Muita, jotka eivät tajua Lumiukko-elokuvan hypetystä?

Nykyaikana tuo lapsi saisi monta diagnoosia. 

Masentava, ahdistusta täynnä. Pako mielikuvitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Masentava, ahdistusta täynnä. Pako mielikuvitukseen. 

En pysty katsomaan sitä. Se musiikki on liian surullinen korviini ja tulee haikea olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentava, ahdistusta täynnä. Pako mielikuvitukseen. 

Istuu hyvin tähän suomalaiseen hevimusiikki tuskafestari -mentaliteettiin. 

Sinulle on täytynyt tapahtua jotain traumaattista lapsuutesi jouluissa. Toivottavasti saat apua 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se lapsi jää yksin kun se lumikoira muuttuu oikeaksi? Vai oliko tämä se jatko-osa?

Varmaan on ollut pakko tehdä toivoa tuova jatko-osa depressoivalle alkuperäiselle.

Ette ole varmaan katsoneet sitä "jatko-osaa", koska sehän se vasta masentava onkin.

Kyllähän se perustuu aika pitkälti nostalgiaan, ei siihen varmaan muuten pääse samalla tavalla sisälle. Mutta onhan se kauniisti toteutettu kaikin tavoin, siitä ei pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana tuo lapsi saisi monta diagnoosia. 

Ai siitä, että on normaali lapsi vilkkaalla mielikuvituksella? Tykkää leikkiä ulkona ja tehdä jopa lumiukon?

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana tuo lapsi saisi monta diagnoosia. 

Miten niin? Ihan tavallinen, utelias lapsi jolla on mielikuvitusta.

Lentelykohdan 3d-pyöritys on aika taidokkaasti animoitu käsin piirretyillä kuvilla.

Rakastin laulua sekä filmiä.

Enää en oikein voi katsoa sitä, kun sain tietää (dokkari tai Hesari, en muista), ettei se laulaja, Peter Auty, saanut siitä mitään, koska sen vanhemmat lahjoittivat kaikki oikeudet kirkolle ja ilmeisesti kirkko tienaa sillä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena Samu Sirkan joulun katsoja, enkä ollut nähnyt Lumiukkoa (ei ainakaan muistikuvaa). Töissä aikanaan työkaverit kehuivat sen maasta taivaaseen ja yksikin kertoi itkevänsä joka kerta sen lopussa. Tästä innostuneena katsoin ko. jouluna Lumiukon, enkä tosiaan tavoittanut tunnelmaa. Ehkä jos sen olisi itse lapsena nähnyt ja tottunut katsomaan joka joulu, olisi siihen ehkä erilainen tunneside.

Hei ihan sama juttu minulla!! Ihmettelin ihan hirveän paljon, kun ennen joulua työkavereista alkoi yksi jos toinen hehkuttamaan Lumiukkoa. Katsoin sen ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. En niin innostunut, mutta sen jälkeen olen kuitenkin katsonut lasten kanssa lähes joka joulu, koska musiikki on niin hieno.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle on täytynyt tapahtua jotain traumaattista lapsuutesi jouluissa. Toivottavasti saat apua 🥺

Ei mitään erityisen traumatisoivaa, mutta traumatisoivassa perheessä jokainen päivä on traumaattinen, ne hyvätkin.

Kirjoittelin tuon Lumiukko tyylin satuja ala-asteikäisenä, mutta Lumiukkoa inhosin.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan tuota kun on liian ahdistava. Yksinäinen, syrjitty, ehkä masentunut/ahdistunut/autistinen lapsi tekee talvella lumiukon, joka herää eloon ja josta tulee lapsen ystävä ja tuo lapselle toivoa. Lapsi viettää lumiukon kanssa mukavan talven, mutta sitten talvi etenee, lumiukko alkaa sulamaan, koittaa kevät ja lumet sulavat ja lumiukkokin sulaa. Lapsi vaipuu takaisin synkkyyteen. Kai tuon on tarkoitus kertoa lapsille, että jokainen kohtaa menetyksiä ja mikään ei ole ikuista. Tästä ei kuitenkaan tarvitsisi kertoa lapselle jouluna. Lapselle joulun pitäisi olla iloa. 

Minäkään en lapsena halunnut sitä katsoa, koska tuli vain surullinen olo.

En muista katsoneeni sitä lapsena. Aikuisiällä olen joutunut katsomaan, koska mies muistaa sen lapsuudestaan ja lapset haluavat myös nykyään nähdä sen. Ei herätä tunnereaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vai siis kuvitteliko tuo lapsi vaan koko lumiukon eloon heräämisen eli oliko lapsi harhainenkin? Tietenkään mikään lumiukko ei ole oikeasti elävä, mutta tapahtuiko koko juttu vaan lapsen mielessä. 

Mieleståni ne oli kuumehoureita.

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan tuota kun on liian ahdistava. Yksinäinen, syrjitty, ehkä masentunut/ahdistunut/autistinen lapsi tekee talvella lumiukon, joka herää eloon ja josta tulee lapsen ystävä ja tuo lapselle toivoa. Lapsi viettää lumiukon kanssa mukavan talven, mutta sitten talvi etenee, lumiukko alkaa sulamaan, koittaa kevät ja lumet sulavat ja lumiukkokin sulaa. Lapsi vaipuu takaisin synkkyyteen. Kai tuon on tarkoitus kertoa lapsille, että jokainen kohtaa menetyksiä ja mikään ei ole ikuista. Tästä ei kuitenkaan tarvitsisi kertoa lapselle jouluna. Lapselle joulun pitäisi olla iloa. 

Tuollainenko se juoni on? En ole nähnyt elokuvaa ja vahvistuu miksi en halua nähdäkään. Tiesin sen olevan vähän surullinen, mutta en noin surullinen. Ahdistuisin varmaan itsekin, koska oikeastihan olen tosi herkkis tuollaisten suhteen. 

Tykkään Lumiukon lopputunnarista, mutta muuten en pysty katsomaan elokuvaa sen välkkyvien värien takia, päätä alkaa särkeä.

Lapsi tekee lumiukon päivällä, on hiukan kuumeinen illalla. Lapsi näkee unta jossa lumiukko herää ja matkustavat pohjoisnavalle yhdessä. Aamulla poika herää ja lumiukko on sulanut, pojan valtaa hetken haikeus. Sitten muistaa oman mielikuvitus unen matkan ja on onnellinen. Turha tähän on yrittää vääntää mitään diagnooseja taikka muuta vääräytymiä. Ihan perus lapsen mielikuvitus juttu mistä on tehty hieno elokuva, biisi klassikko. Käytiin  viime jouluna Musiikkotalolla kuuntelemassa orkesterin soittamana, elokuva pyöri taustalla. Sali oli loppuunmyyty, kaikki esitykset joka vuosi.