Olipa ikävä tapaaminen eilen - kylläpä ovatkin jotkut ihmiset epämiellyttävää seuraa

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyt kuulumisia niin saat raatorehellisen vastauksen.

Terveys menny ja muutenkin meno viluttaa t-kirjaimella.

 

Viluttamisen t-kirjaimella voi kirjoittaa ihan jopa näin: v*tuttaa, vtuttaa, v.tuttaa, vítuțțaa, vıtuttąą, *ituttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät nykyään kestä kuulla mitään ikävää toisilta. Jos on masennusta tai alakuloa, siitä ei voi kenellekään puhua sillä reaktio on juuri sama kuin ap:lla. Ystävät ovat ystäviä nykyään vain ylämäessä (kunhan sillä toisella menee kuitenkin edes hieman huonommin kuin itsellä).

No tämäkin on totta, mutta riippuu kyllä ihmisestä. Ne, jotka haluaa puhua vain itsestään, eivät kestä yhtään, jos toisella on raskas vaihe elämässä. Eivät halua joutua kuuntelijan osaan, saatikka vielä tukemaan toista, koska silloin jää omat jutut kertomatta. Sitten taas ne, jotka muulloinkin kykenee vastavuoroisuuteen, kestävät kyllä senkin, että kaverilla ei mene nyt hyvin. 

Olipa kurja tapaaminen, en ihmettele jos ei huvita toista kertaa nähdä.

Minäkin karttelen kaikesta valittajia. Luovat tosi negatiivisen ilmapiirin ympärilleen, olo on tapaamisen jälkeen kaikkea muuta kuin mukava.

Minulla on yksi hyvä ystävä, joka ei niinkään valita omasta elämästään, mutta etsii ympäristöstään kaikkea negatiivista. Jos menemme vaikka junalla Helsinkiin, olemme hotellissa yötä ja käymme ravintolassa syömässä, niin hän valittaa kaikesta näkemästään ja kokemastaan ensin siinä paikan päällä ja myöhemmin tekee näistä "epäkohdista" valittavia somepostauksia. Yleensä asia koskee sitä, että palvelu ei pelaa kuten hän haluaisi ja muut ihmiset eivät esim. ravintolassa tai junassa käyttäydy kuten hän haluaisi. Joku puhuu liian kovaan ääneen, joku rapistelee papereita, joku tönäisi ohikulkiessaan... hirveä valitus ja loukkaantuminen kaikesta!

Tuo on niin rasittavaa, että välttelen nykyään menemästä mihinkään julkisiin tiloihin hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisilta ystäviltä saa energiaa?

Ihmisiltä, joilla on lämmin ja myönteinen asenne. Sellaisilta, jotka ovat empaattisia ja kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja suhtautuvat uteliaasti elämään. He osaavat nauttia elämästä, nauraa ja houkutella toistakin mukaan. Vaikka jokaisella on välillä vaikeaa, energianantajilla ei ole tapana jäädä voivottelemaan tai vaipua synkkyyteen. He osaavat olla kiitollisia siitä, mikä heillä on hyvin.

Mutta ei kellään ole aina hyvin ja silloin kun ei ole hyvin, niin on kyllä lupa voivotella ja vaipua jopa synkkyyteen. Normaaleja ja aitoja tunteita nekin. Ja kun ihmisen perusvire on positiivinen, niin ne negatiivisetkin tunteet kyllä mahtuu joukkoon ja kukaan ei kyllästy tällaista ihmistä tapaamaan ja tukemaan. Ihan yhtä raskas kuin kaikesta valittava, on myös kaiken positiiviseksi kääntävä. Mikä se sana nyt on, toksinen positiivisuus? Ihmisestä tekee inhimillisen ja helposti lähestyttävän, kun se välillä sanoo rehellisesti, että per*ele, elämä on pa*kaa. Tuohon toksinen positiivisuuteen törmää nykyään melkein yhtä paljon kuin näihin kaikesta valittaviin. 

Sitten on näitä kavereita jotka puhuvat vain itsestään, perheestään, lapsistaan, yleensäkin lähipiiristään. Yritin ja kuuntelinkin mutta muutaman tapaamiskerran jälkeen en ole ottanut yhteyttä, ei tosin hänkään. Olimme työkavereita ja tapaamiset olivat eläkkeelle jäätyämme. Eikös tapaamisen tarkoitus ole se, että molemmat kertovat kuulumisiaan? On muuten aika harvinaista kuulla jonkun suusta "mitä sulle kuuluu?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisilta ystäviltä saa energiaa?

Ihmisiltä, joilla on lämmin ja myönteinen asenne. Sellaisilta, jotka ovat empaattisia ja kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja suhtautuvat uteliaasti elämään. He osaavat nauttia elämästä, nauraa ja houkutella toistakin mukaan. Vaikka jokaisella on välillä vaikeaa, energianantajilla ei ole tapana jäädä voivottelemaan tai vaipua synkkyyteen. He osaavat olla kiitollisia siitä, mikä heillä on hyvin.

Mutta ei kellään ole aina hyvin ja silloin kun ei ole hyvin, niin on kyllä lupa voivotella ja vaipua jopa synkkyyteen. Normaaleja ja aitoja tunteita nekin. Ja kun ihmisen perusvire on positiivinen, niin ne negatiivisetkin tunteet kyllä mahtuu joukkoon ja kukaan ei kyllästy tällaista ihmistä tapaamaan ja tukemaan. Ihan yhtä raskas kuin kaikesta valittava, on myös kaiken positiiviseksi kääntävä. Mikä se sana nyt on, toksinen positiivisuus?

Siinä on vain se, että ei sillä toisellakaan ihmisellä ole kaikki aina hyvin. Silloin on todella itsekästä yrittää vaatia toista "tukemaan" itseään, varsinkin aloituksen kaltaisessa tapauksessa jossa henkilöt olivat käytännössä täysin vieraita toisilleen. Ei vierasta ihmistä voi vaatia "tukemaan".

Ja on eri asia todeta, että jokin asia on nyt vähän ikävästi kuin löytää negatiivista aivan kaikesta.

Aloitus ja sinun antamasi esimerkki olikin just ne ääripäät, jotka molemmat ovat pitemmän päälle aika raskaita muille. 

Tuollaiset ihmiset ovat tosi raskaita, ei kukaan niitä jaksa.

Pysy kaukana ihmisistä, joilla on joka ratkaisuun ongelma. Kuka lie sanonut.