Lue keskustelun säännöt.
Hirveä olo. Sanoin miehelle, etten tiedä rakastanko häntä ja
15.11.2023 |
että onko parisuhteessa muka normaalia, että toista kohtaan ei tunne mitään vetoa eikä kiinnostusta, ja että tuntemukset ovat kuin veljeä kohtaan.
Mies tietysti loukkaantui, enkä ihmettele, on varmaan hirveää kuulla tuollaista puolisoltaan.
Ja varsinkin kun mies oli juuri laittanut ruokaa, siivonnut, ja halusi viettää kanssani aikaa.
Mutta en voi valehdella ja teeskennellä ja oli pakko olla rehellinen, mies tietää että mietin eroa, mutta hän ei millään ymmärrä miksi haluan erota "hyvästä suhteesta".
Pakkohan minun oli rehellisesti kertoa miksi ero pyörii mielessä.
Vai teinkö väärin?
Miksi rakkauteni ja kaikki tunteeni ovat näin hukassa? Mihin ne ovat hävinneet, miksi en tunne mitään?!
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vastauksia täällä.
Rakkaus ei ole tahdon asia. Jos olisi, kenet tahansa random vastaantulijat kadulla voisi naittaa toisilleen ja alkaisivat rakastaa toisiaan. Jos tunteita ei ole, niitä ei kertakaikkiaan ole. Väkisin niitä ei vpi aikaansaada vaikka haluaisikin.
Ap:ta syyttävien (mies?)kommentoijien täytyy olla psykopaatteja tms, kun eivät kykene ymmärtään rakkautta tai sen puutetta. He kai näkevät parisuhteen jonain hyötymissopimuksena, jossa nainen työskentelee parisuhteessa lastenhoitajana ja kodinhoitajana. Eivät osaa eläytyä siihen, mitä rakkaus on.
Kerrotko missä kohtaa ketjussa olisi kukaan puhunut siitä että naisen tulisi olla parisuhteessa kodinhoitaja ja lastehoitaja? Näet harhaisesti ns rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Tämä voi olla trolli, mutta kyllä tällaisia ihmisiä valitettavasti on. Aikuislapsia. On päättänyt, ettei halua erota, mutta yrittää vierittää eropäätöksen toisen harteille, ettei tule huonoa omaatuntoa tai kukaan pääse sanomaan, että ap jätti miehensä. Tällainen ihminen haluaa vain päästä sanomaan, että "yhdessä päätettiin erota, kasvettiin erillemme", tai röyhkeimmät peräti "tuo halusi erota".
Useimmiten nämä ovat miehiä (joilla useimmiten on joku vieras kiikarissa), mutta joskus näinkin päin. En ihan kiusallanikaan tekisi aloitetta eroon tai "suostuisi" siihen yhteisymmärryksessä, jos olisin ap:n mies.
Ap on hyvällä tiellä kohti rakastumisaddiktiota. Lapsuudessa ollut syvä tunnevaje kun omia tunteita on laiminlyöty vanhempien olleess turvattomia lapselle johtaa juuri tuohon aloituksen kaltaiseen tilanteeseen turvallisessa parisuhteessa. Ap pelkää alitajuisesti tulevansa hylätyksi. Siksi hän hylkää ja pakenee ensin. Tämä apn kuvaus rakkauden loppumisesta on juuri oirekuvaan sopiva.
Aloittaja ei oo EDELLEENKÄÄN vastannu ehkä siihen kaikkein tärkeimpään ja oleellisimpaan kysymykseen, mikä hänelle on esitetty. Eli: "Miksi halusit sitoutua juuri tähän mieheen? Miksi alun perin halusit hänen kanssaan yhteen?"
Täälläkin jostain syystä toistuu puheet uusista suhteista ja siitä, voiko aloittaja löytää enää uutta suhdetta. Kysymys kuuluu, miksi pitäisi löytää? Aloittajaata en tiedä, mutta kaikille ei ole maailmanloppu elää ilman parisuhdetta, eikä elämä pyöri sen ympärillä "saako" jonkun uuden vai ei. Elämässä on aika paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei oo EDELLEENKÄÄN vastannu ehkä siihen kaikkein tärkeimpään ja oleellisimpaan kysymykseen, mikä hänelle on esitetty. Eli: "Miksi halusit sitoutua juuri tähän mieheen? Miksi alun perin halusit hänen kanssaan yhteen?"
Vastaan, ja vastaa sinä sitten että miksi tämä on niin tärkeä ja oleellinen kysymys?
