Pitääkö sokerittomalle vanhemmalle kertoa, että sen lapsi vetää meillä karkkia?
Meillä on naapurustossa perhe, jossa ei käytetä sokeria, karkkeja tms ollenkaan. Vanhemmat on kieltäneet sokerituotteet myös vieraisilla ja nyt kun niiden vanhempi lapsi on kouluikäinen ja tulee synttäreille yksin, niin hänellä on omat eväät. Vanhemmat ovat hirveän ylpeitä, että lapset ei haluakaan syödä karkkia tai herkkuja.
No, todellisuudessa lapsi vetää synttäreillä ym karkkia niin paljon kun sitä on tarjolla. Meillä ollessaan kinuaa pullia, kakkua tms ja välillä on käynyt mielessä onkohan käynyt meillä kaapeilla kun ekaluokkalaiset on ollut iltapäivällä keskenään kotona.
Kommentit (28)
Aikanaan lapsuudessani '70 luvulla naapurin lapsilta oli kotona kielletty sarjakuvien lukeminen. No meille " leikkimään" tullessa lukivat koko ajan vain Aku Ankkoja. Mitään muuta eivät tehneet ja leikit jäi leikkimättä.
Toinen esimerkki sukulaislapsen kaverisynttärit ysärillä. Yhden vieraan hammaslääkärivanhemmat olivat kieltäneet kotona kaiken sokerin ja herkut. 8- vuotias päästessään kaverisynttäreille veti herkkuja hullun lailla eikä lähtenyt pöydästä pois koko aikana.Muut tytöt jo leikkivät synttäreillä ja yksi vain ahmi. Vielä lopuksi pyörsi ulko-ovelta hakemaan taskuihinsa karkkia ja keksejä.
Rajoittavat vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen.
Lasu tuollaisesta perheestä. Tulee takuulla syömishäiriöinen lapsi.
Hommahan on niin että kohtuus kaikessa, varsinkin syömisissä, on paras opetus.
Äitini oli makeistehtaalla töissä ja kotona oli karkkia ihan varmana, mutta myös sitä tavallista ruokaa, ja sääntö oli että karkkia ei syödä ennenkuin ruoka on syöty eikä joka päivä. . Minusta ei tullut lihavaa ja hampaitakin on paikattu 2. Viimeksi olen ostanut pastilli-askin 2 viikkoa sitten.
Tunnen tuollaisen perheen, jossa äiti oli ja on terveyshysteerikko ja melkoinen määräilijä muutenkin, mitä niitä paasaamisia kuuntelin. Kun mies tuli lasten kanssa meille kylään, niin ne lapset ja mies todella tyhjensi kahvipöydän. Sittemmin on perheessä ero tullut, eikä ole vaikea päätellä miksi...
Kyllä minä kertoisin vanhemmille, että synttäreillä lapset ovat halunneet syödä sokeriherkkuja. Minusta se on ihan normaalia viestintää ja voi avata vanhempien silmiä. Sitä en taas ymmärrä muutenkaan, että koululaiset tyhjentävät kaapit herkuista koulun jälkeen. Kun lapseni olivat koululaisia, meillä syötiin ruoka-aikoina ja tarvittaessa sai lisävälipalaa tilanteen mukaan, mutta ei meillä mitään keksejä vedetty ja sitten ihmetelty, kun ei ruoka-aikana ruoka maistu. Ruoan jälkeen oli jälkiruoaksi jotain pientä herkkua. Mutta kaverit söivät omassa kotonaan omina ruoka-aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei, uusi provon aihe. Pojot siitä.
En ole ap, mutta törmännyt ihan samaan ilmiöön. Pahimpia herkkuvarkaita omien lasten kavereista on nämä sokerittomat- ja lauantaikarkkipussi-lapset. Ja siis ihan todella pahoja: varstetaan pöydältä se koko kulho ja mennään yksin vessaan lukkojen taakse mättämään niitä konvehteja niin paljon, että lähes tukehtuvat niihin. Toivottavasti ko vanhemmat ovat tyytyväisiä kasvatukseensa, minusta se maanisuus on lähinnä kammottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tutun hammaslääkäri vanhemman lapset eivät saa kylässä (eikä varmaan kotonakaan) syödä karkkia tai juoda limua. Nyt kun kouluiässä niin kyllä kaikki koulupäivien jälkeen kaapeista katoaa..
Hammaslääkärin lapset syövät koulupäivän jälkeen kaappinne tyhjäksi herkuista?
-ohis
Kyllä, omien lasten lisäksi. Jos lapsilla ei ole kavereita tullut mukana kotiin, niin yleensä ne herkut on kaappiin jäänyt. Meillä ei ole mitään täyskieltoa milloin niitä saa ja ei saa syödä, omat lapset osaa itse ajatella, ettei niitä ehkä joka päivä kannata syödä vaikka tarjolla olisi.
no näinhän se yleensä näissä perheissä käy, jossa on tosi tiukka sokerikuri, kylässä piiloudutaan sitten karkkikipon kanssa vaatekaappiin. Eli joku väliversio ehkä toimisi paremmin. En siis kannata yletöntä sokerimässäilyä kenellekään, mutta totaalikielloissa monesti todistanut yllämainittua käytöstä. En kertoisi vanhemmille.
Joo, meillä oli naapureina lestadiolaisia. Kun lapset tulivat kylään, tälläytyivät telkkarin ääreen. Valehtelin aina ettei sieltä mitään tule. (sitä aikaa elettiin ettei tullut ohjelmaa ympäri ämpäri) Eivät älynneet sanoa DVD/video nitään. Omani ei tykännyt itse katsoa juuri ollenkaan telkkaria. Ei nyt aikuisenakaan muuten heh.