Aikuinen ihminen katkaisi välit, kun emme suostu enää tarjoamaan yöpaikkaa

Puolisoni sisko änkeää itsensä kylään. Esimerkiksi, jos on joku pienimuotoinen kahvitilaisuus, jossa käy väkeä, jotka viipyvät pari tuntia. Tämä henkilö jää kysymättä yöksi ja kaivaa alkoholijuomat esille vieraiden poistuttua ja ilmoittaa menevänsä saunaan. Kertoo typeriä juttuja itsestään juoden alkoholia koko illan. Ei koskaan kysele keneltäkään muulta kuulumisia, eikä kuuntele, jos joku muu kertoo jonkun jutun. Jauhaa tosiaan itse omasta työstään ja itsestään tuntikausia. Rasittava tyyppi, varsinkin, kun hänen jutuissaan ei ole minkäänlaista järkeä, häneltä puuttuu yleissivistys. En tarkoita, että pitäisi olla mikään lukutoukka, mutta kyllä yli viisikymppiseltä voisi olettaa, että edes jonkinlaista alkeellista ymmärrystä maailman asioista on. Mutta ei, hän on tyhmä kuin saapas. Esimerkki: vaimoni kertoi pöydässä lapsemme elämästä erään tavanomaisen asian. Tähän sisko totesi, että luulemme olevamme niin hienoja ja viisaita ja kyllä tiedetään, ettei teillä ole paljon rahaa, vaikka näyttelette rikkaita. Kyllä, tämä on ihan totta, tällaista saamme kestää aika ajoin. Yhden kerran, kun hän jälleen kerran haukkui perhettämme puhelimessa, puolisoni sanoi hänelle, että pitää tätä käytöstä huonona ja toivoo, että tällainen haukkuminen loppuisi. Sisko löi luurin korvaan ja laitteli vihaisia viestejä, miten kehtaamme noin hänelle sanoa. Vaati pitkään anteeksipyyntöä viestein ja ihmetteli, miksi emme pidä yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa elämässä ihmiset silti vielä kyläilevät toistensa luona, yöpyvätkin. Ajatella!

Kyllä mutta kutsuttuna. 

Jos itse kutsun toisen yökylään se on ok mutta jos toinen ilmoittaa tulevansa asuinpaikkakunnallemme ja tarvitsee yöpaikkaa voin valita annanko sen vai en. Ei ole mikään velvollisuus majoittaa.

Meillä esim on talo ulkomailla. Eräs sukulainen selkeästi vihjaisi että voisi lomailla sillä suunnalla, toiveena siis majoittua meillä niin pitkään kuin kehtaa (ja he kehtaisivat!). Vastasimme iloisesti että on tosi kivaa, voimme sitten tavata kaupungilla vaikka lounaan merkeissä ja vaikka käydä talollamme kahvilla. Ikävä kyllä emme olisi kotona kuin päivän pari samaan aikaan kuin he joten talo ei olisi muuten käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Oli hauskaa jutella ja juoda kahvit siskon kanssa ja jutella niitä näitä kun lapset olivat nukkumassa. Mutta kyllä se harmitti kun meitä ei kutsuttu kylään ja kerran kysyin nii vastaus oli ettei heille mahdu. Silloin loppui myös meille mahtuminen. Vihjaili vielä monesti että tulisivat ja sitten kysyikin suoraan johon vastasin että ei mahdu.

Oletko missään vaiheessa suoraan sanonut, että sinusta olisi reilua, että kyläilyt tapahtuisivat puolin toisin? Jos sisko on vain niin omanapainen ettei tajua. Suuttuu, ettei teille muka mahdu kun ennenkin on mahtunut. Eikä näe mistä kielto oikeasti johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D Tietenkään en ilmaissut asiaa noin ennen kuin pakon edessä. Kun vuosia on yritetty hienovaraisesti vihjata, että ei oikein käy nyt yökyläily ja aina on päädytty siihen, että on pakko päästä. Nytkin selitettiin, että rahat ovat äärettömän tiukoilla ja paljon muutakin stressin lähdettä, niin ei voida ottaa. Mutta vastassa on aina vänkääminen siitä, miten kuitenkin voisi tulla.

