Pirha vie vanhusten vanukkaat!

Vierailija kirjoitti:

En usko, ettänuo vanhikset jäävät kiisseliään kaipaamaan. Salaatti paljon parempi vaihtoehto. Terveisin Erhola &Sand

Jostainhan pitää raha säästää kun aletaan rakentaa 950 miljoonan sairaalaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenäistäminen. Kun ei ole saanut missään muussakaan yksikössä Pirkanmaalla, niin ei anneta Koukkuniemessäkään.

Pirhassa olen työssä. Me henkilökunta saamme ilmaiset kahvit 2 kertaa päivässä, on kalliit kauramaitovaihtoehdot jne.

Voisko tästä ottaa pois puolet pois ja laittaa sen kiisseleihin tai vanukkaaseen. 

Hienoo kun teille tarjotaan kahvit! Stockmann ei koskaan tarjonnut henkilökunnalle, vuokralaiset esmes Nordea ja Western Union olivat järkyttyneitä. Mutta ei siinä mitään mutta se että vanhuksilta viedään vanukkaat on aivan törkeen törkeetä!

Vierailija kirjoitti:

Apua, kylläpä tekee pahaa vanhusten puolesta :( 



Oma vanhukseni nukkui pois 1,5 vuotta sitten ja onneksi sai palvelutalossa hyvää hoitoa. Tuotiin aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Oli myös jälkiruokaa tarjolla, erityisesti kiisselistä ja pannukakuista tykkäsi. Aivan järkyttävää... aivan järkyttävää tämä kaikki, mihin ollaan menossa.

Mitä täällä tapahtuu? Kaikki lapset on nykyään "nepsyjä" ja saa erityiskohtelua koulussa, nuoret ei jaksa työelämää, kaikki käy terapiassa ja on mielenterveyskuntoitujia, päihteidenkäyttö on lisääntynyt reilusti... vanhuksilta viedään kiisselit :(( Tuntuu jotenkin niin pahalta. Tottakai kaikkia tulee auttaa ja kaikkia täytyisi pystyä tukea ja auttamaan, mutta miten ihmeessä, kun auttajia ei enää kohta ole?!

Vielä 30 vuotta sitten ihmiset elivät erilaisessa maailmassa.  Jos lapsilla ja nuorilla oli ongelmia, taustalla oli ehkä koulukiusaaminen tai perheen köyhyys lamavuosien yhteydessä. Vanhempien työttömyys ja suuret asuntovelat, kaikkea ympärillämme leimasi ankeus, joka näkyi hyvin ainakin Helsingissä. Mutta silloin yhteiskunnan toimintaympäristö on vielä normaali. Jos sähkölaskun tai muun kanssa oli ongelmia, voi mennä toimistoon selvittämään asiaa. Virkatodistus haettiin seurakunnasta tai väestörekisteristä. Käytiin asioimassa pankissa. Kaikki tämä auttoi torjumaan syrjäytymisen ja yksinäisyyden tunnetta. Virastossa ja muualla kohtasi virkailijan, elävän ihmisen, edes hetkeksi. Odottaessasi omaa vuoroasi näit ympärillä eläviä ihmisiä ja kuulit joidenkin juttelevan tai kritisoivan hidasta palvelua. Itsepalvelu digitaalisesti ja nykyiset älykännykät olivat vasta tulossa. Kirjojakin luettiin vielä. Nyt elämme oudossa virtuaalimaailmassa, jolla on negatiivisa vaikutuksia moniin.  Joitakin ihmisiä voisi auttaa jopa se, jos TV-ruudussa näkyisi ohjelmien välillä kuuluttaja, joka ystävällisesti tervehtii katsojia ja kertoo seuraavasta ohjelmasta.