Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla naisvaltaisessa työpaikassa toimeen? Huomasin tulleeni käärmeenpesään
24.11.2023 |
jossa työnteko on vaikeaa kun ihmiset ei voi tehdä töitä toistensa kanssa. Vuorotyö kyseessä ja kaikkien kanssa pitäisi hoitotyötä kyetä tekemään vaikkei persoonat aina niin keskenään kohtaisikaan. Lapsellisesti sitten saikutellaan kun olisi työvuoro tiedossa jonkun ei niin hyvän kaverin kanssa. Keski-ikäiset naiset tappelevat keskenään aivan mitättömistä asioista, kuten mikä ohjelma tulee yhteistilan telkkarista, ja kanavaa rämpätään eestaas. Yksi laittaa pöytäliinat ja toinen repii ne pois, ei voida hoitaa jotain tiettyä asiakasta vaan tapellaan kuka hoitaa ja miten hoitaa jne jne. Järkyttävä paskanpuhuminen ja outo käytös vaikuttaa kaikkiin. Sijaiset haukutaan ja kukaan ei halua tulla enää paikkaamaan jo valmiiksi kamalaa työvoimapulaa.
Olen ollut oma iloinen ja reipas itseni, mutta alan itsekin voimaan pahoin kun joudun pakolla olemaan tässä mukana. Rouvien käytös vaikuttaa ihan kaikkeen. Kyseessä vahvat persoonat jotka jyräävät muut alleen eikä pomokaan tee mitään. Olen ehtinyt alle vuoden tätä nyt katsella.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse osa ratkaisua - älä mene klikkiin, ole aktiivisesti ystävällinen kaikille nurkkakunnille ja nauti kuulemistasi juoruista mutta älä usko niitä, älä anna niiden vaikuttaa ja ennenkaikkea, älä vie niitä eteenpäin. Näin mä olen tehnyt. Vähän joskus pyrin himmailmeaan ilkeämpiä juoruja että "no ei se nyt varmaan sitä tarkoittanut..." mutta yleensä vaan naureskelen mukana. On muuten jännää miten epätodennäköiset reittäpitkin ylenemisjutut ja salaliittoteoriat leviääkään....varmaan myös sinusta.Joskus miettii että uskooko kertoja itsekään aina...
En ole ap mutta vastaavanlainen kokemus minullakin. Ehkä persoonasta kiinni mutta en itse kyennyt tuohon, työpaikan myrkyllisyys ja negatiivisuus vaikutti minuun vahvasti, en toki ryhtynyt samanlaiseksi kuin he mutta suorastaan sairastuin henkisesti ja fyysisesti. Ei siinä auttanut oma iloisuus (joka
Onneksi mulla määräaikainen sopimus päättymässä. On järkyttävää huomata itsessä muutos mikä on tapahtunut vuoden sisällä. Muistan aloittaessani miten hyvinvoiva ja iloinen olin aloittaessani. Nyt siitä ei ole mitään jäljellä. Olen aivan rikki fyysisesti ja henkisesti. Aamulla en pysty edes syömään enää, kun oksettaa työpaikalle meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö esimies eiku nainen puutu tuohon käytökseen?
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat työkaverit omassa työpaikassani on nuoret, laiskat ja alati puhelimeen tuijottavat naiset. Lusmuillaan, hoidetaan just ja just työtehtävät alta pois puolivillaisesti niin että nopeasti päästään tauolle pläräämään puhelinta ja juoruamaan. Saikutellaan just sopivasti lauantai-aamuna kun perjantai iltana on juhlittu ja sunnuntaina ollaankin taas työkuntoisia kun lisät juoksee. Palaute koetaan kiusaamisena ja henkisenä väkivaltana.
Happamia, sanoi kettu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Palaute koetaan kiusaamisena ja henkisenä väkivaltana.
Happamia, sanoi kettu...Ahaa, sulla ois huomen aamulla aamuvuro, menet töihin ja sielläpä onkin yököltä viestiä että kasin vuorolainen ei tule koska...eikä välivuorolainenkaan koska, ja iltavuoro ei ole varma.
