Tunnetteko varakkaita ihmisiä, jotka "köyhäilee" ja ehkä jopa lokkeilee toisten kustannuksella? Kertokaa esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi somessa  x ssä ulisee, kun Gigantti vei tililtä 4,90 e . Tsekkasin tulot verokoneesta 260 000 e vuodessa. Hirveä ulina ja voivotus 5 eurosta jota ei saannut gigantista takaisin.

Sairasta.

Sama tyyppi muuten x ssä postailee välillä kuinka hirveää on kun jenkeissä on niin isot tuloerot. Muka järkyttyneenä.

Tuplasairasta!

Tunnen miehen, joka voitti päävoiton eräässä veikkauksen pelissä. Hänellä on myös hyväpalkkainen vakityö, mutta veikkausvoiton jälkeen alkoi kaikenlainen lokkeilu. Syö ja juo mieluusti muiden piikkiin maksamatta omaa osuuttaan, ja juhlissa kävi juomassa jääkaapista toisten juomat. Ostaa tietysti punalaputettuja tuotteita ja kehtaa maksattaa omalla lapsellaan ostoksiaan. Tuttavapiiri on harventunut tämän lokkeilun myötä, mutta hänen mielestä syy on vain kateus.

Isäni on pilannut välimme, koska suhde rahaan on niin kieroutunut. Oli ikänsä vakityössä ja palkka samaa luokkaa kuin meidän nelihenkisen lapsiperheen kaikki tulot yhteensä. Nyt työttömänä pitää omaisuuttaan yllä punalappu tuotteilla ja ruokakassijossa käymällä. Kaikki puheenaiheet liittyy hänen varallisuuteen. Toisena hetkenä kehuskelee säästötilin saldoa ja hetken päästä uhriutuu, kun on niin köyhä.

Raja tullut vastaan kun hänen todellisuuden taju on hämärtynyt ja alkanut kohdistua muihin. Kuvittelee että työssäkäyvinä meillä on paljon rahaa. Meidän kulutukseen ja elämäntyyliin puuttuminen sekä ilkeät kommentit kaikesta mihin rahaa on käytetty, vaikka olemme täysin riippumattomat taloudet toisistamme. Lapsenlapsille ei osta edes syntymäpäivälahjoja, mutta omiin menoihin kuten Alkoon on aina rahaa. Kaikkien muiden tarpeet ja ostokset on turhaa.

Kesän jälkeen ei enää tekemisissä haluttu olla, kun antoi ymmärtää, että hänen omistaman kesämökin kuluista haluaisi meidän ottavan osaa, jossa olemme vierailleet vuodessa 1-2vk. Hän itse käy siellä aktiivisesti puolet vuodesta. Ensin vilpittömästi pyytää vieraaksi ja sitten lasku perään. Ei riitä että lapsiperhe tuo kaikki kulutustavarat. Viimeinen niitti

Oma puoliso ainakin. Hänellä on muhkeahko summa sijoituksissa, mutta koska pieni palkka niin on aina ja ikuisesti vinkumassa käsi ojossa kuinka yhteiset menot pitää jakaa palkkojen suhteessa, eikä puoliksi.

Auton kuluihin sanoo osallistuvansa, mutta ei oikeasti. Eli jos tulee esim. huoltolasku niin alkaakin urputus siitä kuinka koko auto on aivan tarpeeton ja pitäisi hankkiutua eroon. Mutta kuitenkin ajelee sillä mielellään mökille, vanhemmilleen ja aina kun töissä tarvitsee. Osallistuminen hänelle on pari kymppiä bensaan 2krt vuodessa.

Ja jokainen ostos on hirveän stressin ja vertailun takana, ihan normaaleista ruokatarvikkeista lähtien - jos on joku normaalihintainen tuote tullut ostettua bulkkihalpiksen tai tajousversion sijaan niin hänellä on päivä pilalla ja vaikerrusmonologia piisaa loopissa pitkään.

Tiedän yhden joka käy leipäjonoissa saadakseen lisärahaa sisaruksen lapsenlapselle(joka ei ole köyhä) ja kalliimpiin teatterilippuihin. Siksihän ruokajonot ei ole olemassa!

Tuttavapiiriin kuului vuosia sitten useamman lapsen yksinhuoltaja (lapsilla eri isät). Hänellä oli tapana viettää aikaa meillä usein niin, että oli opastanut lapsensa meille "leikkimään" omien lasteni kanssa jo ennen kuin itse saapui meille kuin omaan kotiin haettuaan nuorimman lapsensa päivähoidosta. Hoitovapaalla oleva puolisoni otti heidät vastaan ennen kuin itse tulin töistä. Välillä tuli viestiä, että tuo kaupasta sitä ja tätä. Olettivat, että heillekin riittää ruokaa, ja lapsensa kävivät meidän jääkaapilla oma-aloitteisesti. Eivät millään meinanneet lähteä kotiinsa, vaan saattoivat roikkua meillä puoleen yöhön asti, vaikka meidän olisi jo pitänyt päästä nukkumaan. Luulimme, että tuo yksinhuoltaja on vähävarainen, mutta paljastui, että sillä kyllä oli omaisuutta ihan riittävästi, mutta saitana osasi maksattaa paljon asioita muilla. Käytti hyväkseen muidenkin vieraanvaraisuutta esim. änkeämällä naapureiden mökeille täysihoitoon. Vastavuoroisuus puuttui, eikä meitä koskaan kutsuttu hänelle kylään syömään hänen maksamiaan tarjoiluita. Onneksi tyyppi sitten muutti muualle. Varmaan kuppaa ja lokkeilee nyt siellä uudella paikkakunnalla. Emme jääneet kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän okt-alueella yksi perhe lämmittää talonsa koko talven puilla. Saavat ne ilmaiseksi sukulaisilta. Mukava lähteä iltalenkille, kun se savunhaju ja pienhiukkaset jää pyörimään siihen alueelle. Toki muutkin joskus pitää takassa tulia, mutta näillä se on jatkuvaa. Ei siinä paljon naapureita mietitä.



Ja siis ovat varakkaita, eli ei tarvitsisi säästää lämmityskuluissa.

Meillä lämmitetään joka ikinen päivä puulla. Lisäksi puusauna lämpiää pari kertaa viikossa. Miksi ihmeessä miettisin jotain naapureita?

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso ainakin. Hänellä on muhkeahko summa sijoituksissa, mutta koska pieni palkka niin on aina ja ikuisesti vinkumassa käsi ojossa kuinka yhteiset menot pitää jakaa palkkojen suhteessa, eikä puoliksi.

Auton kuluihin sanoo osallistuvansa, mutta ei oikeasti. Eli jos tulee esim. huoltolasku niin alkaakin urputus siitä kuinka koko auto on aivan tarpeeton ja pitäisi hankkiutua eroon. Mutta kuitenkin ajelee sillä mielellään mökille, vanhemmilleen ja aina kun töissä tarvitsee. Osallistuminen hänelle on pari kymppiä bensaan 2krt vuodessa.

Ja jokainen ostos on hirveän stressin ja vertailun takana, ihan normaaleista ruokatarvikkeista lähtien - jos on joku normaalihintainen tuote tullut ostettua bulkkihalpiksen tai tajousversion sijaan niin hänellä on päivä pilalla ja vaikerrusmonologia piisaa loopissa pitkään.

Hyi kauhee mitä lokittelua. Tuo puolison auton kätevä ilmaiseksi lainailukin on jo ihan älytön etu, ties kuinka monta tonnia vuodessa.



Ja anna kun arvaan: ei kehtaa pistää pihalle, koska yhteisiä pieniä lapsia?