Jotkut eivät todellakaan suostu ymmärtämään kohteliasta, aikuista puhetta.

No eikö ole hyvä sitten että katkaisi välit itse kun ette aiemmin jämäkämmin saaneet itse sanottua? Miksi vängätä asiasta enää kun tilanne lopullisesti ohi?

No itse olisimme halunneet pysyä väleissä tämän ihmisen kanssa ilman majoitusvelvollisuutta. Ei siis ole hyvä, että katkaisi välit. Valinta on tietenkin hänen. En vain py

Kannattaa kehittää hyvä perustelu, jos haluaa katkaista hankalaksi käyneen järjestelyn.

Korona-aika katkaisi meillä itsestään vastaavan käytännön - tosin koko suhteen. Mikä lopullisesti todisti sen, että olimme *kivoja, koska meille pääsi yöksi.

Näitä hyväksikäyttäjiä löytyy joka suvusta. Meidänkin suvussa on yksi, joka tuo joka vuosi lapsensa, lapsenlapsensa, anoppinsa ja appensa kuukaudeksi sukuloimaan. Mitään vastavierailukutsua ei koskaa tule. Ja jos menee kutsumatta, yövyt hotellissa ja silti tarjoat päivällisen ravintolassa koko hänen perhekunnalleen. Röyhkeydellä ei ole mitään rajaa.

Olen siis sanonut siskolleni että koska he eivät kutsu meitä, ei meillekään tulla enää niin vaan. Sitä ennen ihmetteli että mikseivät serkukset saa nähdä nykyään (eli hän ei saa enää tulla lapsineen syyslomalla)... 

Hänen miehensä saa niin myös omaa aikaa kun vaimo ja lapset on poissa pari yötä mutta menkööt sitten vaikka hotelliin. He ovat hyvin itsekkäitä. 

Oikein teit. Uskon että monen ihmisen elämä voisi olla paljon parempaa jos he uskaltaisivat olla hieman (paremman termin puutteessa) itsekkäämpiä.

Itsekkyydellä en tarkoita sellaista perinteistä ilkeää itsekkyyttä vaan sitä, että ei turhaan uhraa omaa hyvinvointiaan tai omaisuuttaan tekemällä vain toista miellyttääkseen jotain sellaista mitä ei oikeasti halua tehdä.

Tämän yksi osa-alue on erilaiset kissanristiäiset joihin jotkut näkevät pakolliseksi osallistua vaikka oikeasti haluaisi tehdä oman perheensä tai ystäviensä kanssa jotain aivan muuta.

Ystävät ja sukulaiset ovat kallisarvoisia ja niitä ei pidä turhaan menettää tai sulkea elämänsä ulkopuolelle, mutta elämä on liian lyhyt siihen että viettäisi liikaa aikaa sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa ei oikeasti halua olla. 

Terve itsekkyys on mielestäni ihmiselle hyvästä. 

Luulen että suurin osa näistä ihmisistä ei tajua että ovat ärsyttäviä siipeilijöitä, vaan moni tuntuu perustelevan lokkeilua itselleen (ja muille) käytännöllisyydellä, naapuriavulla, säästäväisyydellä tms. Oikeasti kyse on vain siitä, että he näkevät miten voisivat hyötyä toisesta ja pyrkivät käyttämään tilannetta hyödykseen.

Äskettäin eräs tälläiseen taipuvainen selitti silminnähden ylpeänä silmät loistaen miten (omasta mielestään) nerokkaasti kun kaikki työkalut, tarvikkeet ja osaaminen oli pummittu jostain.

Usein elämäntapalokkeilijan toimintamalliin kuuluu myös se, että toisten ihmisten aika nähdään myös resurssina jota voidaan omia omien tarkoitusperien edistämiseksi: Nyt kun se Jukka on siellä lomalla niin sillähän olisi aikaa tulla laittamaan ne sähköt meidät mökille Myös puolison komentelu tuntuu olevan näille ihmisille tyypillisempää kuin muille.