Lue keskustelun säännöt.
Hirveä olo. Sanoin miehelle, etten tiedä rakastanko häntä ja
15.11.2023 |
että onko parisuhteessa muka normaalia, että toista kohtaan ei tunne mitään vetoa eikä kiinnostusta, ja että tuntemukset ovat kuin veljeä kohtaan.
Mies tietysti loukkaantui, enkä ihmettele, on varmaan hirveää kuulla tuollaista puolisoltaan.
Ja varsinkin kun mies oli juuri laittanut ruokaa, siivonnut, ja halusi viettää kanssani aikaa.
Mutta en voi valehdella ja teeskennellä ja oli pakko olla rehellinen, mies tietää että mietin eroa, mutta hän ei millään ymmärrä miksi haluan erota "hyvästä suhteesta".
Pakkohan minun oli rehellisesti kertoa miksi ero pyörii mielessä.
Vai teinkö väärin?
Miksi rakkauteni ja kaikki tunteeni ovat näin hukassa? Mihin ne ovat hävinneet, miksi en tunne mitään?!
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Älkää ruokkiko enää tätä epävakaata trollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Onko sulla tunteita jotain muuta kohtaan? Eli petätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Onko sulla tunteita jotain muuta kohtaan? Eli petätkö?
Trolli tuo on. Jäänyt SSRI-annokset ottamatta. Siksi trollailee ja provoaa (täälläkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Onko sulla tunteita jotain muuta kohtaan? Eli petätkö?
Ei, en. Miksi kysyt?
Aloittaja
Ps. En ole trolli, valitettavasti (?)
Haluat erota, koska miehesi ei ole mies. Hän siivoaa, kokkaa ja tekee kaikki naisen työt. Et voi pohjimmiltasi kunnioittaa häntä. Tämä on nyt vain niitä biologisia lainalaisuuksia. Eikö miehet koskaan opi? Ei naisen logiikka ole sama kuin mehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluat erota, koska miehesi ei ole mies. Hän siivoaa, kokkaa ja tekee kaikki naisen työt. Et voi pohjimmiltasi kunnioittaa häntä. Tämä on nyt vain niitä biologisia lainalaisuuksia. Eikö miehet koskaan opi? Ei naisen logiikka ole sama kuin mehen!
Intohimoa joka kestäisi ap ei tule löytämään koskaan. On kyvytön tekemään itse sen eteen mitään. Oletko ap miettinyt lapsuuden perheesi kokemuksia. Koitko saaneesi johdonmukaista hoivaa, rakkautta ja huolenpitoa lapsena? Entä kasvoitko ydinperheessä? Onko sinulla paljon pitkäaikaisia ystäviä lapsuusajalta? Muutitteko lapsena usein? Entä onko suvussasi pidetty salaisuuksia joita olet itsekin joutunut kantamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rohkea, kun olit rehellinen! Nyt vain miettimään, voisitko vielä rakastaa häntä. Jos et, vastaus on selvä.
Minäkään en rakasta puolisoani. Meillä on pieniä lapsia, joten ero hyvästä isästä ei ole ratkaisu. Elämä on ihan ok näinkin. En tiedä, rakastaako hän minua, ei ole ainakaan koskaan sanonut niin. Alkusuhteessa sanoin hänelle sen ensin ja jäin odottamaan, milloin hän tuntisi samoin. Ei ehkä ikinä ja minunkin tunteeni sammuivat, kun en saanut vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkettiin miehen kanssa keskustelua.
Hän kuulemma haluaa jatkaa suhdettamme, huolimatta siitä mitä sanoin. Ei kuulemma usko löytävänsä mitään parempaakaan, ja että "kaikki suhteet väljähtyvät tällaisiksi viimeistään viiden vuoden kuluessa".
Todella vaikea käsittää. En tiedä ihailenko mieheni sitkeyttä ja sitoutuneisuutta, vai säälinkö häntä?
Aloittaja
Onko sulla tunteita jotain muuta kohtaan? Eli petätkö?
Ei, en. Miksi kysyt?
Aloittaja
Ps. En ole trolli, valitettavasti (?)
No siinä olisi ainakin selitys "tunteiden katoamiselle"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat erota, koska miehesi ei ole mies. Hän siivoaa, kokkaa ja tekee kaikki naisen työt. Et voi pohjimmiltasi kunnioittaa häntä. Tämä on nyt vain niitä biologisia lainalaisuuksia. Eikö miehet koskaan opi? Ei naisen logiikka ole sama kuin mehen!