Ihastuin nuorena häneen, ulkonäköönsä ja siihen että osasi halata. Sitten kun alkuhuuma katosi, olikin jo yhteinen asunto ja minä koin vääräksi erota "kun mitä vanhemmat ja sukukin ajattelee". Päätin yrittää kaikin voimin tehdä "kuten oikein on". Vuosia kului.
Nyt ei enää jaksaisi.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin jostain syystä toistuu puheet uusista suhteista ja siitä, voiko aloittaja löytää enää uutta suhdetta. Kysymys kuuluu, miksi pitäisi löytää? Aloittajaata en tiedä, mutta kaikille ei ole maailmanloppu elää ilman parisuhdetta, eikä elämä pyöri sen ympärillä "saako" jonkun uuden vai ei. Elämässä on aika paljon muutakin.
Ketjussa on paljon katkeria miehiä, jotka kuvittelevat omiin unelmiinsa perustuen eron jälkeen kaikkien kynnelle kykenevien keskittyvän mahdollisimman monen irtonumeron haalintaan. Itse olen mieluummin yksin. Yhtään halpaa munantuputtajaa en tahdo sänkyäni "lämmittämään".
Voi teitä nykyihmisiä. Ei rakkaus ole mikään ihme tunne, vaan päätös pysyä toisen vierellä, niin hyvinä kun huonoinakin päivinä.
Ei se rakkaus vaan aina pysy samana, vaan se muuttaa muotoaan, mutta se on yhä kuitenkin siellä olemassa kiintymyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla mielenterveysongelmia.
On. Näkyy kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä nykyihmisiä. Ei rakkaus ole mikään ihme tunne, vaan päätös pysyä toisen vierellä, niin hyvinä kun huonoinakin päivinä.
Ei se rakkaus vaan aina pysy samana, vaan se muuttaa muotoaan, mutta se on yhä kuitenkin siellä olemassa kiintymyksenä.
Mieleltään terveillä se on juuri noin kuten kuvaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei oo EDELLEENKÄÄN vastannu ehkä siihen kaikkein tärkeimpään ja oleellisimpaan kysymykseen, mikä hänelle on esitetty. Eli: "Miksi halusit sitoutua juuri tähän mieheen? Miksi alun perin halusit hänen kanssaan yhteen?"
Vastaan, ja vastaa sinä sitten että miksi tämä on niin tärkeä ja oleellinen kysymys?
Ihastuin nuorena häneen, ulkonäköönsä ja siihen että osasi halata. Sitten kun alkuhuuma katosi, olikin jo yhteinen asunto ja minä koin vääräksi erota "kun mitä vanhemmat ja sukukin ajattelee". Päätin yrittää kaikin voimin tehdä "kuten oikein on". Vuosia kului.
Nyt ei enää jaksaisi.
Aloittaja
Kiitän. Miksikö se oli tärkeä kysymys? Koska minusta just tuossa on se ongelman ydin. "Asioita vain tapahtuu" sinulle, on yhteistä asuntoa yhtäkkiä ja tavallaan roikut vaan mukana ja sitten tajuat, että asiat on edennyt jo pitkälle. Mies on se, joka tekee, suunnittelee, panostaa ja myös edistää teidän suhdetta ja myös sitten korjaa enemmän suhteen hedelmiä, eli nauttii suhteesta. Jos mies olisi ollut epävarmempi ja aikaansaamattomampi suhteenne eteen, niin myös sinulla ois ollu silloin enemmän aikaa reagoida. Olisitte ehkä voineet keskustella asioista enemmän jo aiemmin yhdessä, mitä mies haluaa, mitä sinä haluat, miten suhdetta jatketaan jne. Mutta ei vieläkään oo liian myöhäistä. Teit jo hyvän teon, kun alotit keskustelun, mutta sitä tarvitaan lisää, lisää ja lisää. Sitten saat sinäkin parempaa fiilistä, kun hoidat teidän suhdetta enemmän, kerrot omia tuntemuksiasi, omia suunnitelmiasi, päätöksiäsi jne. Se ei ole helppoa, mut se on vaivan arvoista...tapahtui sitten mitä vain. Jos kaikkien keskusteluiden ja muiden jälkeen tuntuu, ettet rakasta miestäsi, niin sitten suosittelen eroa, mut jos laitat itseäs enemmän peliin ja rupeattekin taas löytämään yhteistä säveltä, niin se voi vielä iloksikin muuttua. Rehellisyys ja avoimuus on kuitenkin kaiken ydin. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on teillä naisilla kun on joka päivälle tusinan verran kosijoita odottamassa niin pystyy jättämään äijän kuin äijän. Nykypäivänä seon 100% aina nainen joka jättää miehen ja ei koskaan, toistan ei koskaan toisinpäin. Kyllä on raskasta olla mies nykypäivän suomenmaassa!
