En ymmärrä poikani (18-vuotias) itsensä vähättelyä!

Ehdottelin hänelle puolivakavissani seurustelun aloittamista jonkun mukavan tytön kanssa. Poikani vastasi siihen, että hän ei kuvitellakaan mitään sellaista, sillä hän ei halua, että mahdolliset appivanhemmat pettyisivät häneen. (Poikani oli peruskoulussa koulukiusattu liiallisen kiltteytensä ja ujoutensa vuoksi. Hän itse tosin väittää ansainneensa kaiken sen, mitä hänelle tehtiin. Minä ja aviomieheni olemme asiasta toista mieltä.) Miten joku voi ajatella noin? Nuori ihminen! Sen tytön kanssahan sitä mennään yhteen, ei tytön vanhempien kanssa!