Kumpi sinulla on omasta mielestäsi paremman näköinen: Naama vai vartalo?
Älä vastaa "ei kumpikaan/molemmat", vaan nyt on pakko valita.
Kommentit (13)
leveitä hartioita ja penistä joskus kehuttu mutta sanoisin että naama
Ei ole pakko valita, ei kumpikaan.
Naama. Olin nuorena kaunotar. Piirteet ovat samat edelleen, mutta olen lihonut 25 kiloa nuoruusvuosista.
Vartalo, sitä on kehuttu hyvännäköiseksi. Naamasta olen tavis.
Ehdottomasti vartaloni. Omaan tiimalasivartalon ja vaikka kiloja onkin karttunut, niin yleissiluetti ja mittasuhteet ovat edelleen harvinaisen kauniit. Kasvoistani olenkin sitten suoraan sanottuna ruma.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vartaloni. Omaan tiimalasivartalon ja vaikka kiloja onkin karttunut, niin yleissiluetti ja mittasuhteet ovat edelleen harvinaisen kauniit. Kasvoistani olenkin sitten suoraan sanottuna ruma.
Mulla täysin sama. Vartalon on saanut liikunnalla juuri sellaiseksi kun haluan ja luonnostaan tiimalasi.
Naama täynnä aknesta arpia, eikä muutenkaan ole omaa silmää miellyttävä.
Sanoisin, että kun hymyilen, niin naama, mutta kun en hymyile, niin eipä ole naamassa kehuttavaa. Kroppa toimii tosi hyvin, mutta ei ole nätti. Minulla on kolmen raskauden jäljiltä mm. hyvät vatsalihasten erkaumat ja niinpä vatsa roikkuu pussina. Mutta ihan sama, hyvin pärjään näillä mitä on. :)
Aloin muuten juuri kuuntelemaan tiedetoimitta Juha Matias Kehtosen Sairaan kaunis -kirjaa. Se on "tietokirja kauneuden ja terveyden peilitalosta". Nyt siinä on ollut mielenkiintoista tekstiä mm. lootusjaloista, korseteista sekä mm. miestissien kauneudesta. Kannattaa tutustua, se on mielenkiintoinen kirja!
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vartaloni. Omaan tiimalasivartalon ja vaikka kiloja onkin karttunut, niin yleissiluetti ja mittasuhteet ovat edelleen harvinaisen kauniit. Kasvoistani olenkin sitten suoraan sanottuna ruma.
Sama täällä. Paitsi että minä en ole ikinä oppinut elämään sen epäsuhdan kanssa, että kasvot ja vartalo ovat eriparia. Jo nuorena tuntui siltä, että tällaisella hevosmaisella naamalla pitäisi olla pitkä ja laiha vartalo niin näyttäisi tyylikkäältä, mutta alipainoisenakin minulla on aina ollut tiimalasivartalo ja suuret (normaalipainoisena aika valtavat) rinnat, joten olen aina vain pukeutunut säkkeihin ja yrittänyt olla mahdollisimman näkymätön. Vihasin rintojani jo teininä.
Erilaisella persoonallisuudella varustettuna olisi varmaan opetellut meikkaamaan ja korostamaan vartaloa piilottelun sijaan, mutta kun se ei ole yhtään minua. En osaa enkä halua olla "seksikäs". En edes tajua mistä nämä muodot tulivat, sillä äitini oli juuri sellainen superlaiha ja muodoton millainen olisin aina halunnut olla.
Kroppa 2, naama 1. Nuorena molemmat olivat hyviä.
Kumpaakin on kehuttu, vaikea sanoa. Ihanat rinnat, kiva kroppa, hyvä perse jne. Kasvoista sanottu nätit. Ehkä kroppa kuitenkin.