Kuinka tärkeää sulle on lapsesi sukupuoli? Eli odotitko että saat tytön ja pojan vai miten?

Mä vaan toivoin molemmista, että olisivat terveitä ja kaikki varpaat ja sormet tallella. Onneksi ovat.

T: Vanhana isäksi

Hiukan tyttöä toivoin, mutta poika tuli ja on aivan mahtava.

Toivoin saavani ainakin yhden pojan, koska minulla itselläni oli vain siskoja (monta!) ja olin siksi utelias, millaista pienen pojan äitiys ja"poikien maailma" olisi. Mutta olisin ollut tyytyväinen, vaikkei olisi tullut poikaa. Sain yhden pojan esikoiseksi ja sen jälkeen yhden tytön.

Jos on poika niin abortti.

Minä toivoin esikoiseksi tyttöä, ikään kuin oman äitilinjani hengissä pysymisen merkiksi. Olen aina halunnut paljon lapsia, tietenkin poikiakin, mutta oma tytär ikään kuin varmistaisi jotain keskeistä.

Esikoistyttäreni on nyt 2v ja ihan yhtä paljon iloitsen pian syntyvästä pojasta <3

Tavallaan olisin toivonut että olisin saanut sekä tytön että pojan, jotta olisin saanut kokea molempien vanhemmuuden. Tämän hetken tiedon mukaan odotan nyt toista poikaa, eikä harmita yhtään, että mahdollisesti jää kokematta tyttölapsen äitiys. Ensimmäinen lapsi opetti, että lapset ovat persoonia, enkä usko jääväni mistään paitsi. Tai no, kunhan lapset kasvaa niin uimahallissa saan käydä yksin omalla puolella.

Tuo ei ole vielä kertonut, mitä sadoista sukupuolista tuntee olevansa. Odotellaan murrosikään.

Toivoin vain, että on terve.

Toivoin tyttöjä ja sain tytön ja poikia. En ole silti harmistunut, vaikka tulikin vain yksi tyttö.

Tyttöä toivoimme ja lopetimme kolmen pojan jälkeen. :D 

Toivoin tyttöä ( aika vahvasti, myönnän) ja sain kolme!

Itselläni on kaksi poikaa ja yksi tytär. Kun eka lapsenlapsi oli tulossa, mietin, kumpaa nyt toivon. Huomasin aika pian, ettei lapsenlapsen sukupuolella ollut yhtään mitään merkitystä. Nyt on kumpaakin lajia. 

Ekalla kertaa arvelin, että on poika, mutta mulla ei ollu toivetta erityisesti. Poika tuli ja sen takia toisessa raskaudessa ajattelin, että olisi kiva saada myös tyttö. Tyttö tuli. Olen onnellinen näistä kahdesta.

Ainut toive oli että lapsi on terve, sukupuolesta en välittänyt.

Ei ollut väliä, emme edes halunnut ultrasta selvittää sukupuolta. Olen poikavoittoisesta suvusta ja jotenkin oletin poikaa / poikia meillekin. Tuli kaksi tyttöä ja poika. 

En oikeastaan toivonut kumpaakaan, koska mielestäni lapsen sukupuolella ei vanhemmuuden kannalta ole mitään merkitystä.

Lapsuudenperheessäni meitä on isäni puolelta viisi tyttöä. Lisäksi äitini puolelta minulla on yksi veli. Nyt vanhemmillani on viisi tyttärenpoikaa ja veljelläkin on kaksi poikaa. Minulla itsellänikin on kaksi poikaa.

Mitä käytännön merkitystä on sillä onko lapsi tyttö vai poika?

Mulla ei ole lapsia, mutta ihan rehellisesti sanottuna en haluaisi tyttöä. En osaisi kasvattaa, enkä koe, että mulla olisi mitään "annettavaa" siihen tytön rooliin. Lisäksi edelleen miellän, että yhteiskunta on tietyllä tavalla epäreilumpi tyttöjä kohtaan.

Sori vaan. Varmasti epäsuosittu mielipide, alapeukuttakaa vapaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta ihan rehellisesti sanottuna en haluaisi tyttöä. En osaisi kasvattaa, enkä koe, että mulla olisi mitään "annettavaa" siihen tytön rooliin. Lisäksi edelleen miellän, että yhteiskunta on tietyllä tavalla epäreilumpi tyttöjä kohtaan.

Sori vaan. Varmasti epäsuosittu mielipide, alapeukuttakaa vapaasti. 

Miten sä koet, että et osaisi kasvattaa tyttöä? Miten se eroaa poikalapsen kasvatuksesta?

Mulla on 3 tytärtä ja heistä on kasvanut upeita, pitkälle kouluttautuneita naisia ja ovat hyvissä ammateissa. Jos vanhemmat ei dissaa tyttäriään, niin ei heitä voi maailmakaan dissata.

Onhan se hyvä tietää, että tulossa on joko poika tai tyttö, eikä mikään muusu tai jopa t ransu.