Lue keskustelun säännöt.
Olipa ikävä tapaaminen eilen - kylläpä ovatkin jotkut ihmiset epämiellyttävää seuraa
16.11.2023 |
Tapasin pitkästä aikaa entistä tuttua, ei olla oltu yhteydessä vuosikausiin. Olin ajatellut, että olisi kiva tavata mutta jäipä ikävä fiilis.
Toinen vain valitti kaikesta elämässään. Työ on tylsää, palkka on huono, asuinpaikka ei ole kiva, perheen kanssa ei ole kivaa. Kävi läpi koko elämänsä lapsuudesta lähtien ja valitti kaikesta.
Ja siis mitään oikeasti ikävää ei ollut. Hän vain oli tyytymätön kaikkeen. Oli aihe mikä tahansa niin hän löysi siitä jotain negatiivista.
Eipä taideta tavata uudestaan.
Piti vain avautua. Ei mikään ihme ettei hänellä ole elämässään mukavaa tuolla asenteella.
Kommentit (49)
Tuskin kenenkään elämä nykyaikana on ns. ruusuilla tanssimista. Ystävän kohtaamisen tarkoitus voisi olla vaikka unohtaa hetkeksi se ikävä ukko, kurittomat kakarat, sotkuinen kämppä, pyykkivuori ja maksamattomat laskut. Pieni pakohetki siitä perhehelvetistä.
Minä en ole koskaan kertonut kenellekään mitään yksityisimmistä asioistani, ja voi kuinka olen saanut kaikki maailman kadehtijat valittamaan omaa kurjuuttaan, ja kuullut miljoonaan kertaan "Hyvähän sinun on kun sinulla on"...
Kun sitten kerran kilahdin yhdelle vinkujalle, kuinka se mun "komea mies" on pettänyt ja kuinka olen ollut työpaikkakiusattu, sairastunut vakavasti pari vuotta sitten yms. pikanttia yksityiskohtaa, loksahti tyypiltä suu auki. Huomasin kuinka suorastaan ilahtui uutisista. Lähti varmaan levittämään ilosanomaa siltä istumalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta saapuu lauma av mammoja kertomaan, että et ole ystäväainesta kun et toimi toiselle terapeuttina ja ole hänelle tuki ja turva jolle voi elämästään valittaa. Ja että parempi ettet enää näe häntä.
Ai niinkö? Jos mä olisin ap. niin en tapaisi sitä tyyppiä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyt kuulumisia niin saat raatorehellisen vastauksen.
Terveys menny ja muutenkin meno viluttaa t-kirjaimella.
Ja sitten ihmettelet kun olet sen päälle myös yksinäinen eikä kukaan halua tavata sinua.
Eli esität positiivista ja omalla ilkeällä asenteellasi pyrit lopettamaan keskustelun. Varsinainen päivänpaiste!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta saapuu lauma av mammoja kertomaan, että et ole ystäväainesta kun et toimi toiselle terapeuttina ja ole hänelle tuki ja turva jolle voi elämästään valittaa. Ja että parempi ettet enää näe häntä.
Ai niinkö? Jos mä olisin ap. niin en tapaisi sitä tyyppiä uudestaan.
En todellakaan tapaa. Emme ole ystäviä, emme ole koskaan olleet eikä itselläni ollut koskaan siihen kiinnostusta.
Olemme olleet tuttavia ja siitäkin aikaa ikuisuuksia. Nyt hän otti yhteyttä ja on kovasti pidempään halunnut tavata joten vihdoin suostuin. En todellakaan enää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut tuo tilanne anopin kanssa 25 vuotta. Velvollisuudesta käydään kuuntelemassa kuinka kaikki on huonosti kerran kuussa. Huomasin, miten korona-aikana oloni on niin paljon parempi, kun näitä ei tarvinnut suorittaa ja selvittiin puheluilla. Osa ihmisistä sairastuttaa muita. Rakkaudesta mieheeni ja kiintymyksestä ja myötätunnosta appiukkooni käyn suorittamassa nuo vierailut ja ollaan myös todettu, että mies toipuu noista vierailuista paremmin kun tehdään ne yhdessä. Mutta henkistä pahoinpitelyä se on, paremmin sitä ei voi kuvailla.
Vierailija kirjoitti:
Eli esität positiivista ja omalla ilkeällä asenteellasi pyrit lopettamaan keskustelun. Varsinainen päivänpaiste!
Ei se ole keskustelua että yksi ihminen pitää monologia valittamalla kaikesta koko elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös vanhoja ystäviä, jotka kärttää ja kärttää, että nähtäisiin. Sitten se tapaaminen on sitä, että kuuntelen vain heidän monologiaan. Voi että, oli ihana nähdä, nähdään taas. 🥰
Mulle jää sellainen olo, että sen sijaan, että he haluaisivat tavata minut, heillä on vain tarve päästä puhumaan itsestään - ja tekemään tupatarkastus. Koti siis kierretään uteliaana läpi, mutta ei koskaan kommentoida mitään kivaa.
Näin kolmikymppisenä monista ystävistäni on tullut väsyneitä valittajia. Oli lapsia tai ei. Kaipaan niitä huolettomia aikoja jolloin naurettiin keskustellessa monta kertaa.
Alan olemaan suorastaan pahoillani itsestäni kun ottaa ystäviin kontaktia ja aina sanon että minulla menee hyvin ja tehtiin sitä ja tätä mukavaa ja kavereilla on aina vaan huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös vanhoja ystäviä, jotka kärttää ja kärttää, että nähtäisiin. Sitten se tapaaminen on sitä, että kuuntelen vain heidän monologiaan. Voi että, oli ihana nähdä, nähdään taas. 🥰
Mulle jää sellainen olo, että sen sijaan, että he haluaisivat tavata minut, heillä on vain tarve päästä puhumaan itsestään - ja tekemään tupatarkastus. Koti siis kierretään uteliaana läpi, mutta ei koskaan kommentoida mitään kivaa.