Palaute, se tosiaan koetaan kiusaamisena!
Sepä mukavaa että olet ok sen asian kanssa!
Valitettavasti en osaa neuvoa. Mutta kerrotaan tuon olevan TEHYn suurin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ymmärtää, ettei se johdu sinusta. Väkivalta ei ole koskaan uhrin vika.
Muillakin naisvaltaisilla aloilla tuttua kuin hoitoalalla. Mielestäni pahimpia eivät kuitenkaan ole vanhimmat työntekijät, joilla työmoraali vielä on kohdillaan, vaan juuri ne ekstrovertit hovinpyörittäjät ja kännykkään tuijottelijat, jotka jättävät työt toisten tehtäväksi. Ja sitten jos siihen yrittää puuttua, menevät pomon luo valittamaan kiusaamisesta. En ole kauaa ollut tällaisessa työpaikassa enkä olisi uskonut tällaista olevan olemassakaan. Jotain ihan absurdia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa kaikessa hiljaisuudessa. Itse suosin paikkoja, joissa on mahdollisimman vähän vaihdevuosista kärsiviä.
Tiedät kai, että miehillä alkaa hormonituotannon muutos, joka vastaa naisten vaihdevuosia, noin 24v iässä ja jatkuu lopun ikää.
Eli sinun pitää biologisesta näkökulmasta omien ehtojesi mukaan löytää työpaikkoja, joissa on vain hyvin nuoria miehiä.
Tai hyväksyä, että vaihdevuodet oireilevat hyvin erilaisilla tavoilla eikä niitä voi yleistää sillä tavalla, kuin yrität tehdä tiettyä ikäryhmää vähätelläksesi.
Samanlaista on myös miesten aloilla, mutta päälle tulee vielä ihan avoin vittuilu päin naamaa, toki se selitetään aina läpäksi. Tai en tiedä onko niinkään alakohtaista, vaiko enemmänkin työyhteisö. Huonoista työyhteisöistä kannattaa pyrkiä vain eroon, koska monesti ongelmat ovat niin syvällä toimintakulttuurissa, että niitä on yksittäisen ihmisen mahdoton muuttaa. Pahimmassa tapauksessa joudut vain silmätikuksi ja saat enemmän paskaa niskaan jos yrität olla oikeudenmukainen. Hyviäkin työyhteisöjä löytyy, oli niissä sitten miehiä tai naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se yhä sellaista?
Luulin tuon pelleilyn jääneen viime vuosituhannelle, jolloin itse koin oman järkytykseni, kun kotiäitivuosien jälkeen menin naisvaltaiseen työpaikkaan.
Kotona nautin modernista tasa-arvoisuudesta, joten hämmästys oli suuri kohdatessani sen nokkimisjärjestyksen ja uskomattoman huonon käytöksen.
Vähitellen sain osakseni ammatillista arvostusta esihenkilätasolta, koska työtaidot ja työelämätaidot tekivät tehtävänsä. Kun lapseni kasvoivat isoiksi koululaisiksi, aloin opiskella työn ohessa tavoitehakuisesti omaa työalaa ja pätevöitymisestä seurasi nousujohteisuutta uraan. Tämä jo alemmalla tasolla aiheutti närkästystä ja kun kilpailtiin samoista vakansseista, ammatillinen osaaminen ja opiskelun kautta hankittu lisäosaaminen sekä palkittiin että aiheutti harmitusta muutamissa, jotka olivat osanneet enemmän silloin kun aloitin työpaikassa, mutta eivät katsoneet tarvitsevansa opiskelun kautta saavutettavia lisätietoja ja -taitoja, kun muutoinkin oli hyvä.