Jos haluaa rakentaa jotain pysyvää, ei pidä haihatella kiiltokuvien perään. Elämässä on paljon muutakin kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on teillä naisilla kun on joka päivälle tusinan verran kosijoita odottamassa niin pystyy jättämään äijän kuin äijän. Nykypäivänä seon 100% aina nainen joka jättää miehen ja ei koskaan, toistan ei koskaan toisinpäin. Kyllä on raskasta olla mies nykypäivän suomenmaassa!
Ja sitten itketään kun miehet käyvät vieraissa. Ihmekös tuo kun on luotu kulttuuri jossa ihmisiin ei voi eikä pidä luottaa edes pitkässä suhteessa.
Olen lapsilleni opettanut että valitse vain ihmisiä joilla vakaa ydinperhetausta sekä ovat rehellisisä tunteistaan ja tarpeistaan ja avoimesti puhuvat niistä ja että teot ja sanat kohtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on teillä naisilla kun on joka päivälle tusinan verran kosijoita odottamassa niin pystyy jättämään äijän kuin äijän. Nykypäivänä seon 100% aina nainen joka jättää miehen ja ei koskaan, toistan ei koskaan toisinpäin. Kyllä on raskasta olla mies nykypäivän suomenmaassa!
Tää on aika lailla totta. Mutta kääntöpuoli on siinä, että monesti miehet nauttivatkin suhteessa olosta sitten naisia enemmän ja hyvin harva mies on lopulta onneton suhteessa tai potee sellasia kummallisia tunteita. Miehillä suhteen saanti on vaikeampaa, mut suhde on palkitsevampaa. Naisilla suhteen saanti on helpompaa, mutta siitä on monesti myös vaikeampi nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Tämä voi olla trolli, mutta kyllä tällaisia ihmisiä valitettavasti on. Aikuislapsia. On päättänyt, ettei halua erota, mutta yrittää vierittää eropäätöksen toisen harteille, ettei tule huonoa omaatuntoa tai kukaan pääse sanomaan, että ap jätti miehensä. Tällainen ihminen haluaa vain päästä sanomaan, että "yhdessä päätettiin erota, kasvettiin erillemme", tai röyhkeimmät peräti "tuo halusi erota".
Useimmiten nämä ovat miehiä (joilla useimmiten on
Ap on trolli. Mies joka on käyttäytynyt noin. Kenties useastikin. Sinänsä jos mies kirjoittaisi tuollaisen avauksen niin mammat kivittäisivät ja ruoskisivat oikein olan takaa. Siksi naamioitunut palstalla naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei oo EDELLEENKÄÄN vastannu ehkä siihen kaikkein tärkeimpään ja oleellisimpaan kysymykseen, mikä hänelle on esitetty. Eli: "Miksi halusit sitoutua juuri tähän mieheen? Miksi alun perin halusit hänen kanssaan yhteen?"
Vastaan, ja vastaa sinä sitten että miksi tämä on niin tärkeä ja oleellinen kysymys?
Ihastuin nuorena häneen, ulkonäköönsä ja siihen että osasi halata. Sitten kun alkuhuuma katosi, olikin jo yhteinen asunto ja minä koin vääräksi erota "kun mitä vanhemmat ja sukukin ajattelee". Päätin yrittää kaikin voimin tehdä "kuten oikein on". Vuosia kului.
Nyt ei enää jaksaisi.
Aloittaja
Kiitän. Miksikö se oli tärkeä kysymys? Koska minusta just tuossa on se ongelman ydin. "Asioita vain tapaht
Erinomainen kommentti. Ap tarvinnee suhteessa enemmän tilaa saada oman äänensä kuuluvaksi. Ei (luultavasti) uutta miestä.
Kerro ap miehellesi, mitä haluat.
Ei rakastumiseen, kuten muihinkaan tunteisiin, ole olemassa mitään objektiivista testiä, jolla sen voisi diagnosoida. Eikä vertailu toisten tunteisiinkaan auta, kun ei pääse toisen pään sisälle toisen tunteita kokemaan. Ihmiset ovat myös erilaisia, toiset kokevat tunteet isompina kuin toiset. On siis mahdotonta tietämällä tietää, onko tai onko joskus ollut oikeasti rakastunut. Mutta onko se sitten niin tärkeääkään pystyä tietämään? Kunhan on rehellinen asiasta.