ovat tällaisia, erityisesti äidin pitää tölviä joka asiasta. Ex-mies oli myös samanlainen (ilmeisesti päädyin yhteen tutun ihmistyypin kanssa...) ja vuosien varrella en esim. kertaakaan tehnyt ruokaa jossa ei olisi huomautettavaa.
Nyt eroni jälkeen on uusi miesystävä joka löytää vain positiivista kaikesta. Ihmetteli alkuun hirveästi miksi jo etukäteen pyydän anteeksi ja selittelen vikoja asiassa kuin asiassa (esim. siitä miten parkkeerasin auton tai miten tein ostokset kaupassa). On hurjaa huomata miten on kasvanut johonkin ympäristöön ja miettiä kuinka toisenlainen omakin mielen maailma voisi olla jos oma ympäristö olisi ollut erilainen. Nyt ensimmäistä kertaa olen vasta tajunnut että asiat voivat olla myös toisin eikä jatkuva toiselle huomauttelu ole normaalia ja minä huono.
Nyt kun irtisanomissuoja heikkenee ja alle 50 hengen yrityksillä ja yhteisöllä ei ole enää takaisinottovelvoitetta. Niin oletteko onnittelemassa, kun joku työtön saa teidän työpaikan?
Tiedän tämmöisiä ihmisiä pari, ja ovat suoraan vanhemmiltaan oppineet tämän tavan. Todella kipeitä ihmisiä. Ei kannata olla tekemisissä, eivät tuosta muutu.