Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla naisvaltaisessa työpaikassa toimeen? Huomasin tulleeni käärmeenpesään
24.11.2023 |
jossa työnteko on vaikeaa kun ihmiset ei voi tehdä töitä toistensa kanssa. Vuorotyö kyseessä ja kaikkien kanssa pitäisi hoitotyötä kyetä tekemään vaikkei persoonat aina niin keskenään kohtaisikaan. Lapsellisesti sitten saikutellaan kun olisi työvuoro tiedossa jonkun ei niin hyvän kaverin kanssa. Keski-ikäiset naiset tappelevat keskenään aivan mitättömistä asioista, kuten mikä ohjelma tulee yhteistilan telkkarista, ja kanavaa rämpätään eestaas. Yksi laittaa pöytäliinat ja toinen repii ne pois, ei voida hoitaa jotain tiettyä asiakasta vaan tapellaan kuka hoitaa ja miten hoitaa jne jne. Järkyttävä paskanpuhuminen ja outo käytös vaikuttaa kaikkiin. Sijaiset haukutaan ja kukaan ei halua tulla enää paikkaamaan jo valmiiksi kamalaa työvoimapulaa.
Olen ollut oma iloinen ja reipas itseni, mutta alan itsekin voimaan pahoin kun joudun pakolla olemaan tässä mukana. Rouvien käytös vaikuttaa ihan kaikkeen. Kyseessä vahvat persoonat jotka jyräävät muut alleen eikä pomokaan tee mitään. Olen ehtinyt alle vuoden tätä nyt katsella.
Kommentit (57)
Miten itsereflektointi työasioissa on naisille vaikeaa, kun kaikilla muilla alueilla se on naisille helpompaa kuin miehille. Okei, naiset tietysti pyrkivät aluarvoimaan taitojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomasitko muuten ap, että sinunkin mielestäsi yhteistyökyvytön jääräpää= vahva persoona?
kertoo aikamme arvoista jotain
Kokemusta on. Itse en ois uskonu jos joku ois kertonu millaista silkkaa ihmisperseilyä työpaikoilla voi olla, mutta pakko se on uskoa kun omin silmin todistaa.
Eräs työterveyspsykologi kommentoi jossain podcastissa että 70% ihmisten oireilusta johtuu työpaikoilla vallitsevista rakenteista joka sairastuttaa ihmiset ja saa heidät voinaan pahoin, mutta kuitenkin yksilö joutuu kantamaan taakan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista on myös miesten aloilla, mutta päälle tulee vielä ihan avoin vittuilu päin naamaa, toki se selitetään aina läpäksi. Tai en tiedä onko niinkään alakohtaista, vaiko enemmänkin työyhteisö. Huonoista työyhteisöistä kannattaa pyrkiä vain eroon, koska monesti ongelmat ovat niin syvällä toimintakulttuurissa, että niitä on yksittäisen ihmisen mahdoton muuttaa. Pahimmassa tapauksessa joudut vain silmätikuksi ja saat enemmän paskaa niskaan jos yrität olla oikeudenmukainen. Hyviäkin työyhteisöjä löytyy, oli niissä sitten miehiä tai naisia.
Just näin. Olen kokenut molemmat, sekä naisvaltaisen käärmeenpesän että äärimmäisen sairaan työyhteisön, jossa oli aika lailla 50/50 miehiä ja naisia. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin nostaa kytkintä oman mielenterveyden säilyttämiseksi.
Akat TAAS yleistämässä naisia vaikka miehet ahdistelee, hallitsee pelolla ja syyttää väkivallasta aina uhria, kunhan on nainen. Kun mies on sairas käärme, selitetään sitä miehuuden puutteella. Kun nainen mokaa, alleviivaamalla alleviivataan miten nyt on NAINEN kyseessä.
Älä yleistä. Tätä te aina sanotte miehistä. Miehet syyttää aina naisuhria, silti ette kutsu heitä käärmeiksi. Että te akat olette typeriä kanoja, itseinhoisia reikiä.
Vaatikaa joskus miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei yrityksen pääkonttorilla ole kokonaisuudessaan naisvaltaisuutta, mutta tiimi ja tukiyksiköt joiden kanssa teen töitä on pelkkiä naisia, myös taloushallinto on 80% naisia.
Ja joo, kyllä on sen päivästä paskanpuhumista ja eteenkin toisten virheiden etsimistä ja edessäpäin ei sanota mitään, päinvastoin ollaan niiiiiin mukavia, mutta kun selkäs käännät niin haukutaan oikein ja nurin. Ja vaikka joku osasto tekee toistuvaa virhettä jota pyydän korjaamaan niin he loukkaantuvat siitä että sanon ja kipittävät taas haukkumaan oikein pomolle saakka.
