Muistan kun 70-luvulla syötiin usein homeista ruokaa

Viitisen vuotta kerkesin 70-lukua elämään, en ainakaan muista meillä olleen homeisia ruokia. Jos olen havainnut hometta leivässä tai missään tuotteessa, koko pussi lentää roskiin kaikkineen mitä siinä on vielä jäljellä. Yksikin homeinen leipä saastuttaa muutkin leivät saman pussin sisällä.

Mehun päältä otettiin home pois. Sen muistan. 

Mun kodissa ja monissa muissa kodeissa säästettiin luontoa ja silloin oli sellainen elämä, että kaikkea kierrätettiin. Muistan, kun kaupan maitopullot, siis ne ruskeat lasiset vaihdettiin muovipusseihin ja näihin piti ostaa muovikannu. Ja niistä maitopusseista virkattiin mattoja. Silloin sai siskon vanhat vaatteet, ja myös vaatteita tehtiin silloin paljon itse. En muista saaneeni uusia vaatteita, kuin ehkä kevät juhliin tai jouluna. Ei silloin osattu ostaa koko ajan uutta, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli todella hyvä asia. Ja leipä oli hyllyillä ilman muovia kuin muutkin monet tuotteet. Niihin käärin papereihin piirrettiin, ja se oli oikeasti hienoa saada iso valkoinen paperi, johon piirtää. En kehuisi, että en itse ole kokenut tuota, ja minulla paremmin? Mutta oikeasti ihailen mun lapsuutta, koska en toki tähän itse voinut vaikuttaa, mutta elämä oli vain sellaista silloin. Ja oli toki monia surullisia ja vaikeita asioita, mutta miksi niistä valittaa. Jotkut surut ja vaikeudet käsitellään yksin tai suvun kesken. Ymmärrän toki, että ei näin ole kaikilla, mutta ei itsellä myöskään ollut surujen jakajaa. Mutta silti vielä hengissä. Ja jaksetaan kaikki tästä vielä edelleen me kaikki, niin vanhat kuin nuoret ja siltä väliltä. 

Suurilla ikäluokilla voi olla jo eri käsitys homeesta ruoassa kuin aiemmilla ikäluokilla, joille ravinnon saanti ylipäätään ei ollut itsestäänselvyys sotavuosien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun kodissa niin tehtiin, mutta ei meillä. Enkä tunne ketään kuka niin olisi tehnyt. 

Ei meilläkään. Ikinä ei homeista ruokaa syöty, ei koskaan. Äiti oli tarkka siitä, että ruoka on hyvälaatuista.

Totta, mun äitini oli s 1913 ja meillä ei ikinä syöty homeisia ruokia. Hän oli äärimmäisen tarkka hygieniasta ilm siksi, että oli ammatiltaan karjakkona aikana, jolloin ei ollut nykyisiä kylmälaitteita. Jääkaapikin oi kodisamme 50-luvun lopusta, lisäksi hyvä kellari. Joka viikko leivottiin leipää ja 6-henkisellä perheellä ei kerennyt homehtua.

Ennen oli kaikenlaisia uskomuksia, joita pidettiin totena.

Muistan eräänkin kaikkitietävän väittäneen 70 -luvulla, että home on terveellistä. Eipä kuitenkaan itsekään syönyt homeista ruokaa.

Ruokatorven syövän mahdollisia syitä alkoholin jälkeen on pilaantunut ruoka. Miettikää sitä kun seuraavan kerran raapaisette sen homeen ruoan päältä pois ja kuvittelette, että se olisi turvallista syötävää.

Meilläkin tehtiin niin, että itsetehdyistä hilloista ja mehuista otettiin vain homeklöntti pois ja eikun syömään. Teki pahaa ja melkein itketti, mutta pakko oli ottaa. Samoin juustoista ja leivästä vain leikattiin homekohta pois. Näillä nyt ei ole tekemistä keskenään, mutta aikuisena sain homeisesta työpaikasta astman. Inhoan hometta.

Joka vuosikymmenellä on varmaan homeen syöjiä. Ihan varmasti tälläkin hetkellä joku syö homeista ruokaa. Olin itse vasta lapsi 70-luvulla, eikä meillä syöty mitään homeista, vaikka vanhemmat oli kouluttamattomia. Hekin ymmärsivät, että ruoka pitää syödä tuoreena eikä homeisena.

Ennen syötiin homeisia ruokia koska ei ollut pelastusliivejä.  Homehan tunnetusti kelluu pinnalla.

No ei meillä. Mikäli pääsi homehtumaan, heitettiin pois kaikki pussin sisältö, ei valkattu homeettomia. 

Ketjun aloittaja kertoo isojen poikien muistelemia juopotteluputkia. Ei meillä ole koskaan, millään vuosikymmenellä tarvinnut syödä homeista ruokaa.

Se selittää sitten 70-luvulla syntyneiden käytöksen ja ulkonäön.