Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisesti esteellisille kysymys
19.11.2023 |
Olen menossa tapaamaan erästä sukulaista ensi viikolla. Ei olla nähty yli 10 vuoteen, hällä pahoja sosiaalisia ongelmia ja vaikeuksia olla kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Pelkää sosiaalisia tilanteita, joten minun tehtäväni tietenkin on sitten olla se osaavampi osapuoli ja siten etten aiheuta hänelle ainakaan lisää pelkoja.
Millaisista asioista te mielellänne keskustelette tai kerotte toisille, suhteellisen vieraille, mutta kuitenkin jostain tutulle henkilölle? Mitkä olisivat neutraaleja puheenaiheita (sään voivottelu tai ihastelu jos unohdetaan)? En tietenkään aio kysyä mitään henkilökohtaisia, mistä hän voisi nolostua tyyliin: "mitkäs ovat urasuunnitelmasi" "kai menet opiskelemaan, pitäähän joku ammatti olla" "onkos tyttöystävää", koska hänellä ei näistä ole mitään.
Ehkä harrastukset voisi olla joku hyvä aihe? Osaatteko vihjata jotain muuta? Yhteisistä sukulaisistakaan on turha puhua, koska hän ei juuri niitä tunne minua lukuunottamatta (ja perheenjäseniään).
Nimenomaan lukisin mielelläni teidän omia ajatuksia, ei niinkään. että keksitte minulle ja tälle sukulaiselleni, sillä uskon, että saan parhaiten ideaa, jos saan kuulla miten te haluaisitte
Kommentit (23)
Olet ihana, ap, kun olet noin huomaavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tuollainen sosiaalisesti kömpelö kai. Ainakin introvertti enkä uskalla tavata paljon ihmisiä tai jutella heidän kanssaan. Mutta tykkäisin jutella jonkun puolitutun/vieraan/tutun kanssa turvallisista itseä kiinnostavista jutuista. Harrastukset on hyvät. Itse harrastan esim. geokätköilyä, joka on monelle ihmiselle aika tuntematon ja siitä on paljon kertomista ummikolle. Mutta koska olisin itse aika arka kertomaan pitkiä puheita, niin ehkä sitten niin päin, että sillä kylään tulevalla rohkealla puhujalla olisi vastaava harrastus, josta itse voisin ummikkona kysellä lisää. Myös koirat, vanhan talon remontointi, kesämökin ylläpito, osake- ja rahastosijoittaminen sekä kirjat ja lukeminen on minusta mielenkiintoisia ja itselle läheisiä aiheita. Myös jos kotikaupungissa on jotain skismaa, kuten että teollisuudelle kaavaillaan tontteja, joilla on luontoarvoja kaupunkilaisille tai yritetään investoida luontoa saastuttaviin teollisuuslaitoksiin
Kiitos, kun vastasit noin runsassanaisesti, oli paljon apua. Olen itsekin introvertti, mutta en kauheasti kuitenkaan ujostele sosiaalisia tilanteita joten ehkä siksi on helppo tajuta sitäkin ihmistä, joka sitten on todella sulkeutunut ja elänyt tosiaan pitkään neljän seinän sisällä. Tuo onkin hyvä pointti, että voisi sillei tietyllä lailla työntää ensin omaa elämää keskusteluun, niin näkisi, jos jostain niistä saisi yhteisen puheenaiheen ja hän saisi kysellä tai tuoda tietämystään sitten esiin. Tuolla sukulaisellani on muitakin ongelmia, joten siksikin haluan vähän etukäteen miettiä, en tykkää ajatuksesta, että hylkisin häntä vain siksi, että hänestä ei ole sosiaaliseen tilanteeseen, etenkin kun nyt viimein hän on alkanut enemmän tulemaan ulos kuorestaan terapian tai lääkityksen avulla, niin haluan sitten osaltani olla siinä mukana, etenkin, kun hän itse pyysi tapaamista.
.
Puhu normaalisti kuten puhuisit normaalistikin.
Vierailija kirjoitti:
Puhu normaalisti kuten puhuisit normaalistikin.
:D
Jännitän sosiaalisia tilanteita ja mieluummin tutustun ihmisiin, vaikka kävelylenkillä kuin kahvikupin ääressä. Rennompaa, kun saa liikkua. Tahtoisin myös ettei jännitysoireisiini kiinnitetä sen suurempaa huomio. En ole tyhmempi tai vammaisempi kuin kukaan mukaan. Kun pystyn luottamaan toiseen, tulen kyllä kuorestanikin. Mutta aikaa se voi ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesti esteellisetkin ovat kukin omia yksilöitään. Kullakin voi olla erilaisia mielenkiinnon kohteita.