Jotenkin tässä talossa on hirveän heikko itsetuntoisia ihmisiä ja mistään ei saa sanoa, jopa ihan tavalliset kysymykset koetaan kyseenalaistamisena tai arvosteluna ja jotkut ns hyökkää heti takaisin. Olen joutunut ihan absurdeihin tilanteisiin näitten mehtäläisten kanssa kun en tiedä miten näitten kanssa voi toimia. Itse olen asiakeskeinen ja teen vain työtäni ja yritän saada tässä suhteellisen sekavassa ja epäloogisesti johdetussa yksikössä työni tehtyä kunnialla, mutta haastavaa on. Mikään muu ei kiinnosta enkä ole vastuussa muiden tunteista ja mielenpahoituksesta silloin kun toimitaan kuitenkin ammattimaisesti ja asiallisesti.
Vaihdevuosimummot sekoilee.
Mieti millaista heillä on kotona, kun töissäkin kehtaavat olla noin myrkyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä sukupuolikysymys ole. Olen toiminut esihenkilötehtävissä pitkään ns. asiantuntja-aloilla eri puolilla maata. Kaikissa paikoissa on vakiintunut työkulttuurinsa, joka useimmiten toimii hienosti, mutta pari kertaa minut on nimetty johtamaan "käärmeenpesää".
Näille vaikeasti johdettaville paikoille on tyypilllistä, että siellä on yksi keskushenkilö, joka on ottanut omavaltaisesti yhteisön hallintaansa. Hän manipuloi ja määrää, on usein sosiaalisesti hyvin taitava, ja käyttää mm. sanatonta ulossulkemista tehokkaana rankaisukeinona yhteisössä. Kukaan ei uskalla poiketa hänen asettamasta linjastaan, joka sotii firman arvoja vastaan.
Kun olen näihin yhteisöihin joutunut esimieheksi, edellinen esihenkilö on varoittanut tilanteesta. Olen lähtenyt tunnustellen liikkeelle, mutta jo ensipalaverissa on ollut selvästi havaittavissa, kuka se tuholainen on.
Jos en ole päässyt arvokeskusteluissa tämän manipulaattorin kanssa yhteiymmärrykseen, ainoaksi keinoksi jää irtisanominen heti sopivan tilaisuuden tullen. Valitettavasti se vie aikaa jopa kuukausia, jolloin yhteisö jatkaa piinassa. Tässä tilanteessa yritän tukea mahdollisimman paljon tämän henkilön välittömiä uhreja. Eivät he mitään manipulaattorin ystäviä ole, vaan ovat ottaneet selviytymiskeinokseen "bestiksen" roolin.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Itse en ois uskonu jos joku ois kertonu millaista silkkaa ihmisperseilyä työpaikoilla voi olla, mutta pakko se on uskoa kun omin silmin todistaa.
Eräs työterveyspsykologi kommentoi jossain podcastissa että 70% ihmisten oireilusta johtuu työpaikoilla vallitsevista rakenteista joka sairastuttaa ihmiset ja saa heidät voinaan pahoin, mutta kuitenkin yksilö joutuu kantamaan taakan yksin.
Jatkan vielä että samainen psykologi oli tehnyt havainnon jonka mukaan Suomessa monesti ainoa tie uralla etenemiseen on ryhtyä esihenkilöksi. Hänen mukaansa useimmat ihmiset eivät halua esihenkilöiksi eikä heitä kiinnosta ihmisten johtaminen tai heidän hyvinvointinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Itse en ois uskonu jos joku ois kertonu millaista silkkaa ihmisperseilyä työpaikoilla voi olla, mutta pakko se on uskoa kun omin silmin todistaa.
Eräs työterveyspsykologi kommentoi jossain podcastissa että 70% ihmisten oireilusta johtuu työpaikoilla vallitsevista rakenteista joka sairastuttaa ihmiset ja saa heidät voinaan pahoin, mutta kuitenkin yksilö joutuu kantamaan taakan yksin.
---} kävin kerran työpsykologilla kun töissä oli ihan hirvee pomo joka näännytti ihan sairaalla työmäärällä ja sairaalla narsistipersoonallaan meidät kaikki. Ihan turha käynti ja todella ammattitaidoton tämä Mehiläisen työpsykologi. Pystyisin itse paljon parempaan. Se kuunteli hetken, luki paperista mitä kysyy seuraavaksi, kysyi ihan tyhmiä kysymyksiä jotka ei olleet siihenkohtaan lainkaan sopivia. Lopuksi ehdotti jotain nettipäiväkirjan tekemistä jossa raportoisin tt huoltoon tekemisiäni ja fiiliksiäni ja sitten jos haluan niin joku terveydenhoitaja voi soittaa mulle. Siis whst. Tätäkö on helvetin kallis työterveyshuolto. Varasin siinä toisen psykologin käynnin jotta pääsen pois tilanteesta koska olisin haljeta kiukusta. Peruin sen seuraavana päivänä ja laitoin viestiä että en katso sitä tarpeelliseksi koska 1. käynnistäkään ei ollut mitään hyötyä. Ihan turha ja kallista porukkaa. Ei niiden puheilla käynnistä ole mitään hyötyä. Tätä samaa sanoi muutama kolleganikin jotka joutui käymään työterveydessä sen hullun akan myllytyksessä.