Opiskelin siinä sivussa tietenkin edelleen ja yllätys oli, että lopulta myös eräs lähiesihenkilö hermostui tästä, kun yhtäkkiä olinkin muodollisesti pätevämpi kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa tuli kiteytettyä aika hyvin hoitoalan ongelmat. Olisin sitä mieltä että asennekoulutuskurssi olisi hyvä, jos vain nämä ihmiset ymmärtäisivät että ongelmat johtuvat ihan heistä itsestään. Yleensä ongelma on se että henkilö, joka on ongelma syyttää asioista kaikkia muita.
No näen sekä ap:ssa että vastaajissa ongelman joka on heidän syytään: naisviha. Te ette tule toimeen puolen ihmiskunnan kanssa. Se on iso vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen työni enkä osallistu asiattomaan käytökseen. Luonnollisesti tästä ei tykätä, joten olen juorukellojen suosiossa. Välillä en malta olla heittämättä vettä myllyyn, koska viihdytyn siitä, mitä keksivät minusta, ja vielä enemmän siitä, kun tajuavat, että eivät tiedä minusta todellisuudessa yhtään mitään ja trollaan heitä kerta toisensa jälkeen.
Syy miksi vaihdoin välittömästi alaa sosiaalialalta pois, olivat kaameat työyhteisöt. Suoria, työnsä hoitavia ihmisiä vihataan. Työpaikalle mennään juoruilemaan, kehittelemään valtapelejä ja ihan suoranaisesti kiusaamaan. Tämmöinen pitäisi saada kitkettyä kertakaikkiaan pois työkulttuurista. Mutta miten. Siinäpä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla työpaikalla oli molempia, miehiä ja naisia, jotka juorusi, eikä kyennyt töihin. Lähiesimeis, pikku pomo, teki listat millä pisteellä kukin työvuorossa on. Nämä työntekijät menivät vaihtamaan listaa, jos olivat jonkun ei pitämänsä henkilön kanssa samassa paikassa. Eivät kyenneet vaan kypsästi tekemään töitä, ja se siitä. Lähiesimies tiesi tästä, mutta ei puuttunut mitenkään. Eipä hällä ollut esimies taitoja muutenkaan, kun oli toisista hommista sairastumisen vuoksi sisäisen siirron kautta esimieheksi päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse osa ratkaisua - älä mene klikkiin, ole aktiivisesti ystävällinen kaikille nurkkakunnille ja nauti kuulemistasi juoruista mutta älä usko niitä, älä anna niiden vaikuttaa ja ennenkaikkea, älä vie niitä eteenpäin. Näin mä olen tehnyt. Vähän joskus pyrin himmailmeaan ilkeämpiä juoruja että "no ei se nyt varmaan sitä tarkoittanut..." mutta yleensä vaan naureskelen mukana. On muuten jännää miten epätodennäköiset reittäpitkin ylenemisjutut ja salaliittoteoriat leviääkään....varmaan myös sinusta.Joskus miettii että uskooko kertoja itsekään aina...
En ole ap mutta vastaavanlainen kokemus minullakin. Ehkä persoonasta kiinni mutta en itse kyennyt tuohon, työpaikan myrkyllisyys ja negatiivisuus vaikutti minuun vahvasti, en toki ryhtynyt samanlaiseksi kuin he mutta suorastaan sairastuin henkisesti j
Älä hyvä mies tuhlaa päivääkään elämääsi tuollaisessa! Kanat kaakattaa, kotkat senkun liitävät!
Itse olen ollut pitkään naisvaltaisissa työyhteisöissä, eikä tuollaista ole ollut. Ihmetyttää tämä suomalainen naisviha. Itselläni elämäni helpointa aikaa on ollut sen jälkeen, kun täytin 50. Huolien määrä vähenee aika lailla, kun lapset ovat aikuisia. Huolettomuus heijastuu tietysti käytökseen pitkänä pinnana. Minulla ei ollut mitään vaihdevuosioireita. Jos niitä on. Apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Muillakin naisvaltaisilla aloilla tuttua kuin hoitoalalla. Mielestäni pahimpia eivät kuitenkaan ole vanhimmat työntekijät, joilla työmoraali vielä on kohdillaan, vaan juuri ne ekstrovertit hovinpyörittäjät ja kännykkään tuijottelijat, jotka jättävät työt toisten tehtäväksi. Ja sitten jos siihen yrittää puuttua, menevät pomon luo valittamaan kiusaamisesta. En ole kauaa ollut tällaisessa työpaikassa enkä olisi uskonut tällaista olevan olemassakaan. Jotain ihan absurdia.