Itse tykkäisin ainakin siitä, että mitään poikkeavuutta ei nosteta esille. Ei mitään olemukseen viittaavaa kommentointia. Ei siis mitään tämäntyylisiä: "oletpas hiljainen", "näytätpä laihalta/lihavalta/kalpealta", "onko kaikki hyvin", "kuulostatpa x:ltä", "rauhoitu hieman" (jos puhuu kiihtyneesti hermoillessaan). Eikä mitään lohdutuspalkinnoilta kuulostavia kliseitä, kuten "olet hyvä kuuntelija". Minulle on sanottu muutaman kerran, että olen hyvä keskustelija. Se on jäänyt positiivisena mieleeni, mutta tuollaisten kommenttien tulee aidosti sopia kontekstiin.
Asuinpaikka, sen eri puolet, viihtyykö. Harrastus tai kiinnostus, jos on samoja kiinnostuksia. Vaikuttaako siltä että haluaa jutella tai olla somessa, vai ei. Maisema, vesistö, luonto, marjametsä. Matkustus jos on rahakas ja matkustaa, ehkei ole. Kielitaito, jos pitää jostain ulkomaan kielestä. Lempiohjelmat tai elokuvat, musiikki, video.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihana, ap, kun olet noin huomaavainen.
Samaa kirjoitan minäkin.
"Tahtoisin myös ettei jännitysoireisiini kiinnitetä sen suurempaa huomio." Tämä. On oikeasti aivan uskomattoman hämmästyttävää, miten moni ihminen noista huomauttaa. Ihan siis aikuiset ihmiset. Eivät ilmeisesti ymmärrä, että juuri se huomauttelu pitää noidankehää yllä. Kun tsemppaa itsensä uskomaan, että ei haittaa ja olen yhtä ok kuin muutkin, niin seuraavan nurkan takaa joku pösilö ampuu taas kaiken alas sinänsä viattomalla, mutta äärimmäisen ajattelemattomalla kommentillaan. Seuraava yritys sitten taas lääkityksen kera...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa on tietysti miettiä mikä olisi hyvä aihe. Olen toisaalta itse vähän samanlainen. Kiusattu aikoinaan lukioossakin vielä ja sen jälkeen olenkin sitten ajautunut yksinäisyyteen. Ei ole ollut enää helppoa tutustua muihin. Omat harvat sukulaiset menevät aina suoraan niihin vaikeisiin aiheisiin. Niitä itselläni ovat opiskelut tai työasiat varsinkin. Tämä sen vuoksi, että minun on ollut ja on vieläkin vaikeaa enää pärjätä niissä. Tämä, vaikka lähtökohta (olen käynyt lukionkin) on ollut parempi. Se kaikki ei vaan jatkunut eteenpäin.
No jos kuitenkin mietin vielä tarkemmin niin en tiedä tunnetko tätä ihmistä kovin tarkasti. Mietin vaan jos tietäisit kaikesta mikä on kiinnostanut häntä niin nuo jutut voisivat toimia vieläkin. Minulla sellaisia aiheita ovat esim musiikki, eläimet ja kaikki ulkomaihin ja eri kulttuureihin liittyvät asiat. Samoin todellakin jokin harrastuksiin liittyvä asia toimii. Tässäkin olisi toisaalta hyvä tietää mikä toista kiinnostaa.
Tämän lisäksi tykkään kuunnella muiden ihan tavalliseen elämään liittyviä asioita. Minun kanssani voisi ihan hyvin puhua, vaikka siitä kun on käynyt jouluostoksilla tai ollut matkoilla yms. Se ei haittaisi minua, vaikka oma elämäni on hyvin tavallista. Helposti se tietysti voi mennä siihen, että toinen vaan puhuu ja eipä minullakaan tietysti ole paljon kerrottavaa elämästäni. Tämä voi kaiken jännityksen yms ujouden lisäksi viedä keskustelusta rohkeutta pois. Ei oikein enää tiedä mitä voisi puhua, kun elämässäni ei tapahdu oikein mitään. Uskon, että tämäkin asia vaikuttaa paljon. Kiva, että olet niin viisas ja sanalla mukava ihminen, että haluat miettiä asiaa toisen kannalta. Moni ei tee niin.