Olen miehenä opiskellut naisvaltaista humanistista alaa, naisvaltaisessa tiedekunnassa. Missään en ole nähnyt epähumaanimpia ihmisiä kuin siellä: kateus, selkäänpuukottaminen aivan suosittuna yleistapana, kaikenkaltainen mustamaalaaminen ja pahan toivominen ja puhuminen. Yäk. Ehdottivat jatko-opiskeluja yliopistolla, hommiakin luvassa. Never ever!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten aloituksessa esitelty myrkyllinen työyhteisö liittyy siihen, että työpaikka on naisvaltainen?
Siten, että se paha olo näytetään avoimesti, eikä kiusaamista väitetä vitsiksi ja kiusattua pilkata kahta kauheammin, kun ei ole hyvä jätkä joka ei tajua läppää?
Olen töissä työpaikassa, jossa suurin osa työkavereista on asperger-miehiä. Voin sanoa, että työilmapiiri on aivan täydellinen. Kaikki tekevät hommansa ilman kyräilyä, ei ole klikkejä eikä mitään ylimääräistä draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa kaikessa hiljaisuudessa. Itse suosin paikkoja, joissa on mahdollisimman vähän vaihdevuosista kärsiviä.
Se on aivan sama minkä ikäisiä. Ainoa ero: vaihdevuosista kärsivät on pitkäjänteisempiä ja nuoremmat käy enemmän tuulella. Joka paikassa sama juttu.
Ja ei, en ole joutunut joka paikassa toisten hampaisiin. Se riippuu niin kuun ja tähtien asennosta, joutuuko siihen vai sivusta seuraajan asemaan..
Vain kahdesti olen tehnyt sen virheen, että otin puheeksi. Ei olisi kannattanut. Ei itsensä eikä toisen takia.
Jos vaihtaa paikkaa tiheään, ei paskan ilmapiirin tekijät ehdi tehdä haittaa. Kuormittavaa sekin, mutta puoli vuotta, vuoden pystyy pysymään sivussa nokkimisjärjestyksestä kun oppii bluffaamaan.
Itsestään kannattaa kertoa mahdollisimman vähän, samalla kun teeskentelee avointa. Mihinkään ei kannata ottaa kantaa, vaikka erilaiset klikit yrittävät saada omaan porukkaansa. Paitsi on tärkeää olla aina samaa mieltä pomon ja pomon kaverin kanssa. Positiivisesti kriittinen joskus, ettei ruskeakielisyys näy.
Tämä on totuus, jota kukaan ei ääneen myönnä, jos ei halua joutua pahasti nokituksi. Eli hyvien sosiaalisten taitojen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten aloituksessa esitelty myrkyllinen työyhteisö liittyy siihen, että työpaikka on naisvaltainen?
Siten, että se paha olo näytetään avoimesti, eikä kiusaamista väitetä vitsiksi ja kiusattua pilkata kahta kauheammin, kun ei ole hyvä jätkä joka ei tajua läppää?
No se ei ole kivaa, että paha olo näytetään avoimesti (muiden selän takana) ilmeilemällä, muljauttelemalla, kieltä naksauttelemalla ja sähisemällä. Kiusaamalla ja haittaamalla toisten työntekoa, juoruilemalla ja panettelemalla. Kertomalla keksimiään juttuja muille työkavereille ja valehtelemalla työkaverista esihenkilölle. Jättämällä kertomatta työn kannalta oleellisia asioita, sulkemalla yhteisön ulkopuolelle.
Se on totta ettei kiusaamista väitetä vitsiksi. Sitä sanotaan kohteen herkkähipiäisyydeksi, epäammatillisuudeksi, yliherkkyydeksi, väärinymmärrykseksi, ja itse asiassa kiusaamisen kohde on laiska, jättää työnsä tekemättä ja kiusaa ja puhuu pahaa toisista, eikä edes osaa mitään.
Naisvaltainen työyhteisö on usein syövyttävän myrkyllinen. Naisvaltaisilla työpaikoilla on paljon työuupumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa tuli kiteytettyä aika hyvin hoitoalan ongelmat. Olisin sitä mieltä että asennekoulutuskurssi olisi hyvä, jos vain nämä ihmiset ymmärtäisivät että ongelmat johtuvat ihan heistä itsestään. Yleensä ongelma on se että henkilö, joka on ongelma syyttää asioista kaikkia muita.
No näen sekä ap:ssa että vastaajissa ongelman joka on heidän syytään: naisviha. Te ette tule toimeen puolen ihmiskunnan kanssa. Se on iso vika.
Eli naisvaltaisella alalla pärjää kyllä, kunhan ei avaa suutaan epäkohtien edessä? On kiltisti hiljaa ja opettelee nöyräksi, ja muistaa hymyillä katse alas luotuna?
Ihanaa ettei me olla enää naisvihamielisen patriarkaatin vallan alla. 🤗
Vierailija kirjoitti:
huomasitko muuten ap, että sinunkin mielestäsi yhteistyökyvytön jääräpää= vahva persoona?
kertoo aikamme arvoista jotain
Naisvaltaisella työpaikalla ihan normaali tapa ilmaista asia.
Lähdet tekemään vain keikkaa jos mahdollista. Saat tehdä sillon töitä itsenäisemmin etkä joudu mihinkään käärmeenpesiin. Teet vain työt ja lähdet kotiin.