Tämä, lapset ja puoliso kehutaan riittävän monta kertaa. Pidetään monologia lasten erinomaisesta koulumenestyksestä ja harrastuksista, puolison korkea asema (todellinen tai kuviteltu) käydään läpi. Yhtään kysymystä eivät esitä, jos yrittää kertoa mitä omassa elämässä on, saadaan siitä yleensä vain aasinsilta uuteen kierrokseen kuinka itsellä on kaikki mainiosti. Olkoon vaan, ei se minulta ole pois, mutta energiasyöppöjä nuo ihmiset on. Ei ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kenenkään elämä nykyaikana on ns. ruusuilla tanssimista. Ystävän kohtaamisen tarkoitus voisi olla vaikka unohtaa hetkeksi se ikävä ukko, kurittomat kakarat, sotkuinen kämppä, pyykkivuori ja maksamattomat laskut. Pieni pakohetki siitä perhehelvetistä.
Minä en ole koskaan kertonut kenellekään mitään yksityisimmistä asioistani, ja voi kuinka olen saanut kaikki maailman kadehtijat valittamaan omaa kurjuuttaan, ja kuullut miljoonaan kertaan "Hyvähän sinun on kun sinulla on"...
Kun sitten kerran kilahdin yhdelle vinkujalle, kuinka se mun "komea mies" on pettänyt ja kuinka olen ollut työpaikkakiusattu, sairastunut vakavasti pari vuotta sitten yms. pikanttia yksityiskohtaa, loksahti tyypiltä suu auki. Huomasin kuinka suorastaan ilahtui uutisista. Lähti varmaan levittämään ilosanomaa siltä istumalta.
"Tuskin kenenkään elämä nykyaikana on ns. ruusuilla tanssimista. Ystävän kohtaamisen tarkoitus voisi olla vaikka unohtaa hetkeksi se ikävä ukko, kurittomat kakarat, sotkuinen kämppä, pyykkivuori ja maksamattomat laskut. "
Tämä! Sen tapaamisen tarkoitushan on, että se olisi mukava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota hänelle terapiaa. Loppuu toisille valittaminen.
Ihmiset eivät nykyään kestä kuulla mitään ikävää toisilta. Jos on masennusta tai alakuloa, siitä ei voi kenellekään puhua sillä reaktio on juuri sama kuin ap:lla. Ystävät ovat ystäviä nykyään vain ylämäessä (kunhan sillä toisella menee kuitenkin edes hieman huonommin kuin itsellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin itse keväällä pisteen tällaiselle kaverisuhteelle. Yli kymmenen vuotta tunnettu, mutta kun toisen valittaminen yltyy joka tapaamiskerralla, eikä missään nähdä mitään hyvää, niin sitä oli pitkän kävelylenkin jälkeen hänen kanssaan aina henkisesti totaalisen loppu. Parempi vain karsia energiasyöpöt pois elämästä, vaikka olisivat joskus aikaisemmin olleet kuinka hyviä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät nykyään kestä kuulla mitään ikävää toisilta. Jos on masennusta tai alakuloa, siitä ei voi kenellekään puhua sillä reaktio on juuri sama kuin ap:lla. Ystävät ovat ystäviä nykyään vain ylämäessä (kunhan sillä toisella menee kuitenkin edes hieman huonommin kuin itsellä).
On eri asia avautua ikävistä ja vaikeista elämäntilanteista kuin valittaa, inistä ja ärsyyntyä joka ikisestä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä valitat kun toinen valitti niin sinähän olet ihan samanlainen valittaja kun se ystäväsi. Kuvitteletko että vain sinä saat valittaa?
Minkä v:n takia kirjoitat kun? Opettele kirjoittamisen alkeet 🙄🙄 ja mikä ystävä missä????
ERI
Millaisilta ystäviltä saa energiaa?
Ihmisiltä, joilla on lämmin ja myönteinen asenne. Sellaisilta, jotka ovat empaattisia ja kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja suhtautuvat uteliaasti elämään. He osaavat nauttia elämästä, nauraa ja houkutella toistakin mukaan. Vaikka jokaisella on välillä vaikeaa, energianantajilla ei ole tapana jäädä voivottelemaan tai vaipua synkkyyteen. He osaavat olla kiitollisia siitä, mikä heillä on hyvin.
Siis ihmisellä ei olisi oikeutta olla tyytymätön tilanteeseensa? Kyllä minusta ihminen saa sanoa, jos häntä ärsyttää elämänsä. Se vasta kamalaa olisi, jos olisi pakko väkisin esittää tyytyväistä, vaikka kaikki on päin mäntymetsää.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihmisellä ei olisi oikeutta olla tyytymätön tilanteeseensa? Kyllä minusta ihminen saa sanoa, jos häntä ärsyttää elämänsä. Se vasta kamalaa olisi, jos olisi pakko väkisin esittää tyytyväistä, vaikka kaikki on päin mäntymetsää.
Mutta kenenkään ei tarvitse silloin sietää tällaisen henkilön seuraa. Tuollainen on itsekäs energiasyöppö eikä kenelläkään ole velvollisuutta sietää sellaista.
Mulla oli kerran tuollainen kaikesta katkera ihminen työkaverina
se oli kasvatettu katkeraksi vaikka sillä oli kaikki peritystä talosta lähtien