Älä vaan tee mitään tupatarkastusta tai pyydä saada nähdä koko kämppää tai tiiraile kaappien sisältöjä. Jos on syystä tai toisesta sotkuista tai täyttä huushollissa, tuosta jää nolo olo koko vierailuksi. Voisit ottaa mukaan jotain konkreettista tekemistä, mihin voisi tarpeen tullen tukeutua. Vaikkapa näyttää omia matkavalokuviasi tai vaikka leipomis- tai pizza-ainekset, joista voitte väsätä jotain. Tai voi ehdottaa vaikka jotain musiikkilevyä koekuunteluun vierailulla. Ja älä vaivaudu hiljaisista hetkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti esteellisetkin ovat kukin omia yksilöitään. Kullakin voi olla erilaisia mielenkiinnon kohteita.
Itse tykkäisin ainakin siitä, että mitään poikkeavuutta ei nosteta esille. Ei mitään olemukseen viittaavaa kommentointia. Ei siis mitään tämäntyylisiä: "oletpas hiljainen", "näytätpä laihalta/lihavalta/kalpealta", "onko kaikki hyvin", "kuulostatpa x:ltä", "rauhoitu hieman" (jos puhuu kiihtyneesti hermoillessaan). Eikä mitään lohdutuspalkinnoilta kuulostavia kliseitä, kuten "olet hyvä kuuntelija". Minulle on sanottu muutaman kerran, että olen hyvä keskustelija. Se on jäänyt positiivisena mieleeni, mutta tuollaisten kommenttien tulee aidosti sopia kontekstiin.
Tämän voin itsekin todeta. Minulla on samoja kokemuksia. Joku tilanne missä itse on esim harjoittelussa ollessa eräässä paikassa yrittänyt parhaansa ja tehnyt oikeasti töitä. Sitten kuulee vaan sitä, kun ohjaaja selittää kouluttajalle tapaamisessa kuinka minun pitäisi olla rohkeampi ja olen liian hiljainen yms. Siinä vedetään matto pois alta, kun itse on yrittänyt myös puhua ja olla rohkeampi, eikä tuossa paikassa edes muut puhuneet itselleni juuri mitään ja työn kuva ei vaatinut sosiaalisuutta sen enempää. Tällä tavalla oikeasti vaan lannistetaan ihmisiä, jotka yrittävät vähitellen päästä eteenpäin.
Tuli vielä mieleen se, että itse arvostan kyllä sitä jos toinen otetaan huomioon. Minun on esim vaikeaa sanoa mielipiteitäni. Näin on kiva jos toinen kysyy mitä mieltä minä olen jostakin jutusta tai kysyy vaikka mitä minä tahtoisin tehdä. Näin pystyy myös huomioimaan toista ilman, että se menee tuohon toisen tunteiden selittelyyn eli taitaa jännittää, kun näytät tuolta jne
Siis kun ei olla nähty kymmeneen vuoteen mutta vänkään täällä palstalla että sillä kaverilla on pahoja sosiaalisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kun ei olla nähty kymmeneen vuoteen mutta vänkään täällä palstalla että sillä kaverilla on pahoja sosiaalisia ongelmia.
Ap yrittää valmistautua tapaamiseen.
-sivusta
Suosittelen tasa-arvoista kohtaamista. Ilman ylhäältä päin tulevaa besserwisseröintiä ja diagnosointeja.
Olla välittävä ihminen ihmiselle, omine vahvuuksineen ja puutteineen.
Vierailija kirjoitti:
Siis kun ei olla nähty kymmeneen vuoteen mutta vänkään täällä palstalla että sillä kaverilla on pahoja sosiaalisia ongelmia.
Niin. Tuleeko sinulle yllätyksenä, että henkilö A voi olla tietoinen henkilön B elämästä, vaikka ei olisi nähty kymmeneen vuoteen? En aio kertoa hänen henkilökohtaista tarinaansa, koska se kuuluu hänelle ja hänellä täytyy olla oikeus päättää kenelle sen kertoo. Uskoisin, että hän ei arvostaisi sitä, jos kertoisin sen sinulle, jotta sinä voisit ymmärtää miten voi tietää, että toisella on pahoja sosiaalisia ongelmia, vaikka häntä ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Jos tämä aihe sinua ärsyttää, niin suosittelen, että et lue tätä ketjua. Minä olen saanut paljon mietinnän arvoista tämän ketjun asiallisista kommenteista ja hyvin paljon itselleni arvokasta ajateltavaa nimenomaan sosiaalisesti esteellisen ihmisen kohtaamisesta. En ole itsekään mitenkään sosiaalinen perhonen, mutta tulen kuitenkin toimeen ihmisten kanssa enkä sillä lailla jännitä niitä tilanteita, joten tästäkin näkökulmasta minusta on hyvä, että saan kuulla sitten mitä se voi olla ihmisestä. joka hirveästi niitä jännittää tai jos on vaikeampia esteitä toisten ihmisten kohtaamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kun ei olla nähty kymmeneen vuoteen mutta vänkään täällä palstalla että sillä kaverilla on pahoja sosiaalisia ongelmia.
Niin. Tuleeko sinulle yllätyksenä, että henkilö A voi olla tietoinen henkilön B elämästä, vaikka ei olisi nähty kymmeneen vuoteen? En aio kertoa hänen henkilökohtaista tarinaansa, koska se kuuluu hänelle ja hänellä täytyy olla oikeus päättää kenelle sen kertoo. Uskoisin, että hän ei arvostaisi sitä, jos kertoisin sen sinulle, jotta sinä voisit ymmärtää miten voi tietää, että toisella on pahoja sosiaalisia ongelmia, vaikka häntä ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Jos tämä aihe sinua ärsyttää, niin suosittelen, että et lue tätä ketjua. Minä olen saanut paljon mietinnän arvoista tämän ketjun asiallisista kommenteista ja hyvin paljon itselleni arvokasta ajateltavaa nimenomaan sosiaalisesti esteellisen ihmisen kohtaamises
ja olin siis ap, mutta varmasti se tuli ilmi tuossa kommentissani.
nuo on kyllä aina pahoja tilanteita, jos on itse edistynyt omassa elämässään paljon ja sitten joku tulee, joka romuttaa kaiken ajattelemattomalla kommentillaan juuri tuohon tyyliin, että ole vieläkin rohkeampi
Oletko pitänyt häneen yhteyttä tämän 10v aikana? Jos olet, niin juttelette samoista asioista kuin yleensäkin silloin kun pidätte yhteyttä.
Vai onko joku muu ulkopuolinen kertonut hänen tilanteestaan sinulle vai perustatko mielikuvasi 10v takaiseen tilanteeseen? Älä oleta että 10v takaiset asiat pitävät paikkansa tänä päivänä, äläkä oleta että ulkopuolisen näkemys vastaa ollenkaan tämän henkilön omaa kokemusta.
Älä ylipäätään mene tapaamaan ennakko-oletuksien kanssa, vaan menet tapaamiseen kuin mihin tahansa muuhunkin tapaamiseen. Kuulostaa enemmän siltä että sinulla on vaikeuksia nähdä tätä henkilö, eikä toisinpäin, jos hän aloitteenkin teki tähän tapaamiseen. Anna siis hänen johdatella puheenaiheita, jos itse jäädyt etkä tiedä mitä sanoa.
Mä olen vähän tuollainen sosiaalisesti kömpelö kai. Ainakin introvertti enkä uskalla tavata paljon ihmisiä tai jutella heidän kanssaan. Mutta tykkäisin jutella jonkun puolitutun/vieraan/tutun kanssa turvallisista itseä kiinnostavista jutuista. Harrastukset on hyvät. Itse harrastan esim. geokätköilyä, joka on monelle ihmiselle aika tuntematon ja siitä on paljon kertomista ummikolle. Mutta koska olisin itse aika arka kertomaan pitkiä puheita, niin ehkä sitten niin päin, että sillä kylään tulevalla rohkealla puhujalla olisi vastaava harrastus, josta itse voisin ummikkona kysellä lisää. Myös koirat, vanhan talon remontointi, kesämökin ylläpito, osake- ja rahastosijoittaminen sekä kirjat ja lukeminen on minusta mielenkiintoisia ja itselle läheisiä aiheita. Myös jos kotikaupungissa on jotain skismaa, kuten että teollisuudelle kaavaillaan tontteja, joilla on luontoarvoja kaupunkilaisille tai yritetään investoida luontoa saastuttaviin teollisuuslaitoksiin, näitä on turvallista haukkua ja kauhistella yhdessä. Ja tosiaan ei paineistusta työ-, opiskelu- ja parisuhdeasioilla. Vanhojen aikojen muistelu on turvallista! Kaikki innostuu, kun muistellaan jotain 70-luvun karkkeja tai mitä ruokia oli tapana tehdä, tai miten käytiin ratsutallilla ratsastelemassa ja missä lapsena pyöräiltiin tai laskettiin mäkeä.