Muita, jotka eivät tajua Lumiukko-elokuvan hypetystä?

Ei ole oikastaan edes jouluinen elokuva. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan tuota kun on liian ahdistava. Yksinäinen, syrjitty, ehkä masentunut/ahdistunut/autistinen lapsi tekee talvella lumiukon, joka herää eloon ja josta tulee lapsen ystävä ja tuo lapselle toivoa. Lapsi viettää lumiukon kanssa mukavan talven, mutta sitten talvi etenee, lumiukko alkaa sulamaan, koittaa kevät ja lumet sulavat ja lumiukkokin sulaa. Lapsi vaipuu takaisin synkkyyteen. Kai tuon on tarkoitus kertoa lapsille, että jokainen kohtaa menetyksiä ja mikään ei ole ikuista. Tästä ei kuitenkaan tarvitsisi kertoa lapselle jouluna. Lapselle joulun pitäisi olla iloa. 

Ajattelen sen niin, että joulukin on ohimenevää, eikä pysyvää. Joulun taikaa on lentää lumiukon kanssa lumiukkojen maahan viettämään hauskaa aikaa. Sellaiseen suurimmalla osalla lapsusta on kaipuu ja ihmiset uskovat unelmiin ja toivovat taikoja, jotta jaksaisivat elää. "Kun luopuu unelmistaan, kuolee". Joulu pukkeineen, tonttuineen ja lahjoineen on ihanaa satua. Samoin se, että lumiukko herää henkiin ja sen kanssa voi lentää. Mutta me jotkut rakastamme satuja, vaikka tiedämme niiden olevan satuja. Todellisuus on se sulanut lumiukko ja arki, joka on pakko kohdata. Joskus jouluisin, lomilla jne. pääsemme lentämään arjen huolista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan tuota kun on liian ahdistava. Yksinäinen, syrjitty, ehkä masentunut/ahdistunut/autistinen lapsi tekee talvella lumiukon, joka herää eloon ja josta tulee lapsen ystävä ja tuo lapselle toivoa. Lapsi viettää lumiukon kanssa mukavan talven, mutta sitten talvi etenee, lumiukko alkaa sulamaan, koittaa kevät ja lumet sulavat ja lumiukkokin sulaa. Lapsi vaipuu takaisin synkkyyteen. Kai tuon on tarkoitus kertoa lapsille, että jokainen kohtaa menetyksiä ja mikään ei ole ikuista. Tästä ei kuitenkaan tarvitsisi kertoa lapselle jouluna. Lapselle joulun pitäisi olla iloa. 

Ajattelen sen niin, että joulukin on ohimenevää, eikä pysyvää. Joulun taikaa on lentää lumiukon kanssa lumiukkojen maahan viettämään hauskaa aikaa. Sellaiseen suurimmalla osalla lapsusta on kaipuu ja ihmiset uskovat unelmiin ja toivovat taikoja, jotta jaksaisivat elää. "Kun luopuu unelmistaan, kuolee

Kaunis kirjoitus. Hienosti puettu sanoiksi monta asiaa.

Mun jouluni ei lapsuudessakaan perustunut telkkarille.

Ehkä hetken tuli katottua Joulupukin kuumaa linjaa ja jotain satunnaisia.. 

Lumiukko on ehkä yksi karmivimmasta ohjelmista, joita tiedän. Hetken on hauskaa ja sitten kaveri sulaa.. Höystettynä sillä kamalalla lapsenkirkumisella.

Lapsena sen kerran katoin ja pelkäsin. Seuraavina jouluina en katsonut. Joskus nyt omien lasten kanssa päätin, että tsekataas. Ei jouluaattona, ettei tunnelma mene,.

Poika ei jaksanut katsoa, ei ollut tarpeeksi selkeä. Tytär katsoi, muttei kokenut suuria värinöitä. Itse katsoin, eikä se paremmaksi muuttunut.

Vielä loppuksi ei meillä juuri kotimaisia joululaujakaan suosita, kun ovat itkuvirsiä.

Laitteet pysyy jouluaattoisin kiinni. Silloin ollaan yhdessä. Ulkoillaan, käydään, tehdään, pelataan, saunotaan, seurustellaan.. missä välissä sitä telkkaria yms kerkeis töllää?

Itse olen kuusikymppinen, enkä ole koskaan katsonut Lumiukko -elokuvaa. Enkä Samu Sirkan joulutervehdystäkään. Joulurauhan julistus katsotaan aina, muu aika vietetään yhdessä ulkoillen, pelaten, syöden jne. eikä televisiota katsellen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kuusikymppinen, enkä ole koskaan katsonut Lumiukko -elokuvaa. Enkä Samu Sirkan joulutervehdystäkään. Joulurauhan julistus katsotaan aina, muu aika vietetään yhdessä ulkoillen, pelaten, syöden jne. eikä televisiota katsellen.

Tästä tulikin mieleeni, että ainakin Yle Areenan ohjelmatiedoissa näkyy jo joulun televisio-ohjelmia. Tarjonta huononee vuosi vuodelta. Kuten viime vuosina on ollut tapana esittää Yle taas kerran useita ikivanhoja jo useita kertoja esitettyjä joulukonsertteja menneiltä vuosilta. Mm. Diandran vanha joulukonsertti ollaan taas esittämässä.