Joo ja absurdia on, kun joka työpaikkaan halutaan juuri ekstroverttia ja introverttius on se pahon kirous ja luonnetyyppi mikä voi olla. Enpä ketään järjestelmällisesti kiusaavaa introverttia tiedä. Introvertit eivät yleensä ole vastuussa juoruilusta ja työpaikkakiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muillakin naisvaltaisilla aloilla tuttua kuin hoitoalalla. Mielestäni pahimpia eivät kuitenkaan ole vanhimmat työntekijät, joilla työmoraali vielä on kohdillaan, vaan juuri ne ekstrovertit hovinpyörittäjät ja kännykkään tuijottelijat, jotka jättävät työt toisten tehtäväksi. Ja sitten jos siihen yrittää puuttua, menevät pomon luo valittamaan kiusaamisesta. En ole kauaa ollut tällaisessa työpaikassa enkä olisi uskonut tällaista olevan olemassakaan. Jotain ihan absurdia.
Joo ja absurdia on, kun joka työpaikkaan halutaan juuri ekstroverttia ja introverttius on se pahon kirous ja luonnetyyppi mikä voi olla. Enpä ketään järjestelmällisesti kiusaavaa introverttia tiedä. Introvertit eivät yleensä ole vastuussa juoruilusta ja työpaikkakiusaamisesta.
Ikävää leimata kaikki ekstrovertit. Se on temperamentin osa, joka ei liity juoruileniseen. Pahin kiusaaja, jonka tiedän oli miespuolinen introvertti.
Itse olen johtajana nyt alalla, joka on naisvoittoinen. Aiemmin olin miesvaltaisella alalla. Täytyy sanoa, että tämä nykyinen pesti pakottaa itseni oppimaan enemmän ja on haastavampaa. Pitää olla myös enemmän psykologista silmää, kuin miesten kanssa yleensä. Ihmisjohtaminen on haastavampaa nyt, mutta samalla opettavaista ja palkitsevaa. Sellainen yleinen huomio ja ero on itselleni syntynyt, että naisille itsereflektointi on jossain määrin vaikeampaa. Ainakin työasioissa. Palaute pitää kaikin puolin muotoilla tarkemmin kuin miesten kanssa.
Blokkeja ja omia ryhmiä syntyy ihan yhtä paljon nais kuin miesvaltaisilla aloilla. Ihmisillä on tarve kuulua johonkin ryhmään.
Haastavaa on myös se, että kuppikuntia ei ole vain siinä työpaikalla läsnä ollessa. Niitä on myös digitaalisilla alustoilla. Esimerkiksi on suljettuja wa- ryhmiä, joissa keskustellaan hyvinkin karusti muista työntekijöistä. Tavalla, joka ei kestä päivänvaloa. Nämä jää työnjohdolta usein piiloon, eikä niihin voida silloin puuttua.
Tämä rikkoo varmaan kaikkien työpaikkojen sääntöjä, jossa pyydetään kohtelemaan toista henkilöä kunnioittavasti.
Pahimmat työkaverit omassa työpaikassani on nuoret, laiskat ja alati puhelimeen tuijottavat naiset. Lusmuillaan, hoidetaan just ja just työtehtävät alta pois puolivillaisesti niin että nopeasti päästään tauolle pläräämään puhelinta ja juoruamaan. Saikutellaan just sopivasti lauantai-aamuna kun perjantai iltana on juhlittu ja sunnuntaina ollaankin taas työkuntoisia kun lisät juoksee. Palaute koetaan kiusaamisena ja henkisenä väkivaltana.