Intohimoa joka kestäisi ap ei tule löytämään koskaan. On kyvytön tekemään itse sen eteen mitään. Oletko ap miettinyt lapsuuden perheesi kokemuksia. Koitko saaneesi johdonmukaista hoivaa, rakkautta ja huolenpitoa lapsena? Entä kasvoitko ydinperheessä? Onko sinulla paljon pitkäaikaisia ystäviä lapsuusajalta? Muutitteko lapsena usein? Entä onko suvussasi pidetty salaisuuksia joita olet itsekin joutunut kantamaan?
Onneksi apn tuleva ex-mies vaikuttaa turvalliselta vanhemmalta joka osaa luoda edellytykset lapsille niin että heille syntyy turvallinen kiintymyssuhdemalli. Apsta ei selvästi siihen ei ole. Tuskin edes ajattelee koko asiaa koska lapset olleet varmaan vaan samanlaisia esineitä kuin mies hänelle.
Kummallisia vastauksia täällä.
Rakkaus ei ole tahdon asia. Jos olisi, kenet tahansa random vastaantulijat kadulla voisi naittaa toisilleen ja alkaisivat rakastaa toisiaan. Jos tunteita ei ole, niitä ei kertakaikkiaan ole. Väkisin niitä ei vpi aikaansaada vaikka haluaisikin.
Ap:ta syyttävien (mies?)kommentoijien täytyy olla psykopaatteja tms, kun eivät kykene ymmärtään rakkautta tai sen puutetta. He kai näkevät parisuhteen jonain hyötymissopimuksena, jossa nainen työskentelee parisuhteessa lastenhoitajana ja kodinhoitajana. Eivät osaa eläytyä siihen, mitä rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tuulella käyvä keski-ikäinen teinipissis.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vastauksia täällä.
Rakkaus ei ole tahdon asia. Jos olisi, kenet tahansa random vastaantulijat kadulla voisi naittaa toisilleen ja alkaisivat rakastaa toisiaan. Jos tunteita ei ole, niitä ei kertakaikkiaan ole. Väkisin niitä ei vpi aikaansaada vaikka haluaisikin.
Ap:ta syyttävien (mies?)kommentoijien täytyy olla psykopaatteja tms, kun eivät kykene ymmärtään rakkautta tai sen puutetta. He kai näkevät parisuhteen jonain hyötymissopimuksena, jossa nainen työskentelee parisuhteessa lastenhoitajana ja kodinhoitajana. Eivät osaa eläytyä siihen, mitä rakkaus on.
Kuka on niin idiootti että hankkii lapsia ihmisen kanssa jota ei rakasta? Tai aloittaa parisuhteen miehen kanssa ilman rakkautta? Vain psykopaattinen hyötymissuhteena parisuhdetta pitävä nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on tuulella käyvä keski-ikäinen teinipissis.
Normitapaus. Huono itsetunto. Heikko medianlukutaito. Näkymättömäksi jäänyt. Kuvittelee rakkauden olevan ainaista hattaraa. Usein vanhemmiten päihdeongelmaisia pubiruusuja joiden lapset ovat heidät hylänneet.
Jos sulla on ollut haastava lapsuus ja stressiä niin tunteet voi vain hävitä.
Kun rakkaus nyt vaan on enimmäkseen tahdon asia. Niinhän vihkikaavassakin kysytään tahdotko eikä rakastatko. Joskus tunteita ei vai ole, mutta kun osoitetaan rakkautta puolin ja toisin, tunteet yleensä seuraavat perässä. Toki olisi suotavaa, että jo rakastaa ennen kuin menee sanomaan tahdon.
Ap, et taida tahtoa rakastaa. Ja rakastaminen on eri asia kuin rakastuminen. Molemmat ovat toki suotavia. Puolisoon voi myös rakastua uudelleen.
Rakastamalla puolisoa ja tekemällä rakkauden tekoja voi toisesta houkutella esiin rakastettavia piirteitä.
Epävakaasta personaallisuushäiriöstä kärsivät luulevat oikeasti rakastumista rakkaudeksi. He vasta ovatkin täysin kyvyttömiä rakastamaan.
Käy juttelemassa terapeutin vastaanotolla. Auttaa asian käsittelyssä ja ratkaisun hakemisessa. Itselleni teki kipeää, kun tajusin etten rakastanut puolisoani enää oikealla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Käy juttelemassa terapeutin vastaanotolla. Auttaa asian käsittelyssä ja ratkaisun hakemisessa. Itselleni teki kipeää, kun tajusin etten rakastanut puolisoani enää oikealla tavalla.
Niin pitääkin tehdä. Toivottavasti teki mahdollisimman kipeää.
Jännämiäs kehiin!