Traumataustaisena nään tuossa Lumiukossa kännisen isän sekoilemassa. 'Hylätty lapsi' korjaa, piirtää itselleen 'parempaa' lapsuutta. Silti kaikessa surumielisyts. 

🙋😕

Lapsena itkin, kun tämä ja lumikoira olivat täysin lamaannuttavan häiriintyneitä. Lapsi yksin vailla aikuisen lohdutusta.

Monesti aikuiset satuilevat korjatakseen lapsuuden traumat: Tove J., Astrid L., C.H. Andersen ym. ym. 

En tiedä asiasta mitään. En muista nähneeni leffaa koskaan. Olen 56-v.

Sama piirtäjä korjaa tilanteen: eronnut äiti lapsineen potkaisseet juopon isän pois, muuttavat samaan taloon. Toipuu myös koiran menetyksestä. Pettymyksiä....niin nykylapset Ei niitäkään kestä. 

Lumiukossahan ukot kieppuivat ja tanssivat kalja virtasi. Ajettiin pelottavasti motskarilla bileisiin.... Selkeesti alkoholistiperheen apsen toipumistarinoita.

Lumiukko on niin tylsä etten todellakaan katso sitä, ei herätä mussa mitään tunteita kyllä :D

Vierailija kirjoitti:

Olet liian nuori ymmärtämään että televisiosta ei tullut jouluna hyvää ohjelmaa.

sen lisäksi olet myös kuuro.

Pidin Lumiukkoelokuvasta kunnes 30 vuotta sitten töissä hälytyskeskuksessa pahimman laman aikaan kuuntelin lasta joka huusi ja aneli isäänsä ettei tappaisi hänen äitiään. Se oli pahinta mitä olen koskaan kuullut. Tunsin itseni silloin niin avuttomaksi enkä enää pystynyt siihen työhön enkä edelleenkään kestä kuunnella tai katsoa uutisiakaan mitkä kertovat tuollaisista asioista. Kävin terapiassa kunnes tuli joulu ja katsoimme Lumiukkoa ja yhtäkkiä huusin murtuneena järkyttyneen poikaystäväni jaloissa jolle en ollut pystynyt kertomaan kokemastani. Sen jälkeen en pystynyt katsomaan sitä hetkeä kun elokuvan lopussa poika herää ja näkee pelkän sulaneen lumikasan, koska kuulen sen pienen pojan epätoivon. Joka vuosi olen piiloutunut johonkin kun lapset eivät tiedä, eikä lastenlasten tarvitsekaan tietää miksi äiti itkee kun ne viimeiset nuotit alkavat soimaan. Mies tietää mutta edes parhaat ystäväni eivät tiedä mitä koin. Tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuvat poskilta kun mies vielä nukkuu. Minulle tuo elokuva on rakas mutta myös hyytävä muisto. Hyvää joulua kaikille teille jotka olette olleet Joulun töissä ja erityisesti jaksamista kaikille teille jotka joudutte kohtaamaan elämän onnettomuuden joka päivä.

No ei siinä olekaan muuta kuin se biisi. 

Tajuan kyllä ihan hyvin, että on monelle rakas ja tärkeä joulutraditio, vaikka itse en sitä jaksakaan katsoa.

Lumiukko -elokuva on sama juttu kuin Histamiinin joulukalenteri,muistoja omasta lapsuudesta. Kiva kun yle pitää jonkun vanhan lasten jouluelokuvan /ohjelman ohjelmistossaan. Niitä voisi olla useampikin joulun aikaan,mm. Samu-sirkan joulutervehdys.

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan tuota kun on liian ahdistava. Yksinäinen, syrjitty, ehkä masentunut/ahdistunut/autistinen lapsi tekee talvella lumiukon, joka herää eloon ja josta tulee lapsen ystävä ja tuo lapselle toivoa. Lapsi viettää lumiukon kanssa mukavan talven, mutta sitten talvi etenee, lumiukko alkaa sulamaan, koittaa kevät ja lumet sulavat ja lumiukkokin sulaa. Lapsi vaipuu takaisin synkkyyteen. Kai tuon on tarkoitus kertoa lapsille, että jokainen kohtaa menetyksiä ja mikään ei ole ikuista. Tästä ei kuitenkaan tarvitsisi kertoa lapselle jouluna. Lapselle joulun pitäisi olla iloa. 

Näin, hirveä ja surullinen tarina.. en pidä ollenkaan eikä meillä lapsetkaan tykkää jouluna surullisista tarinoista.

Se tunnusmusiiķki on jo luotaantyöntävä alakuloisuudessaan. Mutta miten moni tykkää kiduttaa itseään tällä jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tekee lumiukon päivällä, on hiukan kuumeinen illalla. Lapsi näkee unta jossa lumiukko herää ja matkustavat pohjoisnavalle yhdessä. Aamulla poika herää ja lumiukko on sulanut, pojan valtaa hetken haikeus. Sitten muistaa oman mielikuvitus unen matkan ja on onnellinen. 

Pohjoisnavalle? Eikö ne mee etelänavalle, kun siinä näkyy pingviinejäkin?634 Oliko se unta? Sillähän jäi muistoksi se kaulaliina, jonka sai reissulta.

Alkuperäisen tarinan kirjoittaja ei pidä siitä että Lumiukosta on tullut joulun